Senjälkeen kun eksytyksen juuri siten oli otettu pois, alkoivat eri oksat pian kuivua; ja pian nähtiin, että sensijaan, että jumalattomien rangaistus olisi loppumaton elämä (kurjuudessa), Raamatun esitys Jumalan suunnitelmasta onkin päinvastainen; — loppumaton elämä on vanhurskauden palkinto; ja kuolema, elämästä erottaminen, on tahallisten syntisten rangaistus.

Lisäksi tultiin näkemään mitä tarkotettiin sillä kuoleman kirouksella, joka tuli koko suvun yli Aadamin tottelemattomuuden kautta — että koko suku oli tuomittu häviöön. Silloin alkoi myöskin huntu kohottautua ja näytti se Lunastajamme kuoleman tarkotuksen ja arvon osottamalla sen olleen vastaavan hinnan sukua kohdanneesta rangaistuksesta, jotta se voisi nousta ylös ja tulla ennalleenasetetuksi elämään kaikkine oikeuksineen. Oi! silloin alettiin ymmärtää ja panna arvoa lunastukselle, kun nähtiin että häntä, joka ei synnistä mitään tiennyt, kohdeltiin kirottuna; että hän, kun hänet alttiisti asetettiin meidän sijallemme, tuli "kiroukseksi meidän tähtemme", kohdeltiin meidän tähtemme syntisenä ja kuoli, vanhurskas vääräin puolesta.

Siten tuli suuri järjestelmä ja saastuttavien eksytysten verkko, joka alkoi jokapäiväisen uhrin poisottamisella, lopultakin poistetuksi; ja kun Pyhäkkö sitten oli tullut vapautetuksi tai puhdistetuksi siitä nähtiin Jeesuksen "jokapäiväinen (alati kestävä) uhri" uudistetussa tuoreudessa, ihanuudessa ja voimassa.

Kun sanomme, että Pyhäkkö puhdistettiin tästä saastutuksesta, on meidän muistettava, että Raamatussa usein osa seurakunnasta vastaa koko seurakuntaa. Ainoastaan pieni luku, muutamat harvat, olivat tulleet vapahdetuiksi saastuttavasta eksytyksestä; ja näitä harvoja on Jumala päivittäin lisännyt sellaisilla, jotka kokonaan ovat hänen johtonsa alla ja hänen opetettaviaan.

Laskiessaan mitä tulisi tapahtumaan, ei herra Miller likimainkaan osunut oikeaan — hän nim. luuli että Pyhäkön puhdistaminen tarkotti maan puhdistamista pahasta kirjaimellisen tulen kautta, jossa maa tulisi poltettavaksi poroksi. Pettymys, joka seurasi, kun hänen ennustelemisensa eivät toteutuneet, oli kova koettelemus niille, jotka hänen johdollansa olivat oppineet odottamaan Herraa taivaasta ja rukouksen: "Tulkoon valtakuntasi" täyttymistä. Mutta vaikka heidän toiveensa pettyivätkin yljän viipymisen vuoksi, tulivat he kumminkin suuresti siunatuiksi. Kokemukset, joita he Raamattua tutkiessaan olivat saaneet, olivat suuri-arvoisia, ja olivat ne opettaneet heitä asettamaan Jumalan sanan ihmisten perimätietojen yläpuolelle. He olivat melkoisessa määrässä vapautuneet ihmispelosta, ihmisten kunniasta ja arvonannosta kaikissa uskonkunnissa, joista he olivat vapautuneet, sillä heidät oli erotettu tottelevaisuuden perustuksella vakaumuksellensa mikäli se koski Herran tulemista. Rehellisyys vakaumustaan kohtaan tuottaa aina jonkinlaista siunausta: me kohtaamme Herran tiellä, kuten Paavali, kun hän oli matkalla Damaskoon.

Niinmuodoin huomaamme, näiden joukossa olleen muutamia, joilla oli kehittyneempi kanta puhdistus- tai uudistustyössä kuin useilla heidän edeltäjillään. Siten oli, vuonna 1846, jolloin nuo 2300 päivää loppuivat, niinkuin yllä on osotettu, pieni vapaa joukko kristityitä, joka ei ainoastaan ollut yhtä mieltä "Opetuslasten" (the "Disciples") kanssa siinä että seurakuntaa oli hallittava yksinkertaisesti, että kaikki uskontunnustukset oli hylättävä paitsi Raamattua, että kaikki arvonimet oli poistettava opettajain keskuudessa, vaan joka myöskin oli yhtä mieltä baptistien kanssa kasteen ulkonaisesta muodosta ja Lutherin kanssa siitä, että paavillinen järjestelmä on Synnin ihminen ja luopunut seurakunta porttojen ja kauhistuksien äiti. Nämä, pysyen kaukana jokaisesta sovittelusta tai yhteydestä maailman kanssa, opettivat elävää jumalanpelkoa, yksinkertaista luottamusta kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja uskoa hänen muuttumattomaan päätökseensä; ja samalla kun he tunnustivat Kristuksen kaikkein Herraksi ja nyttemmin osalliseksi jumalallisesta luonnosta, kykenivät he vastustamaan järjetöntä ja raamatunvastaista oppia kolmiyhteydestä, jonka mukaan Jehova on oma poikansa ja Herra Jeesus oma isänsä; ja he oppivat näkemään että ijankaikkinen elämä ja kuolemattomuus ovat Jumalan lahjoja ainoastaan Kristuksen kautta ylösnousemuksessa.

[Ainoa näennäinen tuki Raamatussa jumalalliselle kolmeyhteys-opille oli vanhassa käännöksessä osa 1 Joh. 5: 7, joka on vieras lisäys ja jonka kaikki oppineet nykyään siksi tunnustavat. Siten se on jätetty pois uudesta suomalaisesta raamatunkäännöksestä. Tätä asiaa käsitellään lähemmin "Raamatuntutkistelujen" V:ssä osassa. Valmistunee ehkä v:n 1912 lopussa tai 1913 alussa suomeksi.]

Ja ikäänkuin Jumala olisi tahtonut järjestää niin, että senjälkeen aina tulisi olemaan luokka, joka edustaisi hänen puhdistettua Pyhäkköänsä, luokka, joka pysyisi erillään eri lahkoista, sai juuri vuosi 1846 olla todistajana protestanttisten lahkojen järjestymisestä yhdeksi ainoaksi suureksi järjestelmäksi, jota nimitettiin Evankeliseksi Allianssiksi. Tämä järjestelmä lausui, muistaen uusia (puhdistetun Pyhäkön) mielipiteitä, selvin sanoin uskonsa ihmisen kuolemattomuuteen, ja pani tämän opin tunnustuksensa yhdeksänneksi pykäläksi. Sillä tavoin se erotti, ja on siitä asti pitänyt erillään, järjestelmästään, joukon Jumalan lapsia — Herran puhdistetun Pyhäkön — totuuden Pyhäkön. Ja tämä puhdistettu Pyhäkköluokka on lisääntynyt siitä asti toisilla nöyrillä ja uskollisilla Jumalan lapsilla, samalla kuin siitä on erotettu sellaisia, jotka ovat kadottaneet nöyryyden ja totuudenrakkauden hengen. Aseman säilyttäminen puhdistettuna Pyhäkkönä järjestettyä suurilukuista vastustusta vastaan on vaikea rohkeuden ja uskon koetus, jonka ainoastaan muutamat harvat näyttävät voivan kestää; enemmistö seuraa edeltäjiensä jälkiä pyrkien olemaan kunnioitettuja maailman silmissä. Kun heidän lukunsa lisääntyi ja he koettivat päästä vähemmällä pilkalla, järjestivät muutamat heistä järjestelmän, laativat uskontunnustuksen ja omistivat lahkolaisuuden nimen, kutsuen itseään Adventisteiksi. Ja koska he vähitellen alkoivat uskoa, ettei ollut enempää oppimista kuin se minkä olivat oppineet, eivät he sen jälkeen ollenkaan ole edistyneet; ja toisten kanssa, jotka ovat laiminlyöneet vaeltamisen sitä polkua pitkin, joka loistaa yhä selvemmin kirkkaaseen päivään asti, ovat monet heistä langenneet mielettömiin eksytyksiin.

Mutta vaikka monet niistä, jotka alussa edustivat puhdistettua Pyhäkköä, siten tulivat pyydystetyiksi orjuuden ikeeseen, ovat ne, jotka ovat pysyneet vapaina ja ahkeroineet oppia tuntemaan Herraa, edelleen edustaneet hänen puhdistettua Pyhäkköänsä, ja hän on sitten hyväksynyt heidät ja suuresti siunannut heitä johtonsa kautta.

Jos roskat ja saastuttavat kauhistukset olivat kokonaan poistetut vuonna 1846, on sitä seuraava aika oleva jälelle jääneen järjestämistä varten ja Jumalan ihanan suunnitelman paljastamista ja selvittämistä varten — joiden totuuksien tulee täyttää ne paikat, jotka ovat jääneet tyhjiksi poiskarsittujen eksytysten kautta.