Puhujan esittämät järkähtämättömät tosiseikat eivät varmastikaan anna minkäänlaista pohjaa hänen mahdottomille toiveilleen. Kokemus on eittämättömästi osottanut, että lahkojen käyttämät kerskuvat todistukset harvoin johtavat rehellisiä enemmän kuin pilkkaaviakaan epäilijöitä kääntymiseen, sillä näiden lahkojen eksytykset vääntelevät ja turmelevat kaiken omistamansa totuuden. Varmasti saattavat kaikki muut, paitsi sokeat nähdä, että jos siihen tilaan, jossa neljä sataa miljoonaa [näistä 400,000,000 sanoo roomalaiskatolinen kirkko heille kuuluvan 280,000,000, protestanttien väittäessä heille kuuluvan 120,000,000] niin kutsuttua kristittyä on, käännettäisiin lisäksi kymmenen sataa miljoonaa pakanoita, tulisi ilmeiseksi kysymykseksi, niinkuin juutalaisessakin ajassa (Math. 23: 15), eivätkö he silloin tulisi sopivammiksi kadotukseen kuin mitä he olivat eläessään alkuperäisissä pakanallisissa taikauskoissaan. Varmastikaan ei saata kukaan tyynellä mielellä väittää, että kääntyminen niin kutsutun kristikunnan tilaan täyttää kuvauksen tuhatvuotisajan rauhasta ja hyvästä tahdosta, jota profetat ennustivat, ja joka lyhykäisesti yhdistetään Herramme rukouksen sanoissa: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." — Luuk. 11: 2.
Onko ollenkaan kummastuttavaa, ettei Herra tunne tätä neljänsadan miljoonan joukkoa, joka tunnustuksensa mukaan on Kristuksen seurakunta ja nimittää itseänsä hänen Valtakunnaksensa — "Kristikunnaksi" — ja että hän antaa sille sopivamman nimen Baabel (sekaannus, hämmennys)? Ja onko ihme, että nämä, omaten sellaisen käsityksen Kristuksen Valtakunnasta ja sen levenemistavasta ympäri maailman ja sen tuloksista, ovat valmistumattomat todelliselle Valtakunnalle ja haluttomia ottamaan vastaan uutta Kuningasta, niinkuin esikuvallisen huoneen hallitusmiehetkin aivan samanlaisista syistä olivat valmistumattomat ensimäisessä tulemisessa. Eikä saata epäilläkään, että keisarit, kuninkaat ja ruhtinaat, jotka nyt käyttävät vaikutustaan ja valtaansa pääasiallisesti omaksi korottamisekseen, ja jotka varustavat ja ylläpitävät miljoonia asestettuja miehiä suojellakseen itseään ja pysyttääkseen itsensä kuninkaallisissa ylellisyyksissään ja hallitsija-asemissaan, mieluummin soisivat miljoonia teurastettavan ja toisia miljoonia joutuvan leskiksi ja orvoiksi, niinkuin entisaikoinakin, kuin luopuisivat nykyisistä eduistaan. Onko ihmettäkään, etteivät nämä halua, tai odota, tai usko sellaista Valtakuntaa, joka Raamatussa luvataan? — valtakuntaa, jossa korkeat ja ylpeät ja ylhäiset tehdään alhaisiksi ja alhaiset nostetaan yleiseen, oikeaan ja tarkotuksenmukaiseen asemaan? Onko ihmettä, että kaikki ne, jotka ovat sopusoinnussa jonkinlaisen sorron, kiristämisen tai rasittavan monopoolin kanssa, jonka kautta he voittavat tai toivovat voittavansa vääryydellä etuja vertaistensa kustannuksella, että kaikki sellaiset ovat hitaita uskomaan vanhurskauden Valtakuntaan, jossa ei mitään vääryyttä eikä omien etujen etsimistä sallita? Ja erityisesti, saatammeko ihmetellä, että sellaiset ovat hitaita uskomaan, että tämä Valtakunta on lähellä, niin, oven edessä?
Emmekä saata ihmetellä, että suuret, ylimäiset papit ja neuvosmiehet, "kristikunnassa", jotka etsivät voittoa, kukin omalta taholtaan tai lahkoltaan (Jes. 56: 11), eivät tunne, ja sentähden hylkäävät, hengellisen Kuninkaan, joka nyt on läsnä, niinkuin luonnollisen huoneen opettajat hylkäsivät hänet, kun hän oli läsnä lihassa. Ja samoinkuin Herra hylkäsi, kärsi ja syöksi pois suosiosta, vaikeuksien tuleen, monia öljypuun "luonnollisia oksia" ja piti oksina ainoastaan totiset israelilaiset, niin emmekö näe, että sama viisaus koettelee "metsäöljypuun oksia" myöskin tämän ajan elonkorjuussa (Room. 11: 21, 22) ja karsii juuren [abrahamilaisen lupauksen] suosiosta ja lihavuudesta tämän suuren joukon tunnustautuvia oksia, joiden luonne, tarkotus ja mielenlaatu todella ovat vieraita ja metsistyneitä — hyvin eriäviä juuren edustamasta Jumalan lupauksesta ja suunnitelmasta?
Ei ole ihmeellistä, että nykyinen elonkorjuu saa nähdä totisten kristittyjen erottamisen tyhjistä, pintapuolisista tunnustajista, samoin kuin juutalaisessa elonkorjuussa suoritettiin totisten israelilaisten erottaminen sellaisista, jotka olivat ainoastaan tunnustajia. Tämä on vaan sellaista, jota todenmukaisesti olisimme voineet odottaa, vaikka emme olisi saaneetkaan mitään ilmestystä Jumalan sanassa, että suuri joukko hyljättäisiin Baabelina. — Vertaa Room. 11: 20—22; Ilm. 3: 16 ja 18: 4.
Baabelin ("Kristikunnan") hylkääminen vuonna 1878 oli pelkkien tunnustajain suuren joukon hylkääminen — "sotajoukon", kuten Daniel sitä nimittää, erotukseksi Pyhäkkö- eli Temppeliluokasta. Pyhäkköluokka ei tule hyljättäväksi eikä autioksi jätettäväksi. Ei, Jumalalle olkoon kiitos, pyhäkkö tulee kirkastettavaksi; Herran kirkkaus on täyttävä hänen temppelinsä, kun viimeinen elävä kivi on kiillotettu, hyväksytty ja paikalleen asetettu. (1 Piet. 2: 5, 6.) Me olemme nähneet, että sellainen pyhäkköluokka on ollut olemassa kautta koko aikakauden, kuinka se saastutettiin, ja sen kallisarvoiset astiat (opit) häväistiin, ja kuinka sen puhdistuminen eksytyksistä vähitellen on saatu aikaan. Tämä luokka on kaiken aikaa ollut totinen seurakunta, silloinkin kun nimijärjestelmiä vielä jossain määrin hyväksyttiin ja sitä jossain suhteessa käytettiin. Nimellisten järjestelmäin hylkäämisen jälkeen on kumminkin nyt, niinkuin juutalaisessakin elonkorjuussa, ainoastaan todellinen seurakunta hyväksytty ja on sitä yksin käytetty Jumalan puhetorvena. Kaifasta, luonnollisen Israelin ylimäistä pappia, käytettiin Jumalan puhetorvena tuomaan esille suuren opetuksen ja ennustuksen ainoastaan muutamia päiviä ennen järjestelmän hylkäämistä. (Katso Joh. 11: 50, 51, 55 ja 18: 14.) Mutta meillä ei ole mitään viittauksia Raamatussa eikä mitään syytä otaksua, että Jumala milloinkaan käytti tai tunnusti tätä kansallisseurakuntaa, sen hallitusmiehiä ja edustajia, hylkäämisen jälkeen. Ja tästä samasta opetuksesta on oltava selvillä täällä Baabelin yhteydessä. Herra on "oksentanut" sen suustansa, eikä siellä enää koskaan kuulla Yljän ja Morsiamen ääntä. — Ilm. 18: 23.
Aivan turhaan koettavat muutamat puollustaa Baabelissa oloansa, ja vaikka he tunnustavat profetallisen kuvauksen ylipäänsä oikeaksi, tahtovat he väittää, että heidän lahkonsa, eli heidän erikoinen seurakuntansa, tekisi poikkeuksen Baabelin luonteesta ylipäänsä, ja että Herra niinmuodoin ei saata kutsua heitä lähtemään sieltä ulos muodollisesti ja julkisesti, kun he kerran liittyivät siihen.
Ajatelkoot sellaiset, että me vielä olemme elonkorjuuajassa, jolloin erottaminen tapahtuu, ja muistakoot Herramme selvästi lausutut syyt, miksi hän kutsuu meitä ulos Baabelista, nimittäin: — "Jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi." Ajatelkaa vielä, miksi Baabelia nimitetään niin. Ilmeisesti sen monien opineksytysten johdosta, jotka, sekotettuina muutamilla harvoilla jumalallisen totuuden aineksilla, aikaansaavat suuren hämmennyksen; ja sen sekalaisen seurakunnan johdosta, jonka sekotetut totuudet ja eksytykset ovat koonneet yhteen. Ja koska he tahtovat riippua kiinni eksytyksissä uhraamalla totuuden, tehdään totuus arvottomaksi ja usein mitätöntä huonommaksi. Tämä eksytyksen suosiminen ja opettaminen totuuden kustannuksella on synti, johon jokainen lahko nimikristillisessä seurakunnassa, aivan poikkeuksetta on vikapää. Missä on lahko, joka tahtoo antaa teille apunsa Raamatun ahkerassa tutkimisessa, jotta sen kautta kasvaisi armossa ja totuuden tiedossa? Missä on lahko, joka ei estä teidän kasvamistanne sekä oppiensa että tapojensa kautta? Missä on lahko, jossa te voitte totella Mestarin sanoja ja antaa valonne loistaa? Me emme tunne sellaista.
Jos muutamat Jumalan lapsista näissä järjestelmissään eivät huomaa orjuuttaan, johtuu se siitä, etteivät he koetakaan käyttää vapauttaan, koska he nukkuvat vartiopaikassaan, silloin kun heidän tulisi olla toimeliaita huoneenhaltioita ja uskollisia vartioita. (1 Tess. 5: 5, 6.) Herätkööt he ja etsikööt ja käyttäkööt sitä vapautta, jonka he uskovat omistavansa; näyttäkööt he uskonveljilleen ja -sisarilleen missä heidän uskonoppinsa on riittämätön Jumalallisen suunnitelman suhteen, missä he poikkeavat siitä ja missä ovat suorassa ristiriidassa sen kanssa; osottakoot he, kuinka Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien edestä; kuinka virvoituksen aikoina ennalleenasettamissiunaukset valuvat koko ihmissuvulle. Osottakoot he vielä lisäksi evankeliseurakunnan korkean kutsun, ankarat ehdot päästäkseen tuon joukon jäsenyyteen, ja että evankeliajan erityinen tehtävä on erottaa tämä omituinen "kansa hänen nimellensä", joka aikoinaan tulee korotettavaksi ja hallitsemaan Kristuksen kanssa. Ne, jotka siten koettavat käyttää vapauttaan ilmottaakseen hyviä sanomia meidän päivinämme synagoogissa, onnistuvat joko kääntämään koko seurakuntia, taikka sitten herättämään vastustuksen myrskyn. He tulevat varmasti sulkemaan teidät ulos synagoogistansa ja erottamaan teidät ja sanomaan kaikenlaista pahaa teistä, valehdellen Kristuksen tähden. Ja monet uskovat epäilemättä sillä tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta jos te siten olette uskollisia, tulette saamaan ylen runsaasti lohdutusta kalliissa lupauksissa Jes. 66: 5 ja Luuk. 6: 22, 23: — "Kuulkaat Herran sanaa, te, jotka pelkäätte hänen sanojansa! Teidän veljenne, jotka teitä vihaavat, jotka teitä minun nimeni tähden tyköänsä erottavat, sanovat: Tulkoon Herra kunnioitetuksi [me teemme tämän Herran kunniaksi]: mutta hän on ilmestyvä teidän iloksenne, ja he joutuvat häpeään" (engl. k.). "Autuaat olette, kun ihmiset, Ihmisen Pojan tähden vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja hylkäävät nimenne, ikäänkuin se olisi paha. Iloitkaa sinä päivänä ja riemuitkaa; sillä katso, palkkanne on suuri taivaassa; samalla tavallahan heidän isänsä tekivät profetoille." Mutta, "voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samalla tavallahan heidän isänsäkin tekivät väärille profetoille."
Jos kaikki, joiden kanssa te yhdessä palvelette Jumalaa yhtenä seurakuntana, ovat pyhiä — jos kaikki ovat nisua, jonka seassa ei ollenkaan ole lustetta — olette tavanneet hyvin merkillisen kansan, joka tulee ottamaan vastaan elonkorjuutotuudet ilolla. Mutta jollei niin käy, on teidän odotettava, että nykyinen totuus on erottava lusteen nisusta. Ja lisäksi on teidän omasta puolestanne esitettävä juuri näitä totuuksia, jotka aiheuttavat erottamisen.
Jos tahdotte kuulua voittaviin pyhiin, on teidän kuuluttava "elonmiehiin", jotka sivaltavat totuuden sirpillä. Jos te olette uskollinen Herralle, arvollinen totuudelle ja arvollinen perimään kirkkauden hänen kanssaan, iloitsette, että saatte Ylielonkorjaajan kanssa ottaa osaa nykyiseen elonkorjuutyöhön, — sama sitten, kuinka taipuvainen te luonnostanne olisittekaan matkustamaan rauhallisesti tämän maailman läpi.