Sama paavi antoi vuonna 1819 käskykirjeen Raamatun käyttämistä vastaan irlantilaisissa kouluissa. Siitä esitämme seuraavaa:
"Paavin pyhän neuvoskunnan korviin on tullut tieto, että vääräoppisten varoilla kannatettuja Raamattukouluja on perustettu Irlannin melkein jokaiseen osaan; joissa kokemattomat kummastakin sukupuolesta imevät turmiota tuottavien oppien kuolettavaa myrkkyä… Kaikkia mahdollisia ponnistuksia on sentähden tehtävä pitämään nuorisoa pois näistä tuhoa tuottavista kouluista… Ahkeroikaa kaikella voimalla pidättämään puhdasoppista nuorisoa saamasta tartuntaa niistä — joka päämäärä, toivoni mukaan, helposti saavutetaan perustamalla katolilaisia kouluja, kaikkialle hiippakunnassanne."
Tässä meillä on avomielinen tunnustus siitä, mikä on ollut todellinen tarkotus katolilaisten seurakuntakoulujen perustamisella Isossa Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa, nim. katolilaisten aseman puolustaminen. Antikristuksen tarkotus ei ole tarjota yleiselle kansalle sivistystä. Tietämättömyys ja epäusko ovat paavikunnan linnotuksia; ja ne vuosisadat jolloin sen valta oli parhaimmillaan, käsittäen sen aikakauden, joka on tunnettu varsinaisena pimeänä keskiaikana, todistavat tämän. Pappien sivistystä "rajotuksineen" ei laiminlyöty; mutta ettei millään tavalla pidetty huolta kansan sivistämisestä ja kasvattamisesta, on se syvä tietämättömyys, joka vallitsee katolisissa maissa, todistuksena. Koulut ja Raamatut ovat aina olleet vihollisia, joita Antikristus ei ole voinut kärsiä, ja niitä ei suvaittaisi, jolleivät olisi tulleet välttämättömiksi — niihin on kuitenkin heitettävä väärä valo Antikristuksen olemassaolon säilyttämiseksi.
Leo XII käskykirjeestä roomalaiskatoliselle papistolle Irlannissa, vuonna 1825, esitämme seuraavaa:
"Ei ole mikään salaisuus teille, kunnianarvoiset veljet, että eräs seura, Raamattuseuraksi yleisesti nimitetty, rohkeasti levittäikse yli koko maailman. Ylenkatsoen pyhien isien perimätietoja ja vastustaen tridentiinisen kokouksen tunnettua päätöstä, on tämä seura koonnut kaiken voimansa ja suunnannut kaikki keinonsa yhteen ainoaan tarkotusperään: Raamatun kääntämiseen, tai oikeammin sanottuna väärentämiseen, kaikkien kansakuntien omalle kielelle."
Edellinenkin paavi Pius IX lausui sydänsurunsa niistä voitoista, joita tämä Antikristuksen suuri vihollinen, Raamattu, voitti kaikkialla. Hän sanoi: "Kirotut olkoot etenkin nämä erinomaisen viekkaat ja petolliset seurat, joita kutsutaan Raamattuseuroiksi, ja jotka heittävät Raamatun kokemattoman nuorison käsiin."
Onhan totta, että roomalaiskatolinen täysivaltainen neuvoskunta Baltimooressa vuonna 1886 päätti, että hyväksyttyä Raamattua sallittaisiin käyttää Yhdysvaltojen katolisissa kouluissa. Tämä ei kumminkaan ilmaise minkäänlaista muutosta Antikristuksen todellisessa ajatustavassa; se on vaan eräs lisäpiirre sen kaukonäköisestä valtioviisaudesta tämän maan vapaudenhenkeen nähden, joka inhoo sellaisia rajotuksia. He tiesivät vallan hyvin, ettei erityisesti haluttu Raamattua, vaan vapautta; ja tutkimus onkin osottanut, että nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Raamattua ei ole löydettävissä katolisissa kouluissa koko ympäristöllä.
Oppi ihmisen myötäsyntyneestä, itsellään olevasta kuolemattomuudesta (että inhimillinen olemassaolo, kerran alettuaan, ei milloinkaan saata lakata) oli toinen hedelmällinen, kreikkalaisesta filosofiiasta lainattu eksytys. Ja sitten kun se oli tullut hyväksytyksi, johti se luonnollisella tavalla siihen johtopäätökseen, että jos olemassaolo aina on jatkuva, täytyy Raamatun lausunnot sellaisten hävityksestä, jotka loppuun asti pysyvät tahallisina syntisinä, toinen kuolema, y.m. selittää niin, että ne tarkottavat aivan päinvastoin kuin mitä ne sanovat, nim. ijankaikkisesti kestävää elämää jossain muodossa. Tämän jälkeen oli helppo päättää, että tämä olemassaolo pahoille täytyi olla elämää kärsimyksissä; ja tuskat maalaeltiin usein kirkon seinille väreillä ja innokkaat papit ja munkit kuvailivat niitä sanoilla. Tätä eksytystä oli sitä helpompi istuttaa kääntyneisiin, kun kreikkalaiset filosoofit (sen ajan tieteiden, taiteiden ja filosofiian etevimmät johtajat — ja joiden aatteet, kuten Josefus osottaa, olivat jollain tavoin alkaneet vaikuttaa juutalaisuuteenkin) kauvan olivat suosineet ja opettaneet rangastuksesta, joka kuolemassa tulisi pahojen osaksi. Kumminkin olkoon heidän kiitoksekseen sanottu, etteivät he koskaan alentuneet niin kauhealla tavalla rienaamaan Jumalan luonnetta ja hallitusta, kuin Antikristus oli opettanut maailmalle. Seuraava järjestyksessä oli määrätä paikka tälle vaivalle ja kutsua sitä helvetiksi ja etsiä sheolia, haadesta ja gehennaa koskevia raamatunpaikkoja, jotka kuvaavat niitä kahta asiaa, jotka ovat synnin todellinen palkka nim. ensimäinen ja toinen kuolema — ja taidolla sovittaa näitä ja Herramme vertauksia, ja ilmestyskirjan vertauskuvia lumotakseen itseään ja koko maailmaa tähän asiaan nähden, ja mitä pahimmalla tavalla mustata ja häväistä Jumalan, meidän kaikkiviisaan ja armosta rikkaan taivaallisen Isämme luonnetta ja suunnitelmaa.
Oppi kiirastulesta eli puhdistamisesta keksittiin lieventämään ja tekemään tuota kauheaa annosta siedettävämmäksi ja antamaan samalla kertaa Antikristukselle suurempaa valtaa kansan yli. Tämä väitti omistavansa taivaan ja helvetin avaimet ja saattavansa lieventää kiirastulen rangastuksia; eikä ainoastaan Aadamilaisesta synnistä ja sen kautta perityistä heikkouksista, vaan myöskin tahallisesti tehdyistä ehdollisista synnin rangastuksista. Minkälainen valta tämän kautta annettiin tietämättömän kansan yli, on helposti ajateltavissa — etenkin kun keisari ja maailman mahtavat tunnustivat ja taipuivat petturien edessä.
Sielumessuja eli messuja kuolleille seurasi sitten; ja sekä rikas että köyhä piti velvollisuutenaan maksaa, ja maksaa hyvin saadakseen näitä. Messujen vaikutuksen, kiirastulen vaivojen helpottamiseksi, väitetään olevan kaikkivaltiaan — ettei edes Jehova taikka Kristus saattaneet siihen kajota. Tästä tuli suuri tulolähde Antikristukselle; sillä papit eivät unohtaneet muistuttaa kuoleville, jos ne olivat varakkaita, miten sopivaa oli jättää runsaita lahjotuksia messuiksi heidän itsensä edestä — siinä tapauksessa, että heidän omaisuutensa perijät laiminlöisivät pitää huolta siitä. Ja tänäkin vuonna on sentapasia kehotuksia näkynyt roomalaiskatolisissa sanomalehdissä, vaatien annettavaksi vähemmin rahaa kukkasiin hautajaisissa, jotta voitaisiin käyttää enemmän messuiksi kuolleille.