Apostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta — joihin kuuluu myös Aabraham — on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta (päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille [Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät he ilman meitä tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen, annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja asiamiehinä.
Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen, joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin".
Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu "ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen, orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi (jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana.
Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen. Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen perustotuuksien kanssa.
Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus, niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan, aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan yksi kaupunki, yksi taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham odotti, "kaupunki, jolla on perustus" — hallitus, jonka perustuksena on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen voi antaa anteeksi rikoksellisille. — Room. 8: 31—34; 1 Kor. 3: 11.
Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24.
Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden, pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu — jokaisesta ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24—26), sillä hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan näki hän myös kuninkaitten käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu."
Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi.
Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,… niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman: tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" — maallisesta puolesta. — Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10—12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3.
Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin todellinen. Eräässä suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina.