Herra, joka käveli yhdessä heidän kanssaan, kohotti, kun he saapuivat Öljymäelle, kätensä ja siunasi heitä ja hän erosi heistä ja kohosi "heidän nähtensä ja hänet vei pilvi pois heidän näkyvistänsä." (Luuk. 24: 48—52; Apt. 1: 6—15.) He alkoivat nyt nähdä vähän enemmän Jumalan suunnitelmasta. Herra, joka tuli alas taivaasta, oli palannut Isän tykö, niinkuin hän oli sanonut heille kuolemansa edellä — oli mennyt valmistamaan heille tilaa ja oli tuleva takasin ottamaan heitä luokseen, — oli matkustanut pois kauvas saadakseen luvatun valtakunnan ja tullakseen takasin (Luuk. 19: 12); ja sillä aikaa tulisi heidän olla hänen todistajiaan koko maan päällä kutsuakseen ja valmistaakseen kansaa, joka ottaisi vastaan hänet, kun hän tulisi kirkastettavaksi pyhissänsä ja hallitsemaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana. He näkivät, että heidän uusi tehtävänsä julistaa koko luomakunnalle tulevaa kuningasta taivaasta, jolla olisi "kaikki voima taivaassa ja maan päällä", oli paljon tärkeämpi tehtävä kuin se, jota olivat toimineet edellisinä vuosina, kun he julistivat "ihmistä Kristusta Jeesusta" ja seurasivat häntä, joka oli "ylenkatsottu ja ihmisten hylkäämä." Heidän ylösnoussut Herransa oli todella muuttunut, eikä ainoastaan henkilölliseen ulkomuotoonsa nähden, olihan hän esiintynyt välin toisella, välin toisella tavalla ja paikalla, senkautta ilmaisten, että hänellä oli "kaikki voima" — vaan oli hän myös muuttunut olentoonsa eli luontoonsa nähden. Nyt hän ei enää kääntynyt juutalaisten puoleen tahi näyttäytynyt heille; sillä hänen ylösnousemisensa jälkeen ei kutkaan muut kun hänen ystävänsä ja seuraajansa nähneet häntä millään tavalla, Hänen sanansa: "Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua", täyttyivät siten. (Joh. 14: 19.)
Tällä tavalla perustettiin apostolien ja ensimäisen seurakunnan usko Herran ylösnousemiseen. Heidän epäilyksensä haihtuivat ja heidän sydämensä iloitsivat; ja he palasivat Jerusalemiin ja olivat alinomaa rukouksissa ja anomisissa ja kirjotuksien tutkimisessa, odottaen Isän lupaamaa lapseutta ja pukemistansa hengellisellä ymmärryksellä ja erityisillä ihmeitätekevän voiman lahjoilla, joiden kautta kykenivät vakuuttamaan todellisia israelilaisia ja helluntaina perustamaan evankelisen Seurakunnan. — Apt. 1: 14; 2: 1.
Vaikkei Herramme toisessa tulemisessaan tule ilmottamaan läsnäoloaan samalla tavalla, kun hän teki näinä neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa jälkeen, on meillä kumminkin hänen vakuutuksensa, "etteivät veljet ole pimeässä." Niin, vieläpä enemmän: me tulemme saamaan jotain avuksi, jota heillä ei ollut, eikä voinutkaan olla näinä neljänäkymmenenä päivänä, nim. "voimaa ylhäältä", joka on johtava meitä ymmärtämään jokaista totuutta, jonka ymmärtämiselle aika on tullut, ja joka, lupauksen mukaan, on tulevat asiat ilmottava. Niinmuodoin tulemme, kun aika on tullut, saamaan täydellisen ymmärryksen ajasta ja tavasta hänen ilmestymisellensä ja siihen kuuluvista asianhaaroista, ja jos me oikein huolellisesti vakoilemme ja tarkkaamme näitä, eivät ne tule olemaan vähemmän vakuuttavia kuin todistukset Herramme ylösnousemisestakaan, joka annettiin ensimäiselle Seurakunnalle, vaikka ne tulevat olemaan toisen laatuisia.
Että Herramme toisessa tulemisessaan voisi ottaa ihmismuodon ja sillä tavalla näyttäytyä ihmisille, niinkuin hän näyttäytyi opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen, on epäilemättä varma asia; ei vaan siksi, että hän näyttäytyi ihmismuodossa noina neljänäkymmenenä päivänä, vaan koska henkiolennot entisaikoina kykenivät esiintymään ihmisinä näkyväisessä muodossa ja erilaisissa muodoissa. Mutta sellainen ilmestyminen ei olisi sopusoinnussa Jumalan suunnitelman hengen kanssa muissa suhteissa eikä myöskään niiden viittauksien kanssa, joita Raamattu antaa hänen ilmestymisensä tavasta, niinkuin saamme nähdä. Herran suunnitelma onkin sen sijaan antaa hengellisen valtakuntansa ilmottautua, toimia ja ilmaista läsnäolonsa ja valtansa inhimillisten, maallisten välikappalten kautta. Aivan niinkuin tämän maailman ruhtinas Saatana, vaikka näkymättömänä ihmisille, harjottaa laajaa vaikutusvaltaa maailmassa sellaisien kautta, jotka ovat hänelle alamaisia ja joita hänen henkensä johtaa, samalla tavalla tulee uusi Rauhanruhtinas, Herrakin, pääasiallisesti vaikuttamaan ja ilmottamaan läsnäolonsa ja voimansa ihmisten kautta, jotka ovat hänelle alamaisia ja kuuluvat hänelle, ja joita hänen henkensä johtaa.
Luonnollisilla silmillä näkeminen ja luonnollisilla korvilla kuuleminen ei ole ainoaa näkemistä ja kuulemista. "Ei kukaan [ihminen] ole Jumalaa sellaisella tavalla milloinkaan nähnyt" ja kumminkin ovat kaikki Jumalan lapset nähneet hänet ja tunteneet hänet ja seurustelleet hänen kanssaan (Joh. 1: 18; 5: 37; 14: 7.) Me kuulemme Jumalan kutsun, meidän "korkean kutsumme" (engl. kään.), me kuulemme Paimenemme äänen, ja me katselemme alinomaa Jeesusta ja näemme voittopalkinnon, elämän kruunun, jonka hän on luvannut — emme luonnollisella näkemisellä ja kuulemisella, vaan ymmärryksellämme. Paljon kalliimpi on se näky, jonka saamme kirkastetusta Herrastamme hengellisestä, korkealle korotetusta kirkkauden Kuninkaasta, Lunastajastamme sekä Kuninkaastamme, ymmärryksemme ja uskomme silmillä, kuin se näky, jonka luonnollinen silmä hänestä sai ennen helluntaita.
Herrallemme oli välttämätöntä siten ilmottautua opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen, mutta ei niin hänen toisessa tulemisessansa. Hänen tarkotuksensa tulee silloin saavutetuksi paremmin toisella tavalla. Entisellä tavalla ilmestyminen toisessa tulemisessa olisi itse asiassa sen päämäärän vahingoittamista, johon silloin pyritään. Opetuslapsille näyttäytymisen tarkotus, ylösnousemisensa jälkeen, oli vakuuttaa heitä, että hän, joka oli kuollut, on elävä ijankaikkisesti, jotta he voisivat mennä ulos hänen ylösnousemisensa todistajina (Luuk. 24: 48), ja jotta heidän todistuksestansa tulisi vahva perustus tulevien sukupolvien uskolle. Koska ei kukaan ihminen saata otollisella tavalla tulla Jumalan luokse saamaan lapseuden pyhää Henkeä, ilman uskoa Kristukseen, tuli välttämättömäksi, ei ainoastaan apostolien tähden silloin, vaan kaikkien tähden sittemmin, että todistukset hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa olisivat sellaisia, joita luonnolliset ihmiset saattoivat käsittää ja ymmärtää. Kun he olivat tulleet osallisiksi pyhästä Hengestä ja ymmärsivät hengellisiä asioita (Katso 1 Kor. 2: 12—16), olisivat he voineet uskoa enkeleitä haudalla, että hän oli noussut ylös kuoleman tilasta, vaikkakin olisivat nähneet ihmisen Kristuksen Jeesuksen lihallisen ruumiin vielä makaavan haudassa, mutta eivät niin ennen sitä — ruumiin täytyi olla poissa jotta usko hänen ylösnousemiseensa tulisi mahdolliseksi heille. Kun pyhä Henki oli tehnyt heidät kykeneviksi erottamaan hengellisiä asioita, olisivat he voineet uskoa profeettain todistuksen, että hänen täytyi kuolla ja että hän oli nouseva ylös kuolleista, ja että hän oli tuleva korkealle korotetuksi kirkkauden Kuninkaaksi, ilman että hän olisi tarvinnut näyttäytyä ihmisenä ja pukeutua erilaisiin ruumiisiin lihasta, että he voivat koskettaa häntä, ja nähdä hänen nousevan taivaasen. Mutta kaikki tämä oli tarpeellista heille ja kaikille luonnollisille ihmisille. Uskon kautta tulemme Jumalan luokse hänen kauttansa ja saamme syntein anteeksiantamisen ja lapseuden Hengen, jotta voimme ymmärtää sitä, mikä on hengellistä.
Silloinkin kun Herramme, ottamalla ihmismuodon j.n.e., koetti poistaa uskon luonnollisia esteitä, vakuutti hän opetuslapsia ja teki heidät todistajiksi toisille, ei luonnollisen tuntonsa ja näkönsä kautta, vaan puhelemalla heille Raamatusta: "Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjotukset. Ja hän sanoi heille: 'Niin on kirjotettu, että Kristuksen oli kärsittävä ja kolmantena päivänä noustava kuolleista ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Ja te olette todistajia näihin'." (Luuk. 24: 45—48.) Pietari mainitsee myös selvästi tämän tarkotuksen ja sanoo: "Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen näkyvässä muodossa ilmestyä, EI KAIKELLE KANSALLE, vaan meille, Jumalan ennen valitsemille todistajille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän [ylösnoussut Jeesus] on se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleitten tuomariksi." — Apt. 10: 40—42. Ylösnousemisensa jälkeen tuli Herrallemme kysymykseksi, mikä ilmestymistapa parhaiten täyttäisi hänen tarkotustaan, nim. saada ylösnousemisensa ja luontonsa muuttumisen tunnetuksi opetuslapsillensa. Tällöin oli ainoastaan kysymys siitä, mikä asiainhaarain mukaan olisi soveliainta. Jos hän olisi näyttäytynyt tulenliekkinä, niinkuin enkeli näyttäytyi Moosekselle palavassa pensaassa (2 Moos. 3: 2), olisi hän tosin voinut puhella heidän kanssaan, mutta sillä tavoin ilmotettu todistus ei likimainkaan olisi ollut niin vakuuttava, kuin se tapa, jonka hän valitsi, ei apostoleille enemmän kuin maailmallekaan, jolle heidän oli todistettava.
Jos hän olisi esiintynyt henkiolennon ihanuudessa, niinkuin enkeli näyttäytyi Danielille (Dan. 10: 5—8), olisi kirkkaus ollut suurempi kuin minkä todistajat olisivat voineet kestää. Olisivat nähtävästi säikähtäneet niin, etteivät olisi voineet ottaa vastaan minkäänlaista opetusta häneltä. Kellenkään muille kuin Paavalille ei Herra näyttäytynyt sillä tavoin; mutta Paavali säikähti niin sitä kirkkautta, jota hän ainoastaan vilahdukselta näki, että hän lankesi maahan sen kirkkauden sokaisemana, joka oli kirkkaampi keskipäivän aurinkoa.
Tutkistellessamme sitä ilmestymistapaa, jota Herramme käytti näinä neljänäkymmenenä päivänä, näimme, että hän näyttäytyi valituille todistajilleenkin ainoastaan muutamia kertoja, ja silloinkin vaan vähän aikaa. Jos koko se aika, jona hän näyttäytyi, olisi supistettu yhden päivän osalle, niiden neljänkymmenen sijaan, jolloin hän silloin tällöin hetkisen näyttäytyi, olisi siitä tuskin tullut kahtatoista tuntia yhteensä, tahi kahdeksaskymmenes osa koko ajasta. Näin ollen on selvää, että hän näkymättömänä oli heidän luonaan noin seitsemänkymmentäyhdeksänkahdeksattakymmentä osaa näistä neljästäkymmenestä päivästä. Ja silloinkin, kun hän ilmestyi heille, ei hän milloinkaan näyttäytynyt (paitsi kerran Tuomaalle) juuri sellaisena, jonka kanssa he kolmen vuoden aikana olivat olleet niin tutut, ja jonka ainoastaan muutamia päiviä takaperin, olivat nähneet. Ei kertaakaan mainita, että olisivat tunteneet hänet tutuista kasvojen piirteistä, tahi edes edellisen kerran ilmestymisestä.
Maria luuli häntä "puutarhuriksi." Noille kahdelle Emmauksen tiellä oli hän "muukalainen." Kalastajille Galilean tiellä oli hän myös muukalainen ja samoin yhdelletoista ylä-salissa. Joka tilaisuudessa hänet tunnettiin teoistaan, sanoistaan tahi äänensä tutusta soinnusta.