"Tämä vaatimaton neekerihallitsija ilmaisee tässä kirjeessä kansastaan sellaisen huolenpidon, jommoista kristityt yksinvaltiaat ja hallitukset eivät ole vielä osottaneet; sillä kukaan kristitty hallitsija eikä kukaan Yhdys-Valtain presidentti ole koskaan vielä tehnyt sellaista anomusta kansansa puolesta. Ei missään valtaistuinpuheessa parlamentin avajaisissa, ei missään presidentin tervehdyspuheessa, ole koskaan sellaista paikkaa vielä tavattu. Häpeä kristityille hallitusmiehillemme! Voitto, kirottu kullan nälkä, on kauppiaitten laki; ja nämä ovat hallituksen lemmikkejä ja herroja."
Koska niin on, tahdomme totuuden nimessä kysyä: Miksi kutsutaan näitä hallituksia kristityiksi? Ja Yhdys-Valtain hallitus ei tee mitään poikkeusta muista, kun niin monet yhä vaan kutsuvat sitä kristityksi hallitukseksi, vaikkei se tosin itse innokkaitten lahkolaisten kehoituksistakaan huolimatta oikeastaan tunnusta tuota ansaitsematonta arvonimeä. Bostonista lähetetään alituisesti mahdottoman suuria laivanlastillisia rommia Afrikaan ilman minkäänlaista estettä hallituksen puolelta, vieläpä sen täydellä suostumuksella, sen myöntäessä oikeuksia kymmenille tuhansille omille kansalaisilleen tuon vihatun "tuliveden" valmistamiseksi ja anniskelemiseksi, joka tehdään kahta vertaa vahingollisemmaksi ja viettelevämmäksi niin kutsutun rektifikationin kautta, se on lisäämällä siihen lain myöntymyksellä vahvimpia myrkkyjä. Kaikkea tätä, ja paljon enempääkin pitävät "kristityt" valtiomiehet ja niin kutsuttujen kristikansojen hallitsijat oikeana ja puollustavat sitä, hankkiakseen tuloja — pitäen helpoimpana keinona siten kerätä kansalta osa valtion tarpeellisten menojen täyttämiseksi tarvittavista varoista. Tämä on varmasti kunnian alttiiksi antamisen alhaisin ja huonoin muoto. Jokaisen ajattelevan ihmisen täytyy nähdä kuinka mahdoton on sovelluttaa kristityn nimeä parhaimmallekaan nykyajan hallituksista. Yritys, saada kristityn nimi sopimaan tämän "maailman valtakunnan" luonteisiin, joita tämän maailman ruhtinas — Saatana — hallitsee ja jotka ovat "maailman hengen" läpitunkemat, on hämmentänyt kaikkien tosi-kristittyjen sydämet, joita eksytys on villinnyt otaksumaan, että maailman nykyiset hallitukset jossain suhteessa olisivat Kristuksen Valtakunta.
Canon Farrar sanoo Contemporary Review'issä: "Vanhaa petomaista ahneutta, joka oli orjakaupan tunnusmerkkinä, on seurannut vielä ahnaampi ja turmiota tuottavampi petomaisuus, josta väkijuomakauppias on tunnettu. Meidän esi-isämme riistivät Afrikan niskalta pois ruoska-ikeen; me taas olemme saattaneet alkuasukas-rodut skorpioni-ikeen alle. Me olemme avanneet Afrikan virrat kaupalle, ainoastaan kaataaksemme niihin alkoholin raivoavan, palavan virran, jonka rinnalla ei mikään helvetin virta ole veripunaisempi tai kirotumpi. Onko kansojen omatunto kuollut?"
Me vastaamme, Ei! Kansakunta ei koskaan ole ollut kristitty eikä sillä niinmuodoin milloinkaan ole ollut kristittyä omaatuntoa eikä kristillistä henkeä. Korkeintaan saattaa heistä sanoa, että valo Jumalan totisesti vihkiytyneistä lapsista on valaissut, hienostanut ja pakottanut yleisen mielipiteen jonkinlaisiin puhdistuksiin kansoissa, joissa he "loistavat kynttilöinä".
Samalla tavalla pakottivat samat kristityt (?) hallitukset Kiinan ja Japanin ottamaan vastaan yhtä kauhean kaupan heidän vakavista vastaväitteistään huolimatta. Vuonna 1840 alkoi Isobritannia Kiinaa vastaan sodan, jota kutsutaan "Opiumisodaksi", pakottaakseen Kiinan hallituksen, joka tahtoi suojella kansaansa tältä kauhealta kiroukselta, sallimaan tämän aineen maahan-tuonnin. Sota päättyi suosiollisesti perkeleen asialle. Brittiläiset sotalaivat hävittivät tuhansittain ihmisiä ja koteja ja pakottivat Kiinan pakanallisen hallitsijan avaamaan valtakunnan sille pitkälliselle kuolemalle, jonka opiumi, Kiinan juovutusaine, saa aikaan. Brittiläisen hallituksen puhdas tulo tästä tavarasta, sen jälkeen kuin kalliit kustannukset varojen ylöskannosta oli poistettu, nousivat, vuonna 1872 julkaistujen kertomusten mukaan edelliseltä vuodelta yli 37,000,000 dollariin (yli 185,000,000 Smk.) Tämä, 37,000,000 dollaria vuodessa, oli sodan johtavana vaikuttimena, suorana rakkauden vastakohtana kiinalaisten nykyiseen tai tulevaiseen menestymiseen nähden. Se pykälä sopimuksessa, joka vakuutti suojelusta kristityille lähetyssaarnaajille, oli ainoastaan herkkupala, joka viekkaasti lisättiin siihen rauhattomaan oikeutta rakastavien ihmisten omaatuntoa — antaakseen suurelle rikokselle hyväntahtoisuudesta osotetun armeliaisuuden varjon. Sopimuksen mukaan avattiin sodan lopulla muutamia satamia englantilaiselle kaupalle, ja sen jälkeen tehtiin samanlaisia sopimuksia toistenkin kansojen kanssa, ja muutamia hyviä tuloksia voitettiinkin sen kautta. Eräs niistä oli Kiinan avautuminen sivistyksen vaikutukselle. Mutta siitä asiasta, että muutamat harvat kristityt miehet ja naiset ovat esiintyneet opettaakseen kansalle jotakin vanhurskauden periaatteista, ei kunnia tule ainakaan brittiläiselle kansalle, jonka tarkotuksena oli kauppa, ja joka kullanhalusta eikä suinkaan kiinalaisten hyväksi tai Jumalan kunniaksi, alkoi epäpyhän ja oikeudenvastaisen sodan kansaa vastaan, joka ei ollut yhtä taitava tuossa perkeleellisessä taidossa.
Toisten paheiden ohella on "kristikunta" opettanut kansoille epäjumalanpalveluksen pahimmat muodot, oman itsensä, rikkauden ja vallan jumaloimisen, jonka hyväksi kristityt miehet ja kansat, oman tunnustuksensa mukaan, ovat valmiit pettämään, vahingoittamaan ja vieläpä tappamaankin toinen toisensa. Se on myöskin opettanut heille pyhien asiain rienaamista ja väärinkäyttämistä joka kielellä; sillä jokaisen laivan miehistö, joka on kristityksi tunnustautuvasta kansasta, rienaa Kristuksen nimeä. Mutta sillä aikaa kun niin kutsuttujen kristikansain vaikutus on ollut sellainen, on heistä myöskin lähtenyt muutamia jaloja ristin-sanansaattajia, todellisia Jumalan palvelijoita, sekä useita vähemmän jaloja ihmisten palvelijoita; yhteensä, kumminkin, ainoastaan kourallinen julistamaan pakanoille Kristusta ja oikeata sivistystä.
Oikeastaan eivät totiset lähetyssaarnaajat, vaan lähetysseurain herkkämieliset virkailijat kotimaassa, joilla on hyvin vähän käsitystä, ja usein hyvin vähän todellista harrastusta asian oikeaan tilaan vieraissa maissa, ja joiden mielipiteet pääasiallisesti perustuvat suureen rahasummaan, joka vuosittain kerätään ja annetaan ulos, — jotka uskovat, että pakanamaailma jo melkein on käännetty, ja että heidän ahkeroimisensa lopultakin ovat päättymäisillänsä luvattuihin tuhatvuotissiunauksiin ilman Herran toista tulemista. Lähetyssaarnaajat, jotka ovat olleet mukana eturivissä, kuulostavat ylipäänsä alakuloisilta, paitsi silloin kun saattavat elvyttää toivoansa vastoin kaikkia mahdollisia todellisuuteen perustuvia kokemuksia ja vastoin tervettä arvostelukykyä. Niinpä myönsi eräs — jumaluusopin tri J.O.K. Eving — joka oli oleskellut yhdeksän vuotta lähetystyössä Intiassa, äskettäin pidetyssä esitelmässä Nuorten Miesten Kristillisessä Yhdistyksessä Pittsburgissa, Pensylvaniassa, että sivistyksen ja lähetystyön vaikutus nykyaikana ei ollut ainoastaan pakanallisten uskontojen alasrepimistä, vaan kaiken uskonnollisen uskon poistamista, tehden kansan vapaa-ajattelijoiksi. Mutta hänen luja toivonsa on, että seuraava askel tulee olemaan uskottomuudesta kristinuskoon — järkeä vailla oleva toivo, varmastikin, niinkuin kokemus täällä, sivistyneissä maissa aivan epäilemättömästi osottaa. Me kerromme tässä otteita julkisissa lehdissä olleista selostuksista hänen luennoistaan, seuraavasti:
"Intia on suuremmassa velassa kristinuskon suoranaiselle tai välilliselle vaikutukselle kuin millekään muulle. Se on tehnyt paljon murtaakseen vanhan käsityksen aineellisista jumalista ja sen sijaan pystyttääkseen käsityksen yhdestä ainoasta korkeimmasta Jumalasta, jonka Länsimaiden [Euroopan ja Amerikan] kansat ovat omaksuneet. [Asianmukaisempaa olisi sanoa heidän vastaanottaneen ateismin tavallisen käsityksen, että nim. luonto on korkein ja ainoa Jumala.]"
"Maan 263,000,000 ihmisestä on 10,000,000 nuorta miestä, jotka puhuvat englannin kieltä, ja joita opetetaan Länsimaiden käsitteiden mukaisesti, niinkuin meitäkin. Korkeampi luokka on perinpohjin tutustunut kirjallisuuteen, uskontoon, ja tieteisiin, jotka ovat perustuksena kansan kasvattamiselle tässäkin maassa. Vanha käsitys kostonhimoisesta Jumalasta, jota on lepytettävä monilla lahjoilla ja paljoilla rukouksilla, on väistynyt uudenaikaisen epäuskonhengen tieltä. Idän sivistyneet eivät enää usko isäinsä jumaliin. He ovat hyljänneet ne ainaisiksi ajoiksi ja korvanneet ne eversti Robert G. Ingersollin, Poimén, Voltairen, Bradlaugh'in ja kaikkien toisten ateististen ja panteististen opettajain esittämillä opeilla. Tämä epäilevä ajanjakso tulee pian poistumaan, ja niinkuin Länsi on antanut Intialle käsitteensä, tulee se antamaan sille kristillisen Jumalan uskonnonkin".
"Intian nuoret miehet ovat hyvin kasvatettuja, tarkkoja tekemään havaintoja, älykkäitä, hyvin perehtyneitä toisten kansojen olosuhteisiin, niinkuin omankin kansansa, ja, vaikka saattaa tuntua omituiselta, tuntevat he hyvin meidän Raamattummekin. He tuntevat sen todella niin hyvin, ettei kukaan, joka ei ole täydellisesti perehtynyt sen oppeihin ja kristilliseen jumaluusoppiin, saata toivoa kykenevänsä menestyksellä vastata kaikkiin heidän sitä vastaan tekemiinsä vastaväitteisiin. Tavallinen käsitys, että lähetyssaarnaaja istuu puunvarjossa ja opettaa alastomia alkuasukkaita, on loppuun kulunut. Intiassa tapaa lähetyssaarnaaja älykkäitä ja sivistyneitä miehiä ja on hänen oltava hyvin varustettu vaikuttaakseen heihin. He ovat, paitsi sitä, että ovat älykkäitä, kansaa, jolla on hieno ulkomuoto, ovat miellyttäviä, kohteliaita, heillä on hieno seurustelutapa ja he kohtelevat kaikkia ulkomaalaisia mitä suurimmalla arvonannolla ja kunnioituksella."