Synninpäästö teki tulonsa paavikirkkoon jonkun verran ennen "ristiretkiä." Tiedämmehän miten synninpäästöä tarjottiin palkinnoksi hankkiakseen vapaehtoisia näitä "ristiretkiä" eli "pyhiä sotia" varten. Paavillisen julistuskirjan mukaisesti eivät ne, jotka ottivat osaa näihin pyhiin sotiin, ainoastaan saisi anteeksi entisiä syntejä, vaan ansaitsisivat he niin paljon enemmän, että se riittäisi peittämään tulevaisuudessakin tehtyjä syntejä; ja tällä tavoin tulisivat turvatuiksi eräitä kiirastulivaivoja vastaan. Roomalaiskatoliset sanovat meille, ettei tämä synninpäästö ole tarkotettu olemaan lupana tekemään syntejä, vaan on palkinto ansiosta, joka laskee hyväksi tahi peruuttaa jonkun määrän vaivan päiviä tai vuosia kiirastulessa; niin että jos jonkun ihmisen synnit tekisivät hänet syypääksi tuhannen vuoden kärsimyksiin, ja hän, yhdellä kertaa, tahi eri tilaisuuksissa, hankkisi itsellensä tuhannen vuoden määrän synninpäästöä, joko rahalla tahi palveluksilla paavikunnalle tahi katumusharjotuksia toimittamalla, pääsisi hän vapaaksi; jos hän voi lukea hyväksensä, s.o. jos hänen tulopuolellansa olisi yhdeksänsadan vuoden synninpäästö, olisi hänen kärsittävä sata vuotta; ja jos synninpäästö huomattiin melkoista suuremmaksi määrättyjä rangastuksia, tulisi hän todennäköisesti luettavaksi pyhimykseksi, jolla olisi erityinen vaikutusvalta taivaassa, ja jota saattoi palvella ja rukoilla. Esimerkkinä tällaisesta on Ludvig, ristiretkeilijä, Ranskan kuningas. Hänet tehtiin pyhimykseksi ja häntä palvellaan nyt ja rukoillaan Pyhän Ludvigin nimellä.
Onhan todella ero tämän käsityksen välillä synninpäästöstä ja synninteko-luvan välillä; ja kumminkin on tämä ero hyvin pieni; sillä paavikunta määräsi erilaisista tavallisista synneistä jonkun määrän kärsimyksiä; eikä ainoastaan tehtyjä syntejä saatettu tällä tavoin poistaa, vaan nekin, joilla oli syytä uskoa tulevaisuudessa tekevänsä jonkunlaisia syntejä, saattoivat tällä tavoin jo edeltäkäsin hankkia itselleen hyveitä, jotka poistivat synnit. Sitäpaitsi löytyy niin kutsuttu "plenääri [täydellinen, kokonainen] synninpäästö", ja varmaa on, että sitä pidetään kaikkia syntejä, menneitä ja tulevia, peittävänä.
Tämän tavan käyttäminen vielä nykyaikana näyttää melkein mahdottomalta. Katolilaisilla on määrättyjä rukouksia, joiden toistaminen joka kerralla oikeuttaa heille synninpäästön joksikin ajaksi; ja useamman kerran toistaminen suojelee heitä, kuten väittävät, rangastuskärsimyksiä vastaan pitkäksi aikaa. Siten myönnetään neljänkymmenen päivän synninpäästö niille, jotka sanelevat rukouksen: "Ole tervehditty pyhä kuningatar!" mutta sen sijaan kahdensadan päivän synninpäästö niille jotka lausuvat "Pyhän neitsyen litanian;" ja niille, jotka lausuvat rukouksen: "Siunattu olkoon neitsyt Marian pyhä, tahraton ja kaikkein puhtain sikiäminen", lasketaan sadan vuoden synninpäästö j.n.e., j.n.e. Minkälaiseen turmelukseen tämä rienaava oppi johti pimeänä keskiaikana, jolloin synninpäästöä uutterasti tarjottiin rahalla tahi apuna uskomattomien ja kerettiläisten vainoamisessa, saattaa helposti ymmärtää.
Rikoksille, joita rikkaat ylipäänsä tekivät, jotka saattoivat maksaa runsaasti, asetettiin äärettömät rangastukset, kun sitävastoin köyhempien luokkien keskuudessa vallalla olevat ilkeimmätkin rikokset annettiin helposti anteeksi. Niinpä maksoi avioliitto luonnollisten sisarustenlapsien välillä 25,000 Smk. kun vaimon- tai isän-murha maksoi ainoastaan 100 Smk. Spanheim sanoo: "Synninpäästö oli se rahapaja, joka löi rahaa roomalaiselle kirkolle; paavien irstaitten sisarustenlasten ja äpärälapsien kultakaivos; paavillisien sotien voima; varat velkojen maksamiseen ja paavillisen ylellisyyden ehtymätön lähde."
Järjestääkseen tätä liikettä laitettiin asteettainen rangastuslista erilaisia syntejä varten — niin ja niin monta päivää tahi vuotta kiirastulessa jokaisesta; ja vastaava hinta-taksa järjestettiin myös, jotta niiltä, jotka ostivat synninpäästön murhasta tahi varkaudesta, lapsentaposta, aviorikoksesta, väärästä valasta tahi muista synneistä, saatettiin ottaa eri hintoja taksan mukaan. Täten poistettiin katumusharjotusvelvollisuus ja väheni eli lakkasi kiirastulen tuskat riippuen Antikristuksen edustajan mielivallasta. Emme saata ihmetellä, että kansa pian alkoi saada sen käsityksen, että niin ja niin paljon rahaa maksoi niin ja niin paljon syntejä.
Niin laajalle levisi rikoksellisuus tämän synninpäästökaupan kautta, että parempien luokkien suuttumus heräsi kirkkoa vastustamaan. Ihmiset alkoivat saada silmänsä auki, ja he näkivät papiston, kirkon korkeimmista viranomaisista alkain aina alhaisimmalla arvoasteella oleviin virkailijoihin asti olevan korviaan myöten synneissä.
Samoin kuin on pimeimmillään juuri ennen rajuilman puhkeamista, niin oli sekin aika, joka oli lähinnä ennen uskonpuhdistusta, siveellisessä suhteessa pimein hetki Antikristuksen pimeässä hallituksessa. Silloin alkoi julkinen ja häpeämätön synninpäästökauppa tuntua ilettävältä ja johti Lutheria ja toisia uutteria paavilaisia asettamaan kysymyksenalaiseksi ja tutkimaan koko järjestelmää sekä siveelliseltä, että myöhemmin tieteisopilliselta kannalta. Lopulta pääsi Luther perille — että paavikunta todella oli Antikristus. Ja kun hän oli keksinyt tämän, osotti hän pelkäämättä muutamia vertauskuvia Ilmestyskirjasta, ja näytti niiden soveltumista ja osittaista täyttymistä paavillisessa pappisvallassa.
Hyvin tunnetun pappismiehen Lyman Abbottin mukaan esitämme seuraavaa tästä asiasta. Hän sanoo:
"Muiden ehtojen joukossa, joilla synninpäästöä myönnettiin enemmän kuin nyt, olivat rahalahjat kirkolle. Tämä kauppa nousi korkeimmilleen kuudennentoista vuosisadan alussa Leo X aikana, joka antoi ulos synninpäästöä kaikille, jotka rahoilla tahtoivat auttaa Pyhän Pietarin [kirkon] rakentamista Roomassa. Hänen paras asiamiehensä synninpäästökaupassa Saksassa oli eräs Juhannes Tetzel. Tetzelin kuuluisat paheet eivät estäneet hänen nimittämistänsä näiden synninpäästöjen kantajaksi puhtaimmille sieluille, eivätkä mitkään liijottelut näyttäneet hänestä liian suurilta, kunhan ne vaan tuottivat rahaa hänen arkkuunsa. Hän selitti, että sillä punasella ristillä, joka seurasi häntä minne ikinä hän meni, oli yhtä suuri voima kuin Kristuksen ristillä — ettei ollut syntiä niin suurta, ettei hän voisi antaa anteeksi sitä. 'Synninpäästö ei ainoastaan pelasta eläviä, vaan myös kuolleita. Samassa silmänräpäyksessä, kun rahat kilahtavat kirstun pohjaan, pääsee sielu kiirastulesta ja lentää vapaana taivaaseen.' Sellaisia olivat useat hänen rienaavista selityksistään. Järjestelmällinen hintaluettelo laitettiin. 'Monivaimoisuus maksoi kuusi dukaattia; kirkonryöstö ja väärä vala yhdeksän; murha kahdeksan; noituus kaksi.' Tämä julkinen ja häpeemätön kauppa johti enemmän kuin mikään muu uskonpuhdistukseen. Synninpäästöä myönnettiin yhä, ei ainoastaan hartausharjoituksista ja osanotosta jumalanpalvelukseen, vaan myös raha-avustuksista kirkolle; mutta yleinen ja julkinen synninpäästön kauppa on nyt suurimmaksi osaksi poistettu Rooman kirkosta."
Eräs toinen kirjailija kertoo Tetzelin puheista edelleen, seuraavasti: —