Raamatun tutkisteluja 3: Tulkoon valtakuntasi

by C. T. Russell

Muistettanee, että Israelin "seitsemännenkymmenennen viikon" — heidän suosionsa seitsemän viimeisen vuoden — alku, keskikohta ja loppu, olivat hyvin tarkasti merkityt; ja me uskomme että tarkotus juuri oli antaa meille selvästi määrätyt vuosiluvut evankelikauden lopulle, hengellisen Israelin suosiokauden lopulla. Olemme nähneet, että tämän viikon alku, v. 29 j.K., oli lihalliselle Israelille heidän elonkorjuukoetuksensa alkuaika. Se oli merkitty Herramme kasteen ja hänen Messiaaksi tuntemisensa kautta Jordan'in luona, jolloin elonkorjuutyö alkoi —- jonka rinnakkaisuutena tässä aikakaudessa on Herran läsnäolon tunteminen vuonna 1874 j.K., tämän elonkorjuun alussa.

Liitonviikon keskiaika, v. 33 j.K., oli Israelin hylkäämisen aika järjestelmänä eli kirkkokansana ja ilmaistiin se Herramme kuoleman kautta ristillä ja hänen sanojensa kautta vähää ennen kuolemaansa: "Teidän huoneenne jää teille autioksi". Ja tämän rinnakkaisuus, tässä aikakaudessa on lahkolais-järjestelmäin, Baabelin, niinkutsutun Kristikunnan hylkääminen ja suosiosta lankeeminen v. 1878.

Viimeinen osa Israelin liittoviikosta (3 1/2 vuotta, huhtikuusta 33 lokakuuhun 36 j.K.) ei ollut suosion aika heille kansana eli yhteiskuntana, vaan yksityisinä: se myönsi heille (ei niinkuin ennen nimiseurakunnan välityksellä, vaan yksityisesti, jos tahtoivat ottaa vastaan) kaikki aabrahamilaisen liiton suosionedut ja erityiset etuoikeudet, aina noiden seitsemänkymmenen vertauskuvallisen viikon loppuun asti, heidän suosionsa rajaan asti, joka ilmaistiin suosion lähettämisen kautta Korneeliukselle ja pakanoille ylipäänsä. Samalla lailla rinnakkaisuudessa nytkin: 3 1/2 vuotta, huhtikuusta 1878, jolloin niin kutsuttu kristikunta, eli Baabeli, hyljättiin suosiosta, lokakuuhun 1881, olivat korkean kutsun viimeiset suosion ajat yksityisille uskoville. Siten lakkasi yleinen kutsu (Evankeliajan suosio) lokakuussa 1881, aivan kuten vastaava vuosiluku, lokakuu 36, j.K., sai todistaa juutalaisten suosion päättymisen.

Juutalaisten suosio oli siinä, että Israelille (yksinomaan) tarjottiin Valtakunta — Aabrahamin luonnollisia lapsia kutsuttiin käyttämään hyväkseen etuja ja tilaisuuksia, joita heille myönnettiin laki-liittonsa aikana. Tämä kutsu, suosio eli etu lakkasi kokonaan ja ainaiseksi heidän liittoviikkonsa loppuessa. Evankelikauden suosio oli siinä, että Valtakunta tarjottiin (yksinomaan) sellaisille, jotka uskovat Kristukseen — "korkea kutsu" kaikille, jotka ovat yhdistetyt Jumalan kanssa uudessa liitossa, jotka tulisivat käyttämään hyväkseen siten suodut tilaisuudet (tulla Aabrahamin "siemenen" jäseniksi, jonka on siunattava maailma) yhdistymällä Kristukseen Jeesukseen, Lunastajaansa, hänen uhrautumisliittoonsa — koetus, jonka on osotettava heidän arvollisuutensa ottamaan osaa Kristukseen työhön ja kirkkauteen tulevaisuudessa. Ja juuri tämä suosio, tämä "kutsu", lakkasi, niinkuin olemme nähneet, kokonaan ja ainaiseksi lokakuussa 1881, aikana joka on rinnakkainen, juutalaisen kutsun eli suosion lopun kanssa.

Huomattakoon, että juutalaisen suosion eli kutsun lakkauttamista seurasi toinen yleinen kutsu, joka syrjäytti heidät ja heidän entisen suosionsa, mutta kumminkin siitä huolimatta käsitti kenenkä tahansa heistä, joka sittemmin, uskovaiseksi tultuaan, tuli arvolliseksi saamaan tämän maailmaa käsittävän kutsun Valtakunnan kunnian. Heidän entisen suosionsa lakkauttaminen oli yhtä todellinen, kuin jos heitä ei olisi kutsuttu mihinkään sen jälkeen kun suosio lakkasi; yhtä todellinen kuin jos heidät jälkeenpäin olisi kutsuttu alhaisempaan suosioon; mutta se ei ollut niin huomattavissa, kun yleinen evankelikutsu, joka ei sulkenut heitä pois, oli sama kutsu laajennettuna ja syvennettynä — tehtynä soveliaaksi kaikille, jotka uskoivat Kristukseen, kaikista kansoista.

Suosion eli "kutsun" lakkaamista tänä aikakautena 1881 seuraa, tai pikemmin sanoen samalla kertaa leviää, yleinen kutsu koko maailmalle Tuhatvuotisvaltakunnan siunauksiin ja suosio-etuihin, uskon ja halullisen tottelevaisuuden ehdoilla (ei kumminkaan uhrautumisesta kuolemaan). Tämä on kumminkin alhaisempi kutsu, pienempi suosio kuin se oli, joka on lakannut — kutsu nauttimaan Valtakunnan siunauksia, mutta ei ole kutsu tulemaan voidellun luokan, Valtakuntaluokan jäseniksi. Ja tämä muutos — korkeamman suosion lakkauttaminen ja alemman suosion alkaminen — ei tule kovin paljon huomatuksi nykyään syystä, että suuri palkinto kanssaperillisyys Kristuksen kanssa osallisena jumalallisesta luonnosta, ylipäänsä on hävinnyt näkyvistä seurakunnassa. Korkein käsitys palkinnosta, mikä kristityillä ylipäänsä vuosisatoina on ollut, on, että he ovat kuvailleet ylösnousemisessa saavansa täydelliset ruumiit; ja että he vapautettuina sairaudesta, kivuista ja surusta saavat nauttia Jumalan suosiota ja omistaa ijankaikkisen elämän. Ja tämä käsitys, vaikk'ei se likimainkaan vastaa todellisia etuja, joita "korkea kutsu" evankelikautena sisältää, on todellakin jotakuinkin oikea käsitys siunatuista eduista, jotka Tuhatvuotisaikana myönnetään maailmalle ylipäänsä — niin monelle kuin silloin tahtovat osottaa tottelevaisuutta ja tulla sopusointuun Jumalan kanssa.

Tosiasia on sentähden että ainoat, jotka selvästi näkevät erityisesti korkeat ja suuret perusviivat evankelikauden kutsussa — ainoat siis, jotka saattaisivat ilmottaa tästä tai selittää tätä kutsua — ovat juuri ne, jotka myös ovat Jumalan sanasta nähneet, että tämän kutsun aika saavutti rajansa lokakuussa 1881. Toiset, kun he esittävät apostolin sanoja, mikäli ne koskevat "Jumalan korkeaa kutsua Kristuksessa", selittävät oikeastaan alempaa kutsua, joka kuuluu Tuhatvuotiskaudelle. Niinmuodoin on todellinen, yleinen evankelikutsu päättynyt. Kukaan ei saata pidentää sitä. Toiset sitä varten, etteivät ymmärrä sitä, eivätkä voisi antaa sitä, toiset sitä varten, että tietävät sen päättyneen.

Mutta vaikka yleinen "kutsu" on päättynyt, ei "ovi" vielä ole suljettu. "Kutsun" päättyminen ja "oven" sulkeminen ovat kaksi eri asiaa. "Ovi" on avoin, jotta jotkut voisivat yhtyä kilpajuoksuun suuresta palkinnosta, kanssaperillisyydestä Valtakunnassa, senkin jälkeen kun yleinen kutsu on lakannut. Jumala on edeltä määrännyt määrätyn luvun, muodostamaan seurakunnan, "Kristuksen ruumiin", eikä siinä voi olla yhtään jäsentä liikaa, eikä yhtään voi puuttuakaan. (Katso 3 Moos. 21: 17—23, jossa tätä esikuvallisesti opetetaan.) Siitä seuraa, ettei hän saata "kutsua" eli pyytää tähän kunniaan useampia kuin sen luvun, jonka hän on määrännyt. Ja lokakuussa v. 1881 oli niinkuin hänen sanansa näyttää, täysi luku saatu. Mutta koska eräät niistä, jotka tottelivat yleistä kutsua ja tekivät liiton hänen kanssaan, eivät tule pysymään liitossaan, eivät tule juoksemaan niin, että voittavat palkinnon, on "ovi" avoinna, senjälkeen kun yleinen kutsu on lakannut, jättääkseen pääsön kilpajuoksuun, tilaisuuden uhrautumaan totuuden palveluksessa, muutamille, jotka ottavat sellaisten paikat, jotka tarkastuksessa tulevat heittämään pois Kristuksen vanhurskauden vaipan; ja myöskin sellaisten, jotka, tehtyään liiton uhrautumisesta palveluksessa, alkavatkin rakastaa nykyistä maailmaa, tulevat raskautetuiksi sen huolista tai huveista ja jättävät täyttämättä liittonsa vaatimukset. Sitäpaitsi on huomattava, ettei kutsun lakkaaminen vuonna 1881 ollenkaan koskenut niiden tuhansien etuja, jotka jo olivat hyväksyneet kutsun ja tulleet Jumalan vihkiytyneiksi palvelijoiksi: se ei sulkenut pois ketään sisällä olevista. Yhtä vähän se merkitsee ettei enää muita saattaisi tulla mukaan; se oli ainoastaan Jumalan yleisen kutsun lakkaaminen. Se asianhaara, että te mahdollisesti aivan äskettäin olette saaneet selvän tiedon ylenmääräisen suurista ja kalliista lupauksista, mitkä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä, ei todista sitä, ettei teitä kutsuttu ja hyväksytty kilpailemaan suuresta palkinnosta, jo aikoja ennenkuin ymmärsitte kuinka suuri ja ihana tuo palkinto tulee olemaan. Itse asiassa ei kukaan, joka ottaa vastaan kutsun, alussa kykene käsittämään enemmän tien epätasaisuutta ja kapeutta kuin palkinnon suuruuttakaan, joka on saavutettava sen lopullisesti päättyessä. Selvyys käsityksessämme lupauksista on meissä Jumalan voima, joka vaikuttaa meissä vahvistaen meitä ja tehden meidät kykeneviksi voittamaan nykyiset esteet ja koettelemukset. Ylenmäärin suuret ja kalliit lupaukset paljastetaan meille vähitellen mikäli olemme uskolliset ja edistymme, että me niiden kautta — niistä saadun voiman ja rohkeuden kautta — kykenisimme juoksemaan niin, että voitamme luvatun palkinnon. — 2 Piet. 1: 4.

Sen luokan, joka tulee saamaan palkinnon, muodostavat ne, jotka eivät ainoastaan ole kutsutut ja valitut (hyväksytyt), vaan jotka myöskin ovat uskolliset. Ja vaikka yleinen kutsu on lakannut, on selvää, ettei kutsuttujen uskollisuuden koetus vielä ole päättynyt. Uskollisia leimataan parhaillaan ja erotellaan niistä, jotka ovat uskottomia uhrautumisliitolleen; viisaat neitseet erotetaan parhaillaan tyhmistä, joiden tyhmyys on siinä, että he luulevat voivansa voittaa ja saavuttaa maailman erilaisia palkintoja, kunniaa, rikkautta, y.m. ja samalla kertaa uskollisesti juosta kilpailussa suuresta kunnian, kirkkauden ja kuolemattomuuden palkinnosta — jonka pääehdot tekevät sellaisen kaksimielisen menettelytavan mahdottomaksi. "Kaksimielinen on epävakainen kaikilla teillään" (engl. k.). "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." — Jaak. 1:8; Matt. 6: 24. Kun kaikki uskolliset "viisaat neitseet" ovat osottautuneet olevansa viisaita ja ovat menneet Herransa iloon, tulee "ovi", tilaisuus kuulua siihen luokkaan suljettavaksi, eikä kukaan enää saata mennä sen kautta. Kun kaikki viisaat ovat menneet sisälle, tulee edeltä määrätty luku olemaan täysi; ja silloin nousee isäntä ja sulkee oven. (Luuk. 13: 24, 25; Matt. 25: 10.) Herramme itse sanoo meille, että silloin alkavat monet nähdä asiat toisin — nähdä mitä etuja ja tilaisuuksia uhrautumiseen heillä kerran oli, mutta jotka he laiminlöivät. Mutta kun he koettavat päästä sisälle, tulee Mestari sanomaan heille: En tunnusta teitä Morsiamekseni, — se on täydellinen, ja minulla on ainoastaan yksi morsian. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, toiset raamatunpaikat osottavat, että tyhmät neitseet, vaikka ovatkin hyljätyt korkeasta kutsusta, johon heidän käytöksensä koetuksen aika osotti heidän olevan arvottomat, siitä huolimatta tulevat olemaan suosion esineinä ja tulevat saamaan vaatimattomamman paikan Herran taloudessa.

Taistelkoon sentähden jokainen, ennenkuin ovi suljetaan, ennenkuin uskollisten täysi luku on saavutettu, lujittaakseen kutsumisensa ja valitsemisensa; ja sallikaamme Herran tuota tarkotusta varten, kallisarvoisten lupausten ja selittäväin vertausten kautta vaikuttaa meissä tahdon ja toiminnan hänen mielisuosiokseen.