Meidän kuninkaamme tulee täten ilmestymään vähitellen: toiset tulevat näkemään hänet varemmin kuin toiset, mutta lopulta: "kaikkien silmät saavat nähdä [horao — huomata] hänet." (Ilm. 1: 7.) Mutta "hän tulee pilvissä"; ja hädän pilvien raskaina ja pimeinä riippuessa, ja vuorien [tämän maailman valtakuntien] vapistessa ja kaatuessa, ja maan (järjestettyjen yhteiskuntien) horjuessa, hajotessa ja sulaessa, alkavat muutamat huomata sitä, minkä me nyt julistamme olevan lähellä — että Jehovan suuri päivä on tullut; että kansojen hädän ja vihan päivä on alkamaisillansa, ja että Jehovan Voideltu on ottamaisillansa suuren valtansa alkaakseen työnsä, tehdäkseen oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi. (Jes. 28: 17.) Ja "hänen on hallittava kunnes" hän on kukistanut ne kaikki vallat ja lait maan päällä, jotka ovat ristiriidassa taivaassa vallitsevien lakien kanssa.
Siinä määrin kuin hätä enenee, tulevat ihmiset, vaikka turhaan, hakemaan turvaa maan "luolista" ja vuorenrotkoista, sen suurista kallioista ja linnoituksista (vapaamuurarikunnasta, Odd Fellow-seurasta, ammattiyhdistyksistä, ammattikunnista, trusteista [jonkun kauppahaaran etevimpien liikkeiden yhdistyminen yhteisen keskushallinnon alaisiksi] ja kaikenlaisista maallisista ja kirkollisista yhtymistä), sekä vuorilta (hallituksilta) maan päällä; sanoen: "Kaatukaa meidän päällemme [peittäkää, suojelkaa meitä] ja kätkekää meidät valtaistuimella istujan kasvoilta ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut." — Ilm. 6: 15—17. [Tarkotus on turvaa, eikä turmiota. Tavallinen mielipide, että tämä paikka opettaa, että pahat ihmiset voivat saada kyllin uskoa rukoilemaan todellisten vuorten kaatumista, on mahdoton. Todellinen täyttymys on jo alkamaisillansa: suuret, rikkaat, eikä vähemmän köyhät, etsivät vuorilta, luolista ja rotkoista suojaa, kun hädän yhä uhkaavampi rajuilma, jonka kaikki näkevät, on nousemaisillansa.]
Rahan epäjumaloiminen, joka on saattanut koko maailman mielettömäksi, ja jolla tulee olemaan niin silmiinpistävä osa hädän aikana, kun ei ainoastaan rahojen kokoaminen, vaan myös niiden säilyttäminen tulee tuottamaan murhetta, tulee perinpohjin kukistettavaksi, kuten näemme Jes. 2: 18—21; Hes. 7: 17—19.
Hädän suuren päivän tulevat kaikki tuntemaan, ja sen myrskyltä tulevat kaikki etsimään suojaa, vaikka harvat tulevat näkemään, että Herran tuomiot, jotka silloin kohtaavat maata, ovat tuloksia hänen läsnäolostansa, hänen valtuutensa pystyttämisestä ja hänen lakiensa pakollisesta sovelluttamisesta. Aikaa myöten tulevat kumminkin kaikki tuntemaan ["näkemään">[ kirkkauden Kuninkaan; ja kaikki, jotka silloin rakastavat vanhurskautta, tulevat ilomielin tottelemaan häntä ja täydellisesti mukautumaan hänen vanhurskaisiin vaatimuksiinsa.
Se tulee olemaan koston päivä kaikille, jotka viekkaudella tai väkivallalla, joskus lain nimellä ja sen vahvistuksella, väärällä tavalla ovat anastaneet toisten oikeuksia tahi omaisuutta. Kosto tulee niinkuin olemme nähneet Herralta kansanjoukkojen kapinaan nousun kautta.
Ahdistuksissansa, vastahakoisina luopumaan yhdestä markasta tahi tynnyrin alasta maata tahi kauvan omistetusta ja kauvan epäämättömästä itseottamasta oikeudesta tahi arvosta, tulevat monet etsimään suojaa tähänastisista mahtavista — porvarillisista, yhteiskunnallisista ja kirkollisista — laitoksista, edistääkseen ja suojellakseen etujansa, tietäen, että yksin ollen täytyy heidän kaatua. Mutta nämät eivät voi heitä auttaa Herran vihan päivänä. Lähestyvä taistelu ja kosto saa kaikki kansat vaikeroimaan, sillä tulee olemaan hädän aika sellainen, jota ei koskaan ole ollut sitten kun ihmisiä on ollut — eikä myöskään enää tule olemaan. Hänen tähtensä he tulevat vaikeroimaan; koska hänen tuomionsa luonnollisella tavalla ovat aikaansaaneet suuren hädän; siksi että Herra nousee maata peljättämään ja hävittämään siinä vallitsevaa turmelusta. (Jes. 2: 21.) Niin laajakantoisiksi tulevat tuomio ja hätä, ettei kukaan voi niitä paeta. Lopuksi tulee jokainen silmä huomaamaan muutoksen ja näkemään, että Herra hallitsee. Hätä voisi huomattavasti vähentyä, jos ihmiset viipymättä huomaisivat toimia oikeuden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti, ja luopuisivat kaikista entisaikojen epäoikeutetuista etuoikeuksista, vaikka ne olisivatkin lain vahvistamat; mutta tätä ei itsekkäisyys tule myöntämään ennenkuin hätä tulee musertamaan ja kukistamaan ylpeät, nöyryyttämään mahtavat ja korottamaan hiljaiset.
Mutta vasta sitten, kun suuri hädän päivä lähestyy loppuansa, vasta sitten kun pakanalliset valtakunnat ovat jauhetut tomuksi ja kokonaan poistetut tieltä, ettei niiden sijaa tule löytymään (v. 1914 kuten edellisessä luvussa on näytetty) — vasta sitten kun suuri Baabeli on kokonaan kukistettu ja sen vaikutus maailmaan tehty tyhjäksi, — tulee ihmissuvun suuri enemmistö näkemään asiain tilan. Silloin he tulevat näkemään, että se suuri hätä, jonka läpi he ovat kulkeneet, oli juuri se, mitä kuvauksellisesti esitetään "taisteluksi kaikkivaltiaan Jumalan suurena päivänä" (Ilm. 16: 14); että siinä määrässä, kuin ovat myötävaikuttaneet eksytykseen ja vääryyteen, ovat he taistelleet uuden vallan ja uuden Maailmanhallitsijan lakia ja voimaa vastaan; ja että siinä määrässä kuin heidän kielensä ja kynänsä ja kätensä ja vaikutuksensa ja varansa ovat käytetyt tukemaan oikeutta ja totuutta joka asiassa, siinä määrässä he ovat taistelleet Herran puolella.
Toiset oppivat pikemmin tuntemaan hädän merkityksen kuin toiset, koska ovat oppivaisempia. Ja koko tämän hädän kuluessa, tulee löytymään niitä, jotka tulevat todistamaan syyn, josta tämä aiheutuu, todistamaan että Herran läsnäolo ja hänen valtakuntansa pystyttäminen, joka on pimeyden valtojen vastakohta, on hädän ja yhteiskunnan huojumisen ja kukistumisen todellinen syy, ja osottavat, että kaikki, jotka asettuvat totuutta ja vanhurskautta vastaan, ovat uuden valtakunnan vihollisia, ja että heidän, jos eivät vaan kiireesti alistu, on kärsittävä häpeällinen tappio. Kumminkaan eivät joukot, tavallisuuden mukaisesti, tule välittämään viisaista neuvoista, ennenkuin ovat tulleet täydellisesti nöyryytetyiksi uuden valtakunnan rautavaltikan alle, ja vasta lopulta tulevat he huomaamaan toimintatapansa mielettömyyden.
Varsinaista opettajaa ja valonkantajaa (Matt. 5: 14), totista Seurakuntaa, Kristuksen ruumista ei jätetä pimeyteen oppiakseen Herransa läsnäolon sen vihan ja voiman ilmestymisen kautta, joka tulee opettamaan tämän asian maailmalle. Seurakunnan valaisemisesta on erityisesti pidetty huolta. Vahvan profeetallisen sanan kautta, joka loistaa kynttilän tavalla pimeässä huoneessa, on sille selvällä ja varmalla tavalla ilmotettu, mitä on odotettavissa. (2 Piet. 1: 19.) Profeetallisen sanan kautta ei sitä ainoastaan varjella alakuloisuudesta ja tehdä taitavaksi voittamaan niitä koetuksia, ansoja ja loukkauskiviä, jotka ovat erittäin vallalla "pahana päivänä", jotta se voittajana voisi seisoa hyväksyttynä Jumalan edessä, vaan tulee hänestä maailman valonkantaja ja opettaja. Seurakunta tulee tällä tavoin kykeneväksi osottamaan maailmalle hädän syytä ja ilmottamaan uuden hallitsijan läsnäoloa ja julistamaan uuden armotalouden periaatteita, suunnitelmaa ja tarkotusta ja opettamaan maailmalle, mitä sen, asiain näin ollen, olisi parasta tehdä. Ja vaikka ihmiset eivät tule välittämään osotuksista, ennenkuin hätä pakottaa heitä näkemään alistumisen olevan viisainta, tulee se olemaan heille suureksi avuksi oppiessaan tätä opetusta. Juuri tätä "jalkojen" tai Seurakunnan viimeisten jäsenten tehtävää, joiden on julistettava vuorilla (valtakunnissa), että Kristuksen hallitus on alkanut, tarkotetaan Jes. 52: 7.
Näennäisesti ristiriidassa olevia Raamatun paikkoja.