"En toiveilleni parempaa
Mä perustusta mistään saa,
Kuin veri kallis Jeesuksen,
Siis siihen turvaan luottaen.
Kun kalliolle rakennan,
Mä pohjan löydän parhaimman."
Ja sellaiset saattavat riemuiten laulaa:
"On Ruhtinas rauhan nyt läsnä,
Hän kasvoillaan valistaa mun.
Oi, rakkaani, kuule! Hän sanoo:
'Mun rauhani olkohon sun'.
Kun ristinsä turvihin käyn,
Tuo veri saa puhtahaks' mun;
Kun Jeesukseen luotan mä ain',
Ja kaikkeni Herra on sun."
KORKEAN KUTSUN LOPPU EI OLE OVEN SULKEMISTA.
Raamattu ei anna tietoa täsmällisestä ajankohdasta, jolloin ovi hääjuhlaan tulee suljettavaksi, vaikka siitä käykin selvästi esille, ettei sitä suljeta ennenkuin kaikki "neitseet" ovat saaneet tilaisuuden mennä sisälle, ja kaikki "viisaat", eli ne jotka ovat valmiit, ovat menneet sinne.
Avoin "ovi" kuvaa tilaisuutta päästä jonkinlaiseen tilaan tai saavuttaa etuoikeuksia; suljettu ovi esittää sellaisen edun tai tilaisuuden päättymistä. Etu, kutsu tai tilaisuus Evankelikautena, joka rajotetuilla ehdoilla myöntää Kristukseen uskoville pääsyn kanssaperillisyyteen hänen kanssaan ja jumalalliseen luontoon taivaallisessa Valtakunnassa, on se "ovi", jonka kautta me "olemme saaneet pääsön tähän armoon [suosioon], jossa nyt elämme"; nimittäin toivoon Jumalan kirkkauden osallisuudesta. (Room. 5: 2.) Tämä ovi, joka on ollut avoinna koko aikakautena, tulee kerran suljettavaksi; — ja ovi vertauksessa kymmenestä neitseestä merkitsee tätä sulkemista — kaikkien sellaisten tilaisuuksien ja etujen päättymistä. Tämä vertaus neitseistä on ainoastaan kuvaus tapauksista tämän ajan lopulla niiden totisen seurakunnan jäsenten kesken, jotka elävät sinä aikana. "Ovi" tässä vertauksessa merkitsee, että eräät erityiset edut, evankelikauden suosionetujen täyttyminen ja päämaali, tulevat olemaan avoinna "viisaille neitseille" elonkorjuuajassa; ja oven "sulkeminen", kun kaikki tämän luokan jäsenet ovat käyttäneet näitä etuja, esikuvaa kaiken evankeliajan suosion ja kaikkien sen etujen päättymistä; sillä juhla kuvaa täydelleen evankeliajan hyötyä ja etuja, sen kautta, että se esittää sitä suurta lopputulosta, johon kaikki muut armonedut johtavat — luvattuun Valtakunnan kirkkauteen.
Tarkasta tätä tilaisuuden ja armon "ovea", joka pian tulee suljettavaksi. Herramme nimitti sitä portiksi ja sanoi evankeliaikana tulevan vaikeaksi sekä löytää sitä että kulkea sen läpi, ja neuvoi meitä ponnistelemaan suuresti päästäksemme siitä sisälle, jos me tahtoisimme tulla osallisiksi kuolemattomuudesta ja Valtakunnan kunniasta, johon ei mikään muu ovi johda, kuin tämä. Hän sanoi sentähden: "Taistelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä useat, sanon teille, pyrkivät päästäkseen sisälle, mutta eivät voi, sen perästä kun perheen isäntä on sulkenut oven." (Luuk. 13: 24, 25.) Tämä kaita tie on, niinkuin jo olemme nähneet [I Osa siv. 251], itseuhraamisen tie Herran tien ja suunnitelman hyväksi. Nykyisen ajan olosuhteet, maailmanhengen vastustus totuutta ja vanhurskautta vastaan, tekevät tien kaidaksi, niin että kuka tahansa, joka kulkee Johtajamme ja esijuoksijamme askeleissa, tulee huomaamaan, että tie on kaita eli vaikea, ja että hänen täytyy kärsiä vainoa. Tällä tiellä vaeltaminen, sen mukaan kuin Herramme antoi meille esikuvan, että vaeltaisimme hänen askeleissaan, ei merkitse ainoastaan sitä, että meidän mielenlaatumme eli henkemme ainoastaan tulisi hänen kaltaisekseen, vaan että meissä myös kehittyisi toimeliasta harrastusta, joka uskaltaa mitä tahansa levittäessään hänen totuuttaan. Ja kaikilla, jotka vaeltavat samalla kaidalla tiellä, ollen uskollisia niinkuin hän oli uskollinen, aina kuolemaan asti, on osallisuus hänen kärsimyksissään ja tulevat myöskin aikanaan osallisiksi hänen kirkkaudestaan, hääjuhlassa — siitä kirkkaudesta, joka on ilmenevä hänen ilmestyessään ja hänen Valtakunnassaan. — Fil. 3: 10; 1 Piet. 4: 10.
Ihanaan päättymiseen nähden on tilaisuus saada vaeltaa tällä uhrautumisen kaidalla tiellä, joka sisältää totuuden tähden uhrautumisen, suurin etu, mitä koskaan on tarjottu luodulle olennolle. Etu saada kärsiä Kristuksen ja hänen asiansa vuoksi, senjälkeen kun olemme omistaneet hänet Lunastajaksemme, on sentähden ovi, ja ainoa tilaisuuden ovi, jonka kautta voimme saavuttaa tulevan kirkkauden Kristuksen morsiamena ja kanssaperillisenä.
On kolme tapaa, joilla saattaisi ilmottaa tämän oven sulkemisen: ensiksi varman tiedon kautta Raamatusta täsmällisen ajan suhteen; toiseksi, sellaisen muutoksen kautta yleisessä ajatustavassa totuuteen nähden, ettei uskollisuutta ja intoa totuuden palveluksessa enää kohtaisi vastustus, ja silloin kärsiminen Kristuksen kanssa totuuden puolesta (Room. 8: 17) ei enää olisi mahdollista; tai kolmanneksi, sellaisen asiain tilan kautta maailmassa, että kaikki tilaisuus palvelemiseen kerrassaan estettäisiin, niin ettei etsivillä olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia työskentelyyn ja kehitykseen ja osottaakseen rakkautta ja uskollisuutta valvomisella ja kestäväisyydellä.
Vaikka meille selvästi ilmoitetaan, että ovi kerran tulee suljettavaksi tänä elonkorjuuaikana eli ennen tämän ajan loppua, ei Raamattu ilmota määrättyä vuosilukua; ja vaikka suuren vaivanajan perästä tapahtuu voimakas muutos yleisessä ajatuskannassa, totuuden ja oikeuden hyväksi, ei meillä ole minkäänlaista viittausta siitä, että tulisi olemaan sellainen asiaintila ennenkuin elonkorjuunaika on täysin päättynyt. Mutta meillä on selvä viittaus, että ovi tulee suljettavaksi viimeksimainitulla tavalla, sillä ennenkuin tuhatvuotispäivä alkaa, on meitä edeltäpäin varotettu pimeästä yöstä, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä: "Aamu tulee ja tulee yökin". — Jes. 21: 12. Katso myöskin II Osa, 8 luku.