Kaita tie, joka on avattu meille, on etu ja tilaisuus saada toimia yhdessä Herramme kanssa nyt, tänä aikana, jolloin hänen henkensä, sävyisyyden ja harrastuksen ilmaisu elämässämme ja uskollisuus Jumalaa ja hänen totuuttaan kohtaan tapahtuu maallisen hyödyn kustannuksella; kun hänen asiansa, ja niiden totuuksien puolustaminen, joita hän esitti, tekee meidät vähintäin hyvin vastenmielisiksi kansan silmissä; ja kun meidän harrastuksemme hänen nimensä kunnioittamiseksi ja lähimäisiemme siunaamiseksi totuudella sen kautta, että annamme valomme loistaa, vetää ylitsemme pilkkaa, valhetta ja vainoa jossain muodossa. Ja jos, niinkuin olemme nähneet, kaidan tien avoin portti, merkitsee etua saada uskollisesti uhrautua kuolemaan asti, maksoi mitä maksoi, seuraa siitä, että sulkeminen kaikista sellaisista tilaisuuksista sellaiseen palvelemiseen ja kärsimiseen tulisi olemaan oven sulkeminen, kaidan tien sulkeminen, joka tie vie tulevaan kirkkauteen ja kanssaperillisyyteen — sen kautta, että ehtona meidän hallitukseemme Kristuksen kanssa on uskollisuutemme hänen palveluksessaan, mikä nyt merkitsee kärsimistä hänen kanssaan. — Room. 8: 17; 6: 8.
Ja me olemme nähneet, ett'ei kärsiminen Kristuksen kanssa ole tavallista kärsimistä, joka on kaikille yhteistä langenneessa tilassa, vaan ainoastaan sellaiset kärsimiset, jotka ovat suoranaisempia tai vähemmin suoranaisia seurauksia Kristuksen esimerkin seuraamisesta esittäissämme kansalle vastenmielisiä totuuksia ja paljastaissamme yleisesti hyväksyttyjä eksytyksiä. Sellaisia olivat Kristuksen kärsimyksien syyt; ja samanlaiset tulevat olemaan syynä vainoon, kärsimyksiin ja tappioon kaikille niille, jotka seuraavat hänen askeleissaan. Heillä tulee olemaan osallisuus hänen kärsimyksissään nyt ja katsotaan he lopulta arvollisiksi palkinnon osallisuuteen uskollisuutensa tähden oikeaan asiaan. Tämä on koko evankelikautena merkinnyt uhrautuvaa vaivaa ja pilkan kärsimistä kylväessä ja kastellessa Kristuksen opetusten siementä; ja nyt, aikakauden lopulla, merkitsee se samanlaista uskollisuutta ja samanlaista kestäväisyyttä nykyään tapahtuvassa elonkorjuutyössä — aina elämän loppumiseen asti, olkoonpa sitte että tätä vaaditaan pitkällisen kuluttamisen kautta Mestarin palveluksessa, päivittäisen kuolemisen kautta, tai pikemmin tapahtuvan äkkinäisen marttyyrikuoleman kautta.
Kihlatun neitseellisen seurakunnan arvollisuus tulla morsiameksi, Karitsan vaimoksi, ei ole ainoastaan siinä, että se on vapaa synnistä, vaikka hän tulee olemaan pyhä, "ilman vajavaisuutta", — "ei tahraa, ei ryppyä eikä mitään sellaista" (Ef. 5: 27), pesty "lunta valkeammaksi" lunastavan rakkauden suuressa lähteessä, Lunastajansa ansiossa. Niin paljon on välttämätöntä kaikille, jos heidät ikinä katsotaan arvollisiksi saamaan pysyvää elämää jollain tasolla. Mutta tullakseen Karitsan morsiameksi ei hänen ainoastaan tule olla neitsyt puhtaudessa ja samalla vapaa synnillisestä yhteydestä ja tuttavallisuudesta maailman kanssa, vaan häneltä vaaditaan enemmän, paljon enemmän kuin tätä. Hänen on oltava Herransa tarkka kuva ja niin uskollisesti seurattava hänen askeleissaan ja hänen neuvojaan, että hänestä sen perustuksella tulee kärsivä marttyyri, kuten Herrakin oli, ja samojen totuuden ja vanhurskauden periaatteiden tähden. Hänen on osotettava, että hänellä on kuluttava rakkaus Ylkään ja väsymätön alttius hänen nimeään ja aatteitaan kohtaan, siihen määrin, että on halukas joutumaan maailman ylönkatsomaksi ja hylkäämäksi, niinkuin hänkin tuli, olemalla kuuliainen hänen oppejaan kohtaan.
Kehittääkseen ja osottaakseen tätä luonnetta, täytyy häntä tutkia ja koetella. Hänen luottamuksensa, hänen kestävyytensä, hänen uskollisuutensa Herraansa kohtaan, pahana kuin hyvänäkin aikana, on kehitettävä ja todistettava. Ja ainoastaan sellaiset, jotka ovat näin kehittyneet ja koetellut ja koetuksen kautta uskollisiksi havaitut, tulee Herra, joka on kaiken perijä, koskaan hyväksymään ja tunnustamaan Morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Niinkuin on kirjotettu: "Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet [niin] on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat" — niin sydämellisesti. Siten, oikein ymmärrettynä, on kukin uusi uskollisuutemme koe otettava vastaan ilolla uutena tilaisuutena osottamaan Yljälle rakkautemme syvyyttä ja voimaa, ja uutena todistuksena hänen rakkaudestaan ja luottamuksestaan ja luvatusta korotuksesta. Niiden, jotka tulevat Herran kanssa osallisiksi tulevasta kirkkaudesta, tulee olla ei ainoastaan kutsutut ja hyväksytyt, vaan myöskin uskolliset, kuolemaan asti. — Ilm. 17: 14.
Siis tulee ovi, joka muodostaa tilaisuuden ottamaan osaa Herramme Kristuksen kanssa evankelikauden työhön, suljettavaksi, kun "tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä." Ja jokaiselle, joka ei ole sitä ennen uskollisen palveluksen kautta kehittänyt tarvittavaa luonnetta ja osottanut myötätuntoaan, harrastustaan, rakkauttaan ja intoaan Herraa ja hänen totuuttaan kohtaan (Matt. 10: 37; Mark. 8: 38), tulee silloin olemaan liian myöhäistä tehdä se. Niinkuin vertauksessa kuvataan, osottautuvat he olevansa "tyhmiä neitseitä", tyhmiä sentähden että antavat mennä käsistänsä suuren ihanan tilaisuuden kärsiä hänen kanssaan ja hänen puolestaan, jonka kanssa he kernaasti tahtoisivat hallita. Sinä aikana tulee täysi luku niitä, jotka Jumala on edeltä määrännyt muodostamaan täydellisen Seurakunnan, olemaan kutsutut, valitut ja koetuksen kautta uskollisiksi havaitut — "Poikansa kuvan kaltaisia". (Room. 8: 29.) Elonkorjuu on kerran ohi; suosion kesä-aika päättynyt, ja jälellä tulee olemaan ainoastaan ruumenten polttaminen pellon (ihmismaailman) raivaamiseksi ja täydelleen valmistamiseksi paljon suurempaa kylvöä varten tuhatvuotiskautena.
Tämän yön saapuminen tulee ilmeisesti tekemään lopun kaikista enemmistä ponnistuksista totuuden levittämiseksi, jota, ylipäänsä väärin käsitettynä, nähtävästi tullaan sanomaan osaltaan syypääksi anarkiaan ja hämmennykseen, joka silloin vallitsee, vaikka se, oikeassa valossaan nähtynä, onkin edeltäpäin annettu viittaus Jumalan aikeista ja ilmestyksestä maailman tuleviin ahdistuksiin ja niiden todellisiin syihin nähden. Älkäämme kumminkaan odottako, että yön saapuminen ja oven sulkeminen tulevat tapahtumaan äkillisesti, vaan pikemmin, että se tulee olemaan elonkorjuutyön asteettaisin tapahtuva estäminen ja sortaminen.
Nykyään on Jumalan palvelijain leimaamisen aika heidän otsiinsa, ennenkuin ahdistuksen myrsky alkaa (Ilm. 1: 2, 3); ja pankoon kukin viisas neitsyt arvoa tälle nykyiselle edulle, sekä sille, että omasta puolestaan tulee henkisesti leimatuksi nykyisellä totuudella, kuin myöskin että saa olla mukana elonkorjuutyössä leimaamassa toisia nisuluokkaan kuuluvia ja kokoomassa heitä varmuuden aittaan, ennenkuin yö tulee ja tilaisuuden ovi suljetaan.
Että nykyinen erittäin suotuisa tilaisuus on ainoastaan lyhytaikanen, ilmenee siitä, että on ainoastaan kaksikymmentä neljä vuotta jälellä elonkorjuuajasta [laskettu vuodesta 1890 jolloin englantilainen alkuteos ilmestyi. — Suom. h.], jonka lopulla tulemme näkemään kuinka pahan hallitus päättyy ja ihana Tuhatvuotispäivä alkaa, ja tämän ajan lopussa tulee maailman suurimman ahdistuksen yö olemaan. Suuri pimeys, jonka täytyy tulla ennen ihanaa päivää, lähestyy: "aamu tulee ja tulee yökin" — "ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." Huomaa, että kun tämä yö tulee, jolloin elonkorjaajain täytyy lakata työstään, todistaa se, että tämä evankeliajan lopputyö on suoritettu; että Kristuksen morsiamen valittu luku kokonaan on tullut "leimatuksi" ja "kootuksi" maailmallisista erotettuun tilaan — tilaan, jota tässä kuvataan aitalla (Matt. 13: 30); sillä Jumala ei tule sallimaan että kukaan tekee lopun hänen työstään ennenkuin se on täyttynyt. Silloin ovat kaikki Jumalan totiset ja uskolliset palvelijat leimatut otsiinsa; ja koska evankeliajan työ silloin on päättynyt, ei kukaan enää saata yhtyä siihen työhön tai korjata sen runsasta palkintoa, joka on ennustettu ylenmäärin suurissa ja kalliissa lupauksissa, palkinnoksi uskollisille, jotka menevät sisälle "oven" vielä auki ollessa. — 2 Piet. 1: 4.
Mutta älkäämme tästä tehkö sitä johtopäätöstä, että kaikki, osottauduttuaan uskollisiksi, heti tulevat palkastaan osallisiksi. Mahdollisesti saattavat muutamat heistä elää pitkällekin ahdistuksen pimeässä yössä, — vaikka me odotamme käyvän päinvastoin. "Tässä kysytään pyhien kärsivällisyyttä, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon." Pukeuduttuaan Jumalan koko sota-asuun ja rohkeasti vastustettuaan eksytystä selvästi ja pelottomasti esittämällä ja puolustamalla totuutta pahana päivänä, jolloin jättiläismäiset eksytykset niin rohkeasti ja uhmaten kiertelevät, kehotetaan pyhiä, "kaikki suoritettuaan pysymään pystyssä", täysin varustettuna, pitämään hengen miekkaa alituisesti valmiina puollustukseen, ja olemaan valvovaiset ja kestäväiset ja rukouksessa kaikkien pyhien edestä. Kaikki tulevat tarvitsemaan kärsivällisyyttä, että he täytettyään Jumalan tahdon, saisivat lupauksen. — Ilm. 14: 12; Ef. 6: 13; Hebr. 10: 36.
Korkean kutsun päättyminen kanssaperillisyyteen Herramme Jeesuksen kanssa Jumalan valtakunnassa ei ole, mikä on selvästi ymmärrettävissä vertauksessa neitseistä sama kuin oven sulkeminen. Vaikka yleinen "kutsu" tähän suosioon lakkasi 1881, on "ovi" vielä avoin. Kutsu on Jumalan yleinen kutsu kaikille vanhurskautetuille, jotka uskovat Lunastajaan, seuraamaan hänen askeleissaan itsensäuhraamisessa, kuolemaan asti, ja senkautta osottamaan arvollisuuttaan hallitsemaan hänen kanssaan kirkkaudessa. Tämän suosion alkamisella oli määrätty aika: odottavat opetuslapset nostettiin siihen helluntaipäivänä vuonna 33 j.K. Ja sen päättymisellä on, niinkuin jo on osotettu määrätty aika, nim. lokakuu 1881. [Katso II Osa, 7 luku.]