[*] Tässä värsyssä eivät sanat "Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen kuluneet" ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa, siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat lisäyksiä, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena Raamattuun.
Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet — maailma ylimalkaan — eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä merkityksessä, kuten Aadam omisti elämän, ennen kuin hän rikkoi ja tuli tuomituksi: "sinun pitää kuolemalla kuoleman", ennen kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen sisältää sana elämä täyden elämän ilman heikkouksia tai kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää kuolleena kuin elävänä. — 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22.
Sana ylösnouseminen (kreik. anastasis) merkitsee nostattamista. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen nostamistaan siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen miehuuteen — mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys, josta meidän sukumme lankesi, on myös se, johon se vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja elämän ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa, tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta, mikä kerran kadotettiin. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin, ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se, mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti sanoa, että muut kuolleet eivät tule saamaan elämää (eivät tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet loppuun.
Työ, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee rajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat tuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle korottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne, jotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä oli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu uskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat heti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen ihmisinä. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut vähitellen nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti olemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä varten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja siunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön Kristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen luonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä ihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys tulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään samaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt uskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te saatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään valtakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta ei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä katumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren kunnian.
Me emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä tavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta Jumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa Mooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille kuvan, millä tavalla nämä mahdollisesti tulevat yhdessä toimimaan, joskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan paljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä tulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen ja tottelevaisten ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ vaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla järjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten kasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä toimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien jäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten tulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän senjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen valtakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen.
Osallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen toiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä. Alusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee se ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy. Kun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten työtovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku (parantumattomia lukuunottamatta — Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista Jehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän työn toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja Kristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten "tähdet aina ja ijankaikkisesti". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä eivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne muistetaan aina. — Ps. 112: 6.
Mutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus kasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus olemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet aina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi — kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan Kristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee ilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa. — Room. 8: 18; Ef. 2: 7—12.
Tuo lupaus Aabrahamille: "Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi", tulee täyttymään näiden valtakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva "niinkuin hiekka meren rannalla" ja "niinkuin tähdet taivaalla" — maallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita maailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan maallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät (apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman, henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista kutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan — armoa armon lisäksi.
Paavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta lihallinen Israel kasvoi luonnollisina oksina, mutta johon uskovat pakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa tähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden molempien siementen, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen (henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta. Tämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin ylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän — inhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen nähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman korkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin, sitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi, ja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. — Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30.
Lupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon Israel luotti, oli maallinen: koski maata. Jumala lupasi… antaa sen hänen… omaksi", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet, annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi. Ja minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset maan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin voi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin; sillä sinulle minä sen annan." (1 Moos. 13: 14—17.) Stefanus osottaa että tämä lupaus täytyy vielä täyttyä; sillä hän selittää, ettei Jumala antanut Aabrahamille "perintöosaa siihen maahan, ei jalanalaakaan."