Huolellisesti tarkastettuansa edellisen ja tämän osan edellisiä lukuja, on ajatteleva lukija huomaava, että samalla kertaa kuin jokainen aikaennustus täyttää erityisen ja määrätyn tarkotuksensa, on niiden yhteisten ja sopusointuisten todistusten päätarkotuksena ollut, joko suoranaisten tai välillisten todisteiden tai vahvistavien todistusten kautta, varmasti ja täsmällisesti määrätä vuosiluku Herramme toiselle tulemiselle ja hänen valtakuntansa pystyttämiselle maan päälle; sekä myöskin määrätä eri kehitysasteet ja keinot sen pystyttämiselle, elonkorjuukautena.
Käsittääksemme ennustusten eri säteiden voiman suhteessaan näihin päätotuuksiin, kootkaamme se yhteen ainoaan polttopisteeseen ja huomatkaamme kuinka nämä säteet yhtäpitävästi ja sopusointuisesti yhdistyvät ja selvästi ilmaisevat sen siunatun tosiasian, ei että Herramme tulee, tai että hän on pian tuleva, vaan että hän jo on tullut; ja että hän on nyt läsnä hengellisenä kuninkaana ja on pystyttämäisillänsä hengellisen valtakunnan evankeli-ajan elonkorjuussa tai lopussa, joka tunkeutuu nykyään koittavan tuhatvuotiskauden alueelle. Olemme nähneet, että on tuleva "virvoituksen ajat" aika, "jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen)" (Apt. 3: 19—21); olemme myöskin nähneet, että Herra Jehova "on säätänyt päivän_ [tuhatvuotiskauden], jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen oli määrännyt, ja josta hän on antanut kaikille vakuutuksen herättäessään hänet kuolleista" (Apt. 17: 31 engl. k.); olemme nähneet, että evankelikausi on ollut seurakunnan koetusaika eli tuomiopäivä ja että se tulee päättymään elonkorjuuseen ja niiden kirkastamiseen, jotka tulevat elämään ja hallitsemaan Kristuksen kanssa tuhat vuotta — maailman tuomiopäivänä, ennalleenasettamisaikoina; ja me olemme myöskin nähneet, että tämän maailman valtakuntien, jotka ovat tämän maailman ruhtinaan, Saatanan alaisia, on annettava tilaa Jumalan valtakunnalle, jota Kirkkauden kuningas hallitsee. Kaikkien näitten suurten tapahtumain täytyy viipyä Herramme, Kuninkaan, Yljän ja Elonkorjaajan toiseen tulemiseen, jonka läsnäolo ja toiminta tulee suorittamaan ne kaikki, niinkuin on ennustettu.
Esikuvaukselliset riemuvuosikaudet osottivat vuoden 1874 Herramme takaisintulovuodeksi; ja kumminkin oli vuosiluku niissä niin älykkäästi kätketty, että oli mahdoton huomata sitä ennen "lopun aikaa". Ja tämä todistus vahvistettiin kahdenkertaisesti kahdelta taholta tulleiden todistusten kautta — lain ja profettain kautta — mitkä kaksi todistusta olivat kokonaan riippumattomat toisistaan, mutta molemmat kumminkin yhtä selvät ja vakuuttavat.
Ihmeellinen rinnakkaisuus juutalaisen ja evankelisen armotalouden välillä opetti meille saman totuuden lisäämällä siihen vielä erinomaisia piirteitä. Herramme toinen tuleminen tapahtui syksyllä 1874, evankelikauden lopussa eli elonkorjuussa, ja osottautuu tämä tapahtuneen aikana, joka täydellisesti vastaa hänen ensimäisen tulemisensa aikaa juutalaisen ajan lopulla. (Katso taulua vastaavaisuuksista, II osa, sivut 287 ja 288.) Samoin kuin jokainen erikoisempi piirre evankelisessa taloudessa oli kuvattu vastaavan rinnakkaisuuden kautta esikuvallisessa taloudessa, samaten huomaamme myöskin, että tämä huomattavin tapaus, jonka riemuvuosi opetti, on myöskin kuvattu vastaavan rinnakkaisuuden kautta. Molemmissa talouksissa osotetaan Herramme läsnäoloa Ylkänä, Yli-elonkorjaajana ja Kuninkaana. Neitseiden joukossa tapahtuneella liikkeelläkin, kun he menivät ulos häntä vastaan, heidän pettymyksellään ja kolmekymmenvuotisella odotusajallaankin on vastaavaisuutensa aikaan ja olosuhteisiin nähden. Ja rinnakkaisuus jatkuu tämän armotalouden elonkorjuun viimeiseen loppuun asti — niiden valtakuntain kumoamiseen asti, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä valtakuntia, mutta todellisuudessa ovat "tämän maailman valtakuntia", ja Jumalan valtakunnan täydelliseen pystyttämiseen asti maan päälle vuonna 1914 j.K., joka on pakana-aikain vallan loppuraja. (Katso II osa 4 luku.) Tulevalla ahdistuksella ja kumouksella oli, niinkuin olemme nähneet vastaavaisuutensa Jerusalemin hävityksessä ja juutalaisen valtakuntajärjestyksen kumoamisessa, vuonna 70 j.K. — toinen rinnakkaisuus, joka on vastaavainen sekä aikaan, että olosuhteisiin nähden.
Olemme vielä huomanneet profetta Danielin ilmaisevan Herramme toisen tulemisen (12: 1), kumminkin sellaisella tavalla, että se on ollut peitetty siksi kunnes ne tapahtumat, joiden oli ennustettu käyvän näiden edellä, olivat tapahtuneet, ja siirtyneet historiaan, jolloin johduimme näkemään, että se, joka on kätketty Mikaelin nimen taakse, todellisuudessa onkin mitä nimi ilmaisee — Jumalan edustaja — "Suuri Ruhtinas". Niin, me tunnemme hänet: "Liiton Ruhtinaan", "Väkevän Jumalan" [hallitsijan], "Ijankaikkisen Isän" [elämänantajan] (Dan. 11: 22; Jes. 9: 6), joka tulee "nousemaan" voimalla ja vallalla suorittaakseen suuren kaiken ennalleenasettamisen, ja tarjoamaan ijankaikkisen elämän ihmissuvun kuolleille ja kuoleville miljoonille, jotka ovat lunastetut hänen omalla kalliilla verellään. Ja sen jälkeen kun olemme seuranneet nuo Dan. 12:ssa mainitut 1335 päivää niiden päättymiseen asti samana vuonna, saatamme nyt ymmärtää, miksi enkeli, joka tällä tavoin osotti vuosiluvun, puhui siitä niin riemuitsevin sanoin: — "Autuas on se, joka odottaa [joka on odottavassa tai valvovassa tilassa] ja saavuttaa tuhat ja kolmesataa ja viisi neljättä päivää!" — v. 1874 j.K. [Vuosi alkaa juutalaisten laskun mukaan lokakuussa, niinmuodoin alkoi v. 1875 todellisuudessa lokakuussa 1874.] Ja on huomattava, että me laskiessamme tässä ilmaistuja vertauskuvallisia aikoja, käytimme sitä avainta, joka annetaan meille sen tavan kautta, jolla ensimäinen tuleminen ilmaistiin — nim. vertauskuvallista päivää esittämässä kirjaimellista vuotta. Sillä tavalla huomasimme Herramme toisen tulemisen ajan selvästi todistettuna olevan 1874 — lokakuussa samana vuonna, niinkuin osotetaan II osassa, 6 luvussa.
Mutta ei siinä kaikki. Saattaa kumminkin vielä huolellisellekin tutkijalle esiintyä järkeviin syihin perustuvia epäilyksiä hänen läsnäolostaan, mutta me toivomme näkevämme ne kaikki poistettuina. Esimerkiksi, syyllä voi kysyä: Mistä johtuu, että tarkka Raamatun ajanlasku osottaa seitsemännen vuosituhannen, tai Millenniumin, alkaneen lokakuussa 1872, kun taas riemuvuodet osottavat, että vuosi 1874 on Herramme toisen tulemisen vuosiluku ja ennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi?
Tämä näennäinen ristiriita toisen tulemisen vuosiluvun ja seitsemännen vuosituhannen alkamisen välillä näyttää ensi silmäyksellä osottavan, että kaikki ei ole joka suhteessa paikoillaan aikalaskelmissa, ja se johti uudistettuihin huolellisiin laskelmiin, mutta aina samoilla tuloksilla. Tarkempi miettiminen osottaa kumminkin Jumalan olevan tarkan ajanmittaajan, ja ettei tämäkään kohta tee mitään poikkeusta hänen matemaatillisesta täsmällisyydestänsä. Muistakaamme, että ajanlasku alkoi Aadamin luomisesta, ja että Aadam ja Eeva elivät jonkun aikaa ennen synnin tuloa. Meillä ei ole täsmällistä tietoa tämän ajan pituudesta, mutta kaksi vuotta lienee todennäköinen otaksuma. Ennen Eevan luomista antoi Jumala Aadamin elää siksi kauvan että hän huomasi kaipaavansa toveria (1 Moos. 2: 20); hän oli oppinut tuntemaan kaikki eläimet ja antanut niille nimet; hän oli tutustunut erilaisiin puulajeihin ja kasveihin Eedenissä. Sitten seurasi Eevan luominen; ja joku aika on täytynyt kulua heidän nauttiessaan suloisesta ympäristöstään ennen synnin tuhoavan hallan tuloa.
Jos me johdamme muistiimme kaikki nämä asianhaarat, saatamme tuskin ajatella vähempää aikaa kuin kaksi vuotta kuluneen tässä synnittömässä tilassa; ja väliaika noiden kuuden tuhannen vuoden lopun ja ennalleenasettamisaikojen välillä vie siihen johtopäätökseen, että aikaa, joka kului Aadamin luomisesta, synnin alkamiseen, ja jona Aadam edusti Jumalan maan päällä olevaa valtakuntaa, ei lasketa kuuluvaksi noihin kuuteen pahan päivään. Ne kuusi tuhatta vuotta, joina Jumala on sallinut pahan hallita maailmaa, ennen suuren seitsemännen tai sabatti tuhannen alkamista tai ennen ennalleenasettamisaikoja, lasketaan synnin tulosta maailmaan. Ja koska ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa 1874, täytyy tämän vuosiluvun olla synnin vallan kuuden tuhannen vuoden viimeinen vuosi; ja erotus tämän vuosiluvun ja sen vuosiluvun välillä, jonka ajanlasku näyttää Aadamin luomisesta, osottaa siis synnittömyyden ajan Eedenissä, joka oikeastaan kuuluu vanhurskauden hallitukseen.
Mikä taasen ensi silmäyksellä saattaisi näyttää olevan ristiriitaista, — että nim. Herra olisi läsnä 1874 vuoden lopussa, ja että pakanain ajat eivät pääty ennenkuin 1914, — huomataan kumminkin olevan täydellisessä sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kehitysten kanssa suuren päivän taistelua ja sotaa varten, ja aivan niinkuin Daniel ennusti (2: 44), selittäessään: "Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala valmistava valtakunnan, ja se on murentava ja lopettava kaikki nämä valtakunnat". Sentähden täytyykin olla aivan niinkuin olemme huomanneet asiain olevankin; Herramme on oltava läsnä, hänen tulee koetella seurakuntansa eläviä jäseniä, korottaa heidät ja kirkastaa heidät ja asettaa heidät ja itsensä siihen voimaan ja valtaan, jota on käytettävä tuhatvuotiskautena (Ilm. 5: 10; 20: 6) ja tulee hänen panna liikkeelle keinot ja välikappaleet, jotka (vaikka eivät itse siitä tiedä) tulevat suorittamaan hänen käskynsä ja siten osaltansa vaikuttamaan taistelussa Kaikkivaltiaan Jumalan suurena päivänä — sen kautta että heikentävät ja lopulta kumoavat kaikki nykyiset niin kutsutut "kristikansat". Silloinkin, kun Jumalan valtakunta jo musertaa tämän maailman valtakuntia, tulevat nämä olemaan aivan tietämättömiä kukistumisensa todellisesta syystä — kunnes "vihan päivän" loppuessa, heidän ymmärryksensä silmät avautuvat, ja he tulevat näkemään, että uusi talous on alkanut ja havaitsevat Immanuelin ottaneen suuren valtansa ja alkaneen ihanan ja vanhurskaan hallituksensa.
Aikaennustusten siten osottaessa 1874 ja yksimielisesti pitäen sitä Herramme toisen läsnäolon vuosilukuna, vakuuttaen siitä meille matemaatillisella tarkkuudella, huomaamme olevamme toisenlaistenkin todistusten valtaamina; sillä muutamat Herran, apostolien ja profeettain ennustamat omituiset merkit, joiden piti esiintyä hänen tulemisensa edellä, huomataan selvästi jo todellisuudessa täyttyneen. Me näemme, luvatun Eliaksen todella tulleen; että hänen opetuksensa on tullut hyljätyksi kuten on ennustettu; ja että sentähden täytyy tulla suuri hädän aika. Ennustettu synnin ihminen, Antikristus, on myös esiintynyt ja täyttänyt pitkän ja kauhistuttavan hallituksensa, ja täsmälleen "määrättynä aikana" (1799) otettiin häneltä hänen valtansa pois. Pyhäkön puhdistaminen täytettiin myöskin, niinkuin oli ennustettu, ja kylliksi pitkän aikaa ennen 1874 tehdäkseen "Herralle valmistetun kansan", — kansan joka hartaasti odotti hänen tuloansa — niin kuin samanlainen työ ennen hänen ensimäistäkin tulemistansa valmisti kansan ottamaan vastaan häntä silloin.