Kirkon erehtymättömyys oli ensimäisiä ja raivasi tietä toisille. Se esitettiin, ennenkuin paavinvalta tuli tunnustetuksi. Se on ollut mitä vakavimmanlaatuinen harhaoppi ja on sulkenut tien eksytyksien oikaisuille, kun niitä jälkeenpäin huomattiin. Se on asettanut kirkonkokouksien päätökset kaiken tutkimuksen ja vastaväitteen yläpuolelle, vaikka niitä olisi tehty järjen tahi Raamatun perustuksella ja on tehnyt inhimillisen tietämättömyyden ja väärinkäsitykset ojennusnuoraksi uskolle, Jumalan sanan — Raamatun — asemesta; sillä kun kerran oli myönnetty, että kirkolliskokous oli erehtymätön (ei voinut erehtyä), oli kaikki taivutettava yhtäpitäväksi sen kanssa. Ja jokainen kirkolliskokous piti pakollisena velvollisuutenaan, ettei tekisi mitään päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa edellisien kirkonkokouksien päätöksien kanssa; ja ne, jotka tekivät toisin, olivat vaarassa joutua hyljätyiksi. Siis ei voitu eksytystä, kun se kerran oli tullut vahvistetuksi, kieltää eikä edes jättää. Raamattua ja järkeä oli selitettävä ja väännettävä, jotta sopisivat yhteen erehtyväisten ihmisten erehtymättömien päätöksien kanssa. Eipä ihme, että huomattiin tarvittavan hyvin asiantunteva jumaluusoppinut tulkitsemaan Raamattua saadakseen sitä sopimaan yhteen erehtymättömien päätöksien kanssa. Eikä myöskään ihme, että Antikristus viisauksissaan —
Karkotti Raamatun maanpakoon. Paavikunnan historia osottaa selvästi, että samalla kertaa, kun se julkisesti tunnusti kunnioittavansa Raamattua Jumalan sanana, on se pitänyt sitä syrjässä ja pitänyt omia erehtymättömiä sanojansa etusijassa. Mutta ei sillä hyvä; vaan se on täydellisesti julistanut Jumalan Sanan pannaan, sopimattomana ja vaarallisena kansan luettavaksi, jotta heidän omilla erehtymättömillä sanoillansa olisi yksin päätösvalta. Se tiesi kyllä Raamatun olevan vaarallisen sen vallalle ja että se alituisesti tuomitsi sen rienaavia vaatimuksia.
Paavikunnan vallan päivinä kohdeltiin kansan Raamatun omistamista tai lukemista rikoksena. Kirjapainotaito ja opin yleinen henkiinherääminen, joka oli sen seuraus noin viidennellätoista vuosisadalla, vaikutti, että Raamattu nousi ylös siitä kuolleitten kielien haudasta, jossa Antikristus oli pitänyt sitä niin kauvan kätkössä, kieltäessänsä sen kääntämistä ankarien rangaistusten uhalla. Ja kun valvovan itsenäisyyden henki levitti sitä vieraille kielille kansan keskuuteen, ei Raamatun polttaminen ollut mitään tavatonta; ja pitkät ja äänekkäät olivat ne säälimättömät kiroukset, jotka lähtivät Vatikaanista niitä itsekylläisiä syntisiä kohtaan, jotka uskalsivat kääntää, antaa ulos ja lukea Jumalan sanaa.
Kun Wycliffe antoi ulos käännöksensä, lähetti paavi Gregorius Oxfordin yliopistolle Englannissa käskykirjeen tuomitsemaan kääntäjää sellaisena, joka on "langennut kammottavanlaiseen jumalattomuuteen." Tyndalen käännös tuomittiin myös; ja kun Luther julkaisi saksalaisen käännöksensä, lähetti paavi Leo X käskykirjeen häntä vastaan. Kumminkin meni työ ihanasti ja varmasti eteenpäin: Raamatulla piti olla täydellinen ylösnouseminen ja oli aijottu valaisemaan ihmisiä jokaisessa kansassa ja kielessä. Vähitellen käsitti Rooman kirkko tämän ja päätti sentähden sallia Raamatun kääntämisen uusille kielille, mutta sen tuli toimittaa katolilaiset kääntäjät katolilaisilla selityksillä. Näitä painoksia ei kumminkaan olisi jätettävä kansan käsiin, paitsi siellä missä pelättiin heidän saavan protestanttisia käännöksiä. Reimiläinen käännös selittää tämän.
Seuraava osottaa muutamien selityksien luonnetta Reimiläisessä käännöksessä — jonka kumminkin on alkanut poistaa tieltään Dowaylainen käännös, joka on hyvin edellisen kaltainen, mutta selitykset ovat vähemmän ankarat. Eräs selitys Matteuksen 3 l. kohdalla kuuluu: "Kerettiläisiä saattaa ja tulee rangasta ja polkea; ja saattaa ja tulee yleisen vallan, joko hengellisen taikka maallisen, rangasta taikka mustata häntä." Gal. 1: 8 kohdalla kuuluu: "Katolilaiset eivät saa säästää omia vanhempiaankaan, jos ne ovat kerettiläisiä." Muistutus Hebr. 5: 7 kohdalla kuuluu: "Protestanttisen Raamatun muuttajat (kääntäjät) ovat muutettavat helvetin syvyyteen." Ja selitys Ilm. 17: 6 kuuluu: "Mutta protestanttien verta ei kutsuta pyhien vereksi, enemmän kuin varkaiden, miestappajain ja muiden pahantekijöiden, jonka vuodattamisesta oikeuden käskystä, ei minkään valtakunnan tarvitse olla edesvastuussa." Seuraavat ovat muutamia rajotuksia, joita tehtiin, kun huomattiin, ettei Raamatun lukemista saatettu kokonaan estää. Index Expurgato'in neljäs sääntö sanoo:
"Jos joku oli kyllin röyhkeä lukemaan tahi omistamaan Raamattua ilman kirjallista lupaa, ei hän voi saada synninpäästöä, ennenkuin hän ensin on jättänyt sellaisen Raamatun virkaatekevälle piispalle. Kirjakauppias, joka myy kansalle kansankielisiä Raamatuita tahi jollain tavalla luovuttaa niitä sellaisille, joilla ei tällaista lupaa ole, ovat menettäneet kirjain arvon… ja on piispan saatettava hänet sellaisiin muihin rangastuksiin, joihin piispa huomaa syytä olevan, rikoksen laadun mukaan."
Tridentiinien kokous selitti istunnossaan vuonna 1546: —
"Hillitäkseen uhkarohkeita mieliä, päättää kokous että asioissa, jotka koskevat uskoa ja siveellisyyttä ja kaikessa joka kuuluu kristillisen uskon voimassa pysyttämiseen, älköön kukaan, luottaen omaan arvostelukykyynsä, uskaltako vääntää pyhiä kirouksia oman käsityskantansa mukaisiksi, ristiriitaan sen kanssa, mitä pyhä äiti, kirkko on suosinut ja vielä suosii, jonka oikeus on päättää oikeasta mielipiteestä."
Pius VII käskykirjeestä raamattuseuroja vastaan, annettu 29 päivä kesäkuuta 1816, Puolan arkkipiispalle, esitämme seuraavaa: —
"Meitä on todellakin mitä vastenmielisimmin koskettanut tuo erinomaisen viekas keksintö, jonka kautta kaivetaan maa itse uskonnon perustuksien alta; ja senjälkeen kun me, asian suureen tärkeyteen nähden, olemme neuvotelleet arvoisien veljiemme, kardinaalien ja pyhän roomalaisen kirkon kanssa, olemme me, mitä suurimmalla huolella ja tarkkuudella harkinneet minkälaisiin toimenpiteisiin meidän ylimmäispapillisen valtamme olisi syytä ryhtyä auttaakseen ja poistaakseen tieltä tämä rutto niin paljon kuin on mahdollista… Itsestänne olette jo osottaneet palavaa halua löytää ja tehdä tyhjäksi nämä uudistuspuuhaajien jumalattomat salajuonet; siitä huolimatta kehotamme teitä, virkamme kanssa yhtäpitävästi uudelleen ja uudelleen, että mitä ikänä te saatatte toimia vallan kautta, järjestää neuvojen kautta tahi saada aikaan valtuutenne kautta, se teidän olisi suurimmalla ahkeruudella toimitettava… Kerettiläisten painattama Raamattu on laskettava toisien kiellettyjen kirjojen joukkoon Indeksin sääntöjen mukaan."