Tuomaan selitettyä, ettei hän uskoisi muuta todistusta, kuin minkä luonnollisella näöllään ja kuulollaan voisi tajuta, salli Herra tosin tämän hänelle, mutta hän nuhteli samalla häntä lempeästi sanoen: "Sentähden että näit minut, uskot sinä. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." (Joh. 20: 27—29.) Se todistus, joka vetosi luonnolliseen näkemiseen, ei ollut vahvin, autuaampia ovat ne, jotka ovat valmiit ottamaan vastaan totuuden niiden todistusten nojalla, joilla Jumala kulloinkin vahvistaa sen.
Hän ei siten osottanut ainoastaan, että hänellä nyt oli kykyä näyttäytyä monella eri tavalla ja erilaisissa muodoissa, vaan myös, ettei mikään niistä ruumiista, joita he näkivät, ollut hänen kirkas ruumiinsa, vaikkakin hänen ylösnousemisensa ja läsnäolonsa siten ilmaistiin heille. Erilaiset ruumiinmuodot ja pitkät väliajat, jolloin hän oli näkymättömänä läsnä ilman minkäänlaista ulkonaista merkkiä, teki sen tosiasian otaksuttavaksi, että vaikka heidän Herransa ja opettajansa oli elävä, eikä vielä ollut mennyt Isän luokse, niin oli hän nyt henkiolento, joka todella oli näkymätön inhimillisille silmille, mutta jolla oli kyky ilmaista läsnäolonsa ja voimansa monella eri tavalla sen mukaan kun hän tahtoi.
[Sitä pientä tapausta, jota Luukas mainitsee (4: 30), ei voi verrata hänen ilmestymiseensä ja häviämiseensä ylösnousemisensa jälestä. Mitä Luukas tässä kertoo, ei ollut häviämistä siinä tarkotuksessa, että hän tuli näkymättömäksi kansalle. Se oli ainoastaan taitava ja reipas käännös, jonka kautta hän teki tyhjäksi vihollistensa murhayrityksen. Ennenkuin he ennättivät panna toimeen tuumansa hänen tappamiseksensa, kääntyi hän ja meni heidän keskitsensä, jolloin ei kellään ollut rohkeutta tahi voimaa tehdä hänelle pahaa, kun hänen hetkensä ei vielä ollut tullut.]
Sen ruumiin ja niiden vaatteiden luominen, joissa hän esiintyi heille, siinä samassa huoneessa, jossa he olivat koolla, oli epäilemätön todistus siitä, ettei Kristus enää ollut ihminen, vaikkakin hän vakuutti opetuslapsillensa, että se ruumis, jonka he näkivät, ja jota Tuomas kosketti, oli todellinen ruumis lihaa ja luuta, eikä mikään näky tai haamu ainoastaan. Ihmisenä hän ei voinut tulla huoneeseen ovea avaamatta, mutta henkiolentona saattoi hän tulla, ja siellä loi hän silmänräpäyksessä ja puki päälleen sellaisen ruumiin lihasta ja sellaiset vaatteet, joita hän piti sovelijaina aijottua tarkotusta varten.
[Älköön kukaan liian hätäilemällä otaksuko, että tässä seuraamme Svedenborgilaisuutta, spiritismiä tahi mitään muuta ismiä. Seuraamme yksinkertaisesti apostoolista kertomusta, jonka johdonmukaisesti yhdistämme. Sen suuren eron, joka on Raamatun opin ja sen jäljittelemisen välillä, jonka Saatana on julkaissut, ja joka on tunnettu spiritismin nimellä, näemme selvästi, ja tulemme sitä jossain seuraavassa osassa tutkimaan. Tässä lienee tarpeeksi huomauttaa, että spiritualismi väittää välittävänsä yhteyttä vainajien ja elävien ihmisten välillä, jotavastoin Raamattu hylkää sen (Es. 8: 19) ja opettaa, että sellaisia tiedonantoja, jotka olivat tosia, ovat ainoastaan henkiolennot antaneet, sellaiset kun enkelit ja Herramme; eikä Herrammekaan niitä antanut ollessaan "ihminen Jeesus Kristus", eikä silloinkaan, kun hän oli kuollut, vaan ylösnousemisensa muuttumisen jälkeen, kun hänestä oli tullut elämääantava henkiolento tahi eläväksitekevä Henki.]
Emme myös hetkeksikään voi hyväksyä eräiden esittämää mielipidettä, että Herramme avasi ovet kenenkään huomaamatta; sillä kertomuksessa sanotaan aivan selvästi, että hän tuli ja seisoi heidän keskellänsä, kun ovet olivat suljetut — ja luultavasti hyvinkin huolellisesti teljetyt ja salvatut — "koska he pelkäsivät juutalaisia". — Joh. 20: 19, 26.
Sitä totuutta, että hänen luontonsa oli muuttunut, huomautettiin sittemmin vielä sen tavan kautta, jolla hän meni heidän näkyvistänsä: "hän katosi heidän näkyvistänsä." Lihaa ja luuta y.m. oleva ihmisruumis vaatteineen, joka äkkiä näyttäytyi ovien ollessa suljettuina, ei mennyt ulos oven kautta, vaan tuli aivan yksinkertaisesti näkymättömäksi tahi hajosi samoihin alkuaineisiin, joista hän oli luonut sen muutamia silmänräpäyksiä aikaisemmin. Hän katosi heidän näkyvistänsä, eivätkä he enää nähneet häntä, kun liha, luut ja vaatteet, joissa hän oli ilmestynyt, hajaantuivat, vaikka hän epäilemättä jatkuvasti oli heidän luonaan — näkymättömässä muodossa; niinkuin hän enimmäkseen oli näinä neljänäkymmenenä päivänä.
Erityisissä tapauksissa, erityisien tiedonantojen ilmottamista varten, on Jumala antanut samanlaisen kyvyn toisille henkiolennoille, enkeleille, jotka ovat voineet esiintyä ruumiissa, jotka ovat olleet lihaa ja luuta, aivan ihmisinä, jotka söivät ja joivat ja puhelivat niiden kanssa, joita he opettivat aivankuin Herramme teki. Katso 1 Moos. 18; Tuomarit 6: 11—22; 13: 3—20 ja huomautuksia näihin paikkoihin I Osa siv. 220—222.
Se kyky, jota Herramme ja kysymyksessä olleet enkelit osottivat luodessaan ja jälleen tehdessään tyhjäksi ne vaatteet, joissa he ilmestyivät, oli yhtä yli-inhimillinen kuin niiden ruumiidenkin luominen ja tyhjäksi tekeminen, joissa he näyttäytyivät; ja ruumiit olivat yhtä vähän heidän kirkkaat hengelliset ruumiinsa kuin vaatteetkaan, joita he kantoivat. Onhan muistettava, että saumattoman ihokkaan ja muutkin vaatteet, jotka olivat Herramme päällä ennen ristiinnaulitsemista, olivat roomalaiset sotamiehet jakaneet keskenään, ja että käärinliinat jätettiin kokoonkäärittyinä hautaan (Joh. 19: 23, 24; 20: 5—7), niin että ne vaatteet, joissa hän näyttäytyi mainituissa tapauksissa, täytyivät olla erityisesti luodut ja luultavasti sopivimmat kutakin tilaisuutta varten. Kun hän esim. näyttäytyi puutarhurina Marialle, oli hänellä todennäköisesti sellainen puku yllään, joita puutarhureilla oli tapana käyttää.
Herra antoi selvästi ymmärtää, että ne ruumiit, joissa hän näyttäytyi, olivat todellisia ruumiita, eikä vaan näköhäiriöitä, kun hän söi heidän silmäinsä edessä ja kehotti heitä koskettamaan itseään ja katsomaan, että ruumis todellakin oli lihaa ja luuta, sanoen: "Miksi olette hämmästyksissä? — — Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa ja luita, kuten näette minulla olevan."