ELONKORJUU-AIKA.
Elonkorjuun ajanlaskullinen asema. — Sen tarkotus ja sen suuri tärkeys. — Aika-ennustusten polttopiste. — Valmistuksia elonkorjuuta varten. — Yhteensattuvien profetallisten todistusten merkitys. — Herran läsnäolo. — Vastauksia järjellisiin vastaväitteisiin. — Pääsö Herramme iloon.
"Elonaika on maailman loppu". — Matt. 13: 39.
Huolellinen tutkija lienee huomannut, että ajanjaksoa, jota nimitetään "lopun ajaksi", on erittäin sopivasti nimitetty siksi, koska silloin ei ainoastaan evankelikausi pääty, vaan silloin päättyvät myöskin kaikki ennustukset, jotka tarkottavat tämän ajan loppua, senkautta että ne täyttyvät. Sama lukijaluokka lienee huomannut näiden 115 vuoden viimeisten 40 (1874—1914) vuoden, joita nimitetään "lopuksi" tai "elonajaksi", erityisen tärkeyden.
Tämä lyhyt ajanjakso on koko aikakauden tärkein ja tapahtumista rikkain jakso; sillä sinä aikana on koko aikakauden elo koottava ja korjattava, ja pelto, joka on maailma (Matt. 13: 38), on raivattava, kynnettävä ja valmistettava toista kylvö- ja leikkuuaikaa varten — tuhatvuotiskautta varten. Tapahtumain tärkeyttä tänä elonkorjuu-aikana saattaa tuskin pitää liian suuriarvoisena; ja kuitenkaan ei maailma tule tietämään siitä mitään, ennenkuin sen valtavat, vaikkakin tuntemattomat voimat, ovat suorittaneet niille kuuluvan tehtävän. Todellakin on hyvä muistaa, ettei elonkorjuu tarkota koko maailmaa, vaan ainoastaan kristillistä seurakuntaa; eikä se koske muhamettilaisia, braamalaisia, buddalaisia j.n.e., vaan ainoastaan Kristuksen totista seurakuntaa ja sellaisia, jotka enemmän tai vähemmän ovat heidän yhteydessään — "kristikuntaa".
Mutta vaikka maailma koko tänä aikakautena tulee olemaan täydellisessä tietämättömyydessä sen luonteesta, mutta kuitenkin pelvossa ja vavistuksessa sen ihmeellisten tapahtumain lopullisesta päättymisestä (Jes. 28: 21), niin nauttii Herran pienen lauman nykyään elävät vihkiytyneet seuraajat suurempaa valoa kuin koskaan ennen on tullut kenenkään heidän edelläkävijänsä osaksi; sillä tänä aikana kokoontuvat kaikki profetallisten todistusten säteet suuremmoiseen polttopisteeseen ja valaisevat uskonsilmälle koko Jumalan suunnitelman, sisältäen sen kehittymisen menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen nähden.
Lopun ajan alkamisesta asti (1799) on Jumala valmistanut vihkiytynyttä "pyhää kansaansa", "Pyhäkköänsä", sitä suurta siunausta varten, jonka hän aikoi vuodattaa heidän ylitsensä näinä neljänäkymmenenä elonkorjuu-vuotena; jotka siunaukset myöskin ovat aiotut erityisesti valmistamaan heitä mennäkseen Kristuksen kanssa täyteen iloon ja kanssaperillisyyteen, hänen kanssaan, hänen morsiamenaan. Täsmälleen "määrätyllä ajalla", 1799, 1260 päivän loputtua, murrettiin synnin ihmisen, seurakunnan suuren sortajan voima ja hänen valtansa otettiin pois. Yhdellä ainoalla mahtavan kätensä lyönnillä katkasi Jumala Siionin kahleet ja tarjosi sorretuille vapauden. Ja esille tulivat, ja tulevat; "pyhäkköluokka", "pyhä kansa", heikkoina, ontuvina, rampoina, melkein alastomina ja sokeina paavillisen orjuuden vankilan pimeydestä, liasta ja kurjuudesta. Ihmis-raukat! He olivat koettaneet palvella Jumalaa uskollisesti keskellä vainojen kammottavia liekkejä ja pitäneet kiinni Kristuksen rististä, silloin kun melkein kaikki muu totuus oli tullut pois laastuksi, ja rohkeasti he ponnistelivat vapauttaakseen Jumalan "kahta todistajaa" (Vanhaa ja Uutta testamenttia), jotka niin kauvan olivat olleet sidottuina ja jotka olivat ennustaneet ainoastaan kuolleitten kielten säkkivaatteen alla. — Ilm. 11: 3.
Viisaudessaan ei Jumala häikäissyt heitä niin suurella valovirralla kuin pyhille nyt on suotu. Hellästi johti hän heitä eteenpäin askel askeleelta, puhdistaen heitä ensin paavillisista saastaisuuksista, joita heissä vielä oli. Ja kun Jumala näin veti heitä, seurasi pyhäkköluokka mukana ja tunsi Hyvän paimenen äänen totuudensoinnuissa, jotka paljastivat vanhat eksytykset aina vuoteen 1846 asti, jonka ennustus määrää siksi vuosiluvuksi, jolloin "pyhän kansan", "Pyhäkön", ydin tulisi vapautetuksi paavikunnan eksytyksistä, puhdistetuksi sen saastutuksista ja jolloin se olisi valmis vaihtamaan saastaiset ihmisopit puhtaisiin ja ihaniin totuuden periaatteisiin, joille Herra ja apostolit olivat perustaneet seurakunnan. Vähitellen joutuivat he sitte odottamaan tuota siunauksen korkeinta kohtaa, jolloin Herra itse tulisi, aikakauden elonkorjuussa. Heidän ahkera Jumalan sanan tutkimisensa ja kiitettävä halunsa oppia tuntemaan sitä, mihin enkelitkin haluavat katsahtaa (1 Piet. 1: 12), tulivat runsaasti siunatuiksi, vaikk'ei heille suotukaan kaikkia, mitä he halusivat.
Harvat uskolliset tulivat siten opastetuiksi totuuden Sanasta, täytetyiksi sen hengellä, puhdistetuiksi ja kokonaan erotetuiksi maailmasta, ylpeys tuli poiskarsituksi, ja sen kurituksen kautta jonka pettymys 1844 tuotti, taipuivat he nöyremmästi luottamaan Jumalaan; ja uudistunut kolmekymmenvuotinen odotus kehitti pyhissä kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja rakkaudesta johtuvaa alistumista, kunnes tähystelijät "1335 päivän" lopulla (1874, elonkorjuuaikana) ottivat vastaan iloisen sanoman, ja heidät lähetettiin ulos julistaman sitä koko pyhäkköluokalle: "Katso Ylkä!" Ja kaikki tämän luokan jäsenet, jotka kuulevat sanoman, korottavat myöskin äänensä, kun he tuntevat sen tärkeyden, sanoen: "Katso Ylkä!" Ja tämä elonkorjuusanoma pyhille jatkuu yhä ja tulee jatkumaan kunnes se on saavuttanut kaikki vihkiytyneet ja uskolliset. Tämä tieto ei ole maailmalle nykyään, vaan ainoastaan Kristuksen tulevalle morsiamelle. Herramme ei ole minkään muun luokan ylkä. Tieto hänen läsnäolostaan on tuleva maailmaan toisella tavalla ja myöhemmin. Kukaan muu ei nyt ole valmis ottamaan vastaan tätä totuutta paitsi vihkiytyneet, pyhäkköluokka. Nimikristittyjen "sotajoukolle" samoin kuin maailmallekin on se hullutusta; eivät he myöskään ole halukkaita koettelemaan todistuksia, joita esitetään tämän kirjasarjan osissa.
Eikä Herra ole ainoastaan tällä tavalla valmistanut kansansa sydämiä ja johtanut heitä teitä, joita he eivät tunteneet, vaan hän on myös valmistanut tätä aikaa varten, jolloin erityistä apua tarvitaan ihmeellisiä apuneuvoja Raamatun tutkimista varten, niinkuin raamatunoppaita ja erilaisia arvokkaita Raamatun käännöksiä, sekä erinomaisen suotuisat asianhaarat totuuden painattamista ja julkaisemista sekä levittämistä varten; ja yleisen sivistyksen edut, jotta kaikki voivat lukea ja itsekohtaisesti opiskella ja omaksi tyydytyksekseen koetella kaikkia esitettyjä totuuksia; ja tämä kaikki saadaan tehdä vapauden ja rauhan vallitessa, jolloin ei kukaan voi häiritä heitä tai pelästyttää heitä toimimasta kokonaan omantuntonsa mukaisesti.