Mä löysin armaan ystävän!
Niin hellän, puhtaan, oivan.
Hän neuvoo, johtaa kulkuain
Ja antaa parhaan hoivan.
Nyt rakkaudestaan voiko mun
Pois mahti mailman riistää?
Ei, elo eikä kuolokaan
Voi helmastansa ryöstää.
KUUDES LUKU.
ELONKORJUUTYÖ
Elonkorjuutyön luonne. — Nisun kokoaminen. — Lusteen kokoaminen lyhteisiin, sitominen ja polttaminen. — Sen alkuperä ja runsaus. — Kulutettu ruumenien lailla juutalaisessa elonkorjuussa. — Vastaavaisuudet aikaan nähden huomatut. — Baabelin hylkääminen, asteettainen lankeeminen ja lopullinen tyhjäksi tekeminen. — Jumalan palvelijain merkitseminen ennenkuin vaivat tulevat Baabelin yli. — Sekä järjestelmien että yksityisten tuomitseminen eli tutkisteleminen. — Juutalaisen järjestelmän koetus esikuvallinen. — Nisun koetteleminen ja seulominen. — Viisaat neitseet, erotettuina tyhmistä, menevät pitoihin. — "Ja ovi suljettiin." — Uusi tarkastus ja muutamien hylkääminen. — Miksi? ja kuinka? — "Korkean kutsun" päättymineu. — Aika on lyhyt. — "Jottei kukaan ottaisi kruunuasi." — Palvelijoita ja voittajia yhdennellätoista tunnilla.
"Elonkorjuu" on sana, joka antaa yleisen käsityksen työstä, mikä on odotettava tapahtuvaksi vuosien 1874 ja 1914 välillä. Se on pikemmin niittämisen kuin kylvämisen aika, koetuksen, tilinteon, varmentamisen ja palkinnon päivä. Koska juutalainen elonkorjuu on esikuva tämän ajan elonkorjuusta, niin saamme huomioonottamalla ja vertaamalla sen elonkorjuun eri piirteitä hyvin selvän käsityksen työstä, joka on suoritettava nykyisessä elonkorjuussa. Siinä elonkorjuussa oli Herramme erikoinen opetus tarkotettu kokoamaan sitä nisua, joka jo oli nisua, ja erottamaan juutalaisen kansan ruumenet nisuista. Ja hänen opeistansa tuli myös siemen uudelle armotaloudelle, joka alkoi (kohta sen jälkeen kuin Israelin kansa hyljättiin) Helluntaina.
Todistukseksi siitä, että opetuslasten erikoinen työ silloin oli niittämistä eikä kylvämistä, on huolellisesti pidettävä mielessä Herramme sanat heille, kun hän toimintakautensa aikana lähetti heidät seurakuntakansansa keskuuteen. Hän sanoi heille: "Nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka jo ovat valkoiset leikattaviksi. Ja leikkaaja saa palkan ja kokoaa hedelmää ijankaikkiseen elämään". (Joh. 4: 35, 36.) Ylielonkorjaajana siinä elonkorjuussa (niinkuin tässäkin) sanoi Herra alikorjaajille: "Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, johon ette ole työtä panneet; muut [patriarkat, profetat ja muut pyhät miehet menneinä aikoina] ovat työn tehneet, ja te olette päässeet heidän työalalleen" — korjaamaan hedelmät näiden vuosisatojen ponnistuksista, ja koettelemaan tätä kansaa sanomalla: "Taivasten valtakunta on lähestynyt" ja kuningas on läsnä — "Katso kuninkaasi tulee sinulle". — Matt. 10: 7; Joh. 12: 15; Sak. 9: 9.
Sen sijaan, että Herra juutalaisessa elonkorjuussa olisi koettanut tehdä vuohia lampaiksi, hän etsi sokaistut ja hajoitetut lampaat Israelissa, kutsuen kaikkia, jotka jo olivat hänen lampaitaan, jotta he kuulisivat hänen äänensä ja seuraisivat häntä. Nämä huomiot esikuvasta antavat viittauksen sen työn laadusta, jolle aika nyt on tullut nykyisessä elonkorjuussa eli nykyisenä kokoamisaikana. Toinen ja suurempi kylvö, tuhatvuotiskautena ja tuhatvuotisen valtakunnan suotuisemmissa olosuhteissa, tulee kohta alettavaksi: itse asiassa aletaan nyt jo panna ennalleenasettamista y.m. koskevia siemeniä, joista tuo tulevaisuuden laiho tulee nousemaan, maahan siellä ja täällä totuutta isooviin ja janooviin sydämiin. Mutta tämä on nykyään ainoastaan tilapäistä työtä; sillä maallisen esikuvansa mukaisesti on nykyinen elonkorjuuaika niin kutsutun seurakunnan (nimikristikunnan) korjaamista varten, jotta siitä kootut todelliset pyhät, korotettaisiin ja yhdistettäisiin Herransa kanssa, ei ainoastaan saarnatakseen totuutta, vaan myöskin toimeenpannakseen suuren ennalleenasettamistyön maailmaan nähden.
Tässä elonkorjuussa tulevat nisu ja lusteet erotettavaksi; kumminkin muodostavat nämä molemmat luokat ennen erottamista nimiseurakunnan. Vehnä on valtakunnan todelliset lapset, todenperäisesti vihkiytyneet, perilliset, luste taas on vaan nimeksi, mutta ei todellisuudessa Kristuksen seurakunta eli tuleva morsian. Luste on se Herramme mainitsema luokka, joka kutsuu häntä Herraksi, mutta ei tottele häntä. (Luuk. 6: 46.) Ulkonäöltään ovat nuo molemmat luokat niin toistensa kaltaisia, että on hyvin tarkasti katsottava nähdäkseen erotuksen näiden välillä. "Pelto on maailma" vertauksessa, ja vehnä ja luste yhdessä (luste lukuisempana) muodostavat sen, mitä joskus kutsutaan "kristityksi maailmaksi" ja "kristikunnaksi." Toisinaan tai säännöllisesti käymällä jumalanpalveluksissa, kutsumalla itseään kristityksi, vaarinottamalla muutamia kirkkotapoja ja menoja ja olemalla suoranaisesti tai vähemmin suoranaisesti yhteydessä jonkun uskonnollisen järjestelmän kanssa, näyttää luste, ja joskus otaksutaankin niin, olevan sydämestään vihkiytyneitä Jumalan lapsia. Niin kutsutuissa "kristityissä maissa" lasketaan siten kaikki, paitsi julkiset vapaauskojat ja juutalaiset, kristityiksi; ja heidän lukunsa, (siihen laskettuna harvat kokonaan vihkiytyneet — pyhät) arvioidaan olevan noin 180 miljoonaa kreikkalais- ja roomalaiskatolilaista sekä noin 120 miljoonaa protestanttia.
Herramme ei ole käskenyt panna toimeen mitään erottelemista valtakunnan todellisten ja mukailtujen lasten välillä evankelikautena; sillä täydellisen erottelemisen suorittaminen aiheuttaisi maailman (pellon) yleisen nurinkääntämisen — yleisen häiriön sekä nisun niinkuin lusteenkin irtinyyhtämisen. Hän sanoi sentähden: "Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti". Mutta hän lisäsi: "Elonaikana sanon leikkuumiehille [enkeleille, lähettiläille]: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa aittaani". (Matt. 13: 30.) Niinmuodoin on meidän elonkorjuuaikana odotettava yleistä erottelemista, joka tähän asti on ollut kielletty. Sen ohella kun niitä, joita nisulla kuvataan, alituisesti kehotetaan seisomaan lujina siinä vapaudessa, jolla Kristus on tehnyt heidät vapaiksi ja karttamaan kietovia liittoja julkisten rikkojien ja lammasten vaatteissa olevien susien kanssa, niin siitä huolimatta he eivät kumminkaan saisi vetää rajaviivaa täydelleen vihkiytyneen luokan (nisun, pyhien) ja lusteen välille, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä ja jotka jossain määrin antavat näiden oppien vaikuttaa ulkonaiseen käytökseensä, mutta joiden sydämen halu on kaukana Herrasta ja hänen palveluksestansa. Tämä sydämien, vaikuttimien j.n.e. tuomitseminen, johon kykymme on riittämätön, ja jota Herramme käskikin kokonaan karttamaan, on juuri se työ, jota eri lahkot ovat ryhtyneet toimeenpanemaan — he kun ovat ryhtyneet erottamaan, koettelemaan nisua, ja ankarien, ihmisten valmistamien uskonkappalten kautta lykkäämään luotaan lusteena eli kerettiläisinä, kaikki kristinuskon tunnustajat, joiden usko ei sovi yhteen kaikenlaisten heidän väärien mittojensa kanssa. Ja kumminkin, kuinka huonosti nämä lahkot ovat onnistuneet. He ovat asettaneet vääriä, raamatunvastaisia sääntöjä ja oppeja, jotka todellakin ovat kehittäneet paljon lustetta ja tukahduttaneet ja erottaneet vehnän; esimerkiksi oppi ijankaikkisesta vaivasta kaikille niille, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä. Vaikka se nyt alkaakin olla melkoisesti muuttunut aikamme enenevässä valossa, niin kumminkin, minkä määrän lustetta onkaan tämä eksytys kehittänyt, ja kuinka se onkaan tukahduttanut ja sokaissut vehnää tulemaan oikeaan käsitykseen Jumalan luonteesta ja suunnitelmasta. Nykyhetkellä näemme, minkä erehdyksen lahkot ovat tehneet, kun eivät ole seuranneet Herran neuvoa antamalla nisun ja lusteen, pyhien ja tunnustajien, kasvaa yhdessä, ryhtymättä minkäänlaiseen erottelemiseen. Rehelliset henkilöt joka lahkossa tunnustavat, että heidän lahkossaan on paljon lustetta, tunnustajia, jotka eivät ole pyhiä, ja myöskin, että näiden lahkolais-aitauksien ulkopuolella on monta pyhää. Siten ei yksikään lahko saata nykyhetkellä väittää, eikä väitäkään, olevansa kokonaan nisua ja vapaana lusteesta. Vielä vähemmin saattaisi mikään maallinen yhdyskunta (paitsi kristadelfianit ja mormonit) olla kyllin rohkeita välttääkseen, että kaikki vehnä on heidän keskuudessaan. Niinmuodoin ei heillä ole minkäänlaista puollustusta järjestelmillensä, jumaluusopillisille rintavarustuksillensa, j.n.e. He eivät voi erottaa nisua lusteesta, eikä mikään täydellisesti ja perinpohjin voikaan suorittaa tätä sydämien erottamista, paitsi se menettelytapa, jonka Herra on määrännyt toimeenpantavaksi elonkorjuuaikana. Tämä osottaa kuinka tarpeellista on tietää milloin aika on käsissä ja hetki on lyönyt elonkorjuutyön alkamiselle. Ja, uskollisena lupaukselleen, ei Herra ole jättänyt meitä pimeyteen, vaan antaa sen valon, jonka aika nyt on tullut, meille kaikille, joiden sydämet ovat valmistuneet sitä varten. "Te, veljet, ette ole pimeydessä [ettekä myös nukkuvia], niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas." — 1 Tess. 5: 4.
Totuus, jonka aika nyt on tullut, on tämän elonkorjuun sirppi, niinkuin samanlaista sirppiä käytettiin juutalaisessakin elonkorjuussa. Elonkorjaajat, enkelit ["enkeli"-sana merkitsee lähettilästä], eli lähettiläät nykyään, ovat Herran seuraajia, aivan niinkuin samanlainen luokka juutalaisessa elonkorjuussa oli elonkorjaajina. Ja vaikka, koko evankeliajan kuluessa, toisia oli kielletty ryhtymään nisun ja lusteen erottamiseen, tulee kumminkin Herran suunnitelma ja järjestely niin selvästi näytettäväksi niille, jotka nyt ovat valmistuneet, arvolliset ja tottelevaiset, että he tuntevat hänen äänensä sanovan: "Sivaltakaa nykyisen totuuden 'sirpillä', ja kootkaa minulle minun valittuni, jotka minun kanssani liiton tekivät uhreilla!" "He tulevat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jona minä kokoan jalokiveni, minulle omaisuudeksi (engl. k.)" — Ilm. 14: 15; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17.