Toiselta puolen merkitsee "oven" sulkeminen vertauksessa Matt. 25 luv. sitävastoin kaiken tilaisuuden täydellistä päättymistä "kutsutuillekin" saavuttamaan korkean kutsun palkintoa. Se merkitsee, että tilaisuus osottautua palkinnon arvoiseksi uskollisuudellaan palveluksessa on loppunut; kaikki tilaisuus palvelemiseen tulee lakkaamaan tuona "yönä", jolloin ei kukaan voi toimia. (Joh. 9: 4.) Sentähden on selvää, ettei ovea, tai tilaisuutta näin lujittamaan kutsuamme ja valintaamme välttämättömästi suljeta silloin kun kutsu, eli yleinen kutsu uskovaisille tulla sisään, lakkaa kuulumasta, ja niinkauvan kuin ovi on avoinna, merkitsee se, että kuka uskovainen tahansa, joka on halukas menemään sisälle ja valmis täyttämään ehdot, vielä saattaa tehdä sen, vaikkakin yleistä "kutsua" tulla sisälle ei enää lähetetä. Näin ollen ei ovea, tai tilaisuutta, työhön ja uhrautumiseen vielä ole suljettu, vaikkakin yleinen kutsu lakkasi vuonna 1881.
Evankelikausi on ollut kutsu-aika — ensiksi kutsuakseen syntisiä mielenmuutokseen ja Kristuksen, Lunastajan uskoon; ja toiseksi kutsuakseen vanhurskautettuja kanssaperillisyyden korkeaan etuun Kristuksen kanssa hänen Valtakunnassaan, ehdoilla seurata nyt häntä hänen askeleissaan uhrautumalla kuolemaan asti — mikä on ehtona päästäkseen Valtakunnan työhön ja kunniaan tulevana tuhatvuotiskautena. Sentähden kun Herra sanoo meille, että ajan loppujakso tulee olemaan elonkorjuuaika, ilmottaa tämä jyrkän muutoksen — kylvämisestä niittämiseen, kutsuttujen kutsumisesta koetukseen ja kutsun kautta aletun työn päättämistä.
Selitykseksi työn laadun muuttumisesta evankeliajan lopulla kertoi Herramme vertauksen nuotasta. (Matt. 13: 47—50.) "Taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja kokosi kaikenlaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he [kalastajat] sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta viskasivat kelvottomat pois. Näin on käyvä maailman lopussa [elonkorjuuaikana, Matt. 13: 39]; enkelit [Jumalan lähettiläät, palvelijat] lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen uuniin [suureen ahdistukseen]; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Tämä vertaus esittää nimikristillistä seurakuntaa nimellisesti esiintyvänä Jumalan valtakuntana — mereen (maailmaan) heitetty nuotta, joka kokosi kaloja (ihmisiä — Matt. 4: 19) kaiken kaltaisia (todellisia kristittyjä, puoleksi petettyjä ja hurmaantuneita kristittyjä ja ulkokultaisia joukkoja); joka nuotta vedetään rannalle kun se on täynnä (Jumalan ajan täyttyessä). Se osottaa, että nuo "kaiken kaltaiset", jotka kootaan nimi-kristilliseen seurakuntaan, eivät kelpaa Valtakuntaan, mihin ne sitte kelvannevatkaan; että ajan lopulla — elonkorjuuaikana —- kutsu Valtakuntaan tullee Jumalan järjestelyn perustuksella lakkaamaan, niinkuin nuotan maalle vetämisen kautta esitetään; ja että kalastajat silloin tulisivat alkamaan toisenlaisen työn — nimittäin erottelemisia jaottelemistyön, jonka kautta saadaan aikaan halutun lajin kokoaminen ja toisten hylkääminen, jotka ovat arvottomat saamaan sen suosion, johon heidät on kutsuttu, sillä "useat ovat kutsutut, mutta harvat valitut." Matt. 22: 24.
Erottelemistyö tässä vertauksessa on sama kuin osotetaan vertauksessa vehnästä ja nisusta, joka opettaa meitä odottamaan kylvämisen (kutsun) keskeyttämistä ja tämän työn muuttumista elonkorjuutyöksi. Herran palvelijoita, jotka hänen johdollaan tällä tavoin tulevat muuttamaan työtä, nimitetään molemmissa vertauksissa enkeleiksi — Jumalan erityisiksi sanansaattajiksi. Ne ovat hänen uskollisia opetuslapsiaan, jotka vaeltavat hyvin nöyrästi ja lähellä Herraa, ja hyvin vakavasti koettavat saada tietää hänen suunnitelmansa ja toimia yhdessä hänen kanssaan hänen työssään, ja joita sentähden ei jätetä pimeyteen hänen aikojensa ja hetkiensä suhteen. (Matt. 13: 11; 1 Tess. 5:4; Jer. 8: 7—12.) Luonnollisesti tarkottaa tämä niittäminen ja kokoaminen ainoastaan niitä, jotka elävät elonkorjuu-ajassa, eikä niitä, jotka kuolivat ennemmin; joista kukin, kun hän oli juoksunsa päättänyt, merkittiin ja erotettiin odottamaan oikeaa paikkaansa, joko kirkastetussa pienessä laumassa tai sen ulkopuolella, oikeassa valtakunnassa. — 2 Tim. 4: 8.
Nuotta ei ollut aiottu pyydystämään kaikkia kaloja meressä. Herrallamme, suurella Ylimäisellä Kalastajalla, oli aikomus pyydystää määrätty luku kaloja, määrättyä laatua, välittämättä kuinka monia muita lajia tulisi niiden kanssa nuottaan; ja kun täysi luku haluttua, erikoista lajia on mennyt nuottaan, annetaan käsky sen maalle vetämisestä lajittelua ja erottelemista varten. Kun siten annetaan käsky, että nuotta on vietävä maalle, on aikakauden alussa annettu tehtävä heittää nuotta mereen (Matt. 28: 19; 24: 14) katsottava päättyneeksi; ja kaikkien, jotka edelleen tahtovat olla Herran työtovereita, on otettava varteen hänen neuvonsa eikä enää omistettava aikaansa kalastamiselle ylipäänsä, vaan nykyiselle työlle, nimittäin erottelemiselle ja kokoamiselle. Ja samoin kuin totuus, jonka aika silloin oli tullut, oli välikappale, jonka kautta kutsu kuului, niin on totuus nytkin, "nykyinen totuus", elonkorjuutotuus, välikappale, jota Herra käyttää koettelemista ja erottelemista varten.
Sentähden kun Herran palvelija kuulee hänen äänensä, hänen sanansa kautta, selittävän, että hetki on tullut lopettaa kylväminen ja alkaa korjaaminen, lopettaa pyydystäminen ja siirtyä kalojen lajittelemiseen, lopettaa kutsuminen ja saarnata elonkorjuusanomaa, jonka aika nyt on tullut niille, jotka jo ovat kutsutut, niin tottelevat he, jos he ovat uskollisia, iloisesti ja viipymättä. Sentähden ei sellaisten, Mestarin opettamia kun ovat hänen aikakausisuunnitelmastaan, eivätkä ole pimeydessä aikoihin ja hetkiin nähden, jossa elämme; tule enää koettaa mennä kylvämään Valtakunnan hyvää siementä peltoon eli ihmismaailmaan, vaan olla nyt toimeliaita antamaan ruokaa aikanaan uskon huonekunnalle — levittäen niiden keskuuteen, jotka tunnustavat olevansa Herran lapsia, hyviä sanomia siitä että Valtakunta on lähellä, ja siitä että suuri ilo ja siunaus on sen kautta pian tuleva kaikelle kansalle.
Ja ihmeellistä on sanoa, että juuri tämä sanoma Jumalan rakkaudesta rikkaasta toimenpiteestä, sovituksesta kaiken ennalleenasettamiseksi Kristuksen Jeesuksen ja hänen kirkastetun ruumiinsa, Seurakunnan, Jumalan Valtakunnan kautta, (sanoman, jonka tulisi ilahduttaa, virkistyttää, ja yhdistää kaikki rakastavat kristityt sydämet), on kehittävä ja vetävä sydämen yhteyteen toistensa kanssa ainoastaan oikean luokan, koetteleva heitä ja erottava heidät nimikristillisestä joukosta.
Pian on elonkorjuu päättynyt, ja silloin tulee sekä kylväjä että niittäjä yhdessä iloitsemaan. Nyt on elonkorjaajani kiirehdittävä työtä ja heidän on oltava niin tarkat sen täydellisestä suorittamisesta, että he rakoilevat elon Herraa, Ylimäistä Elonkorjaajaa, lähettämään useampia työmiehiä eloonsa. Ei tule kestämään kauan ennenkuin seuraavan armotalouden kyntäjä (ennustettu suuri hädän aika, joka tulee valmistamaan maailman Tuhatvuotiskauden elon kylvölle) on saavuttanut tämän armotalouden elonkorjaajat. — Amos 9: 13.