Ja koska seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu joskus tänä "lopun" eli "elonkorjuu" aikana (Ilm. 11: 18), niin tuntuu meistä olevan mitä järjellisintä ja täydellisessä sopusoinnussa koko Jumalan suunnitelman kanssa otaksua, että kaikki evankelikauden pyhät apostolit ja muut "voittajat", jotka ovat nukkuneet Jeesuksessa, herätettiin keväällä 1878 henkiolentoina, Herransa ja Mestarinsa kaltaisina. Ja koska me sentähden päätämme heidän ylösnousemisensa todella tapahtuneen, ja että niinmuodoin he niinkuin Herrakin ovat läsnä maan päällä, ei se seikka, ettemme näe heitä, ole minään esteenä uskollemme, kun muistamme, että he, samoin kuin heidän Herransa, nyt ovat henkiolentoja, ja niinkuin hänkin, näkymättömät ihmisille. Ne seikat, että he ovat näkymättömiä, ettei tavattu avonaisia ja tyhjiä hautoja, ja ettei nähty kenenkään kävelevän kirkkomaalta ei ole minkäänlaisena esteenä niille, jotka ovat oppineet tuntemaan mitä on odotettavissa — sellaisille, jotka käsittävät, ettei ylösnoussut Herra jättänyt reikää sen huoneen seiniin jonne hän tuli ja josta hän meni ovien ollessa suljettuina; jotka muistavat ettei kukaan nähnyt ylösnoussutta Lunastajaamme, paitsi ne muutamat, joille hän erityisesti ja yliluonnollisella tavalla näyttäytyi, jotta he olisivat hänen ylösnousemisensa todistajia; jotka muistavat hänen näyttäytyneen erilaisissa lihan muodoissa estääkseen näitä todistajia uskomasta, että hän vielä oli lihaa, tahi että mikään niistä ruumiista, joita he näkivät oli hänen kirkas henkiruumiinsa. Ne, jotka muistavat, että ainoastaan Saulus Tarsolainen näki Kristuksen henkiruumiin ihmeen kautta, ja silloinkin menettämällä näkönsä, vaikka eivät toiset lähellä olleet nähneet sitä, huomaavat helposti, ettei se seikka etteivät he ole nähneet ylösnousseita pyhiä luonnollisilla silmillään, enemmän kuin Herraakaan tässä elonkorjuussa, eivätkä koskaan ole nähneet enkeleitäkään jotka koko evankelikautena ovat olleet palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä [katso II osa, 5 luku.], mitenkään todista heidän ylösnousemistaan vastaan.
Uskomme, että Valtakuntaa alettiin pystyttää eli saattaa valtaan, huhtikuussa 1878, perustuu, niinkuin huomattanee, samalle pohjalle kuin uskomme, että Herra tuli läsnäolevaksi lokakuussa 1874 ja että elonkorjuu alkoi silloin. Silloin alkoi "Herran huoneen vuori" [valtakunta] olla "kukkuloita" [maan valtakuntia] korkeampi ja silloin alkoi "Baabelin", kristikunnan, ja kaikkien maailman kansojen tuomitseminen, ikäänkuin valmistuksena heidän lopulliselle kukistumiselleen.
Eikä ole ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa sekään, että Seurakunnan enemmistö on otettu ylös ja että ainoastaan kuninkaallisen papiston viimeiset jäsenet "ovat elossa ja tänne jääneenä", sillä niinkuin olemme huomanneet, ennusti apostoli että juuri tässä järjestyksessä piti asiain tapahtua. Olla jälelle jääneiden joukossa ei ole mikään häpeä; olla viimeinen niistä, jotka "muuttuvat", ei ole kunniatonta. Useat raamatunpaikat osottavat, että viimeisillä ruumiin jäsenillä on erityinen tehtävä suoritettavana esiripun tällä puolella, yhtä tärkeä osa valtakunnan työstä kuin on kirkastettujen jäsenten tuolla puolen esirippua. Kirkastetun Pään ja niitten ruumiin jäsenten, jotka ovat esiripun tuolla puolella, valvoessa suuria muutoksia, jotka nyt jo tapahtuvat ja joita tullaan panemaan toimeen maailmassa, ovat lihaan jääneet jäsenet, Valtakunnan edustajia, julistaen suusanalla, kynällä, kirjojen ja lentokirjasten kautta "hyvää sanomaa suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle". He kertovat maailmalle siunattuja sanomia Jumalan armollisesta aikakausisuunnitelmasta ja että aika on lähestynyt tämän suunnitelman ihanalle täyttymiselle; ja he eivät ainoastaan osota suurta lähestyvää hätää, vaan myöskin siunauksia, jotka seuraavat sitä tuloksena Jumalan Valtakunnan pystyttämisestä maailmaan. Suuri ja tärkeä-arvoinen työ on siis annettu jälelle jääneille jäsenille; Valtakunnan työtä se todella on ja Valtakunnan ilot ja valtakunnan siunaukset seuraavat sitä. Vaikkakin vielä lihassa ja täyttäen eteenasetettua työtä uhrautumisen kustannuksella ja keskellä suurta vastustusta, alkavat nämä jo mennä Herransa iloon — jumalallisen suunnitelman täydellisen käsittämisen iloon — ja iloihin, jotka seuraavat etua saada olla Herransa ja Lunastajansa yhteydessä suorittamassa tätä suunnitelmaa ja tarjoamassa ijankaikkista elämää ja ijankaikkisia siunauksia kaikille sukukunnille maan päällä.
Profetta Jesaja (52: 7) viittaa selvästi näihin sanomineen, "jalkoina" eli Kristuksen ruumiin viimeisinä jäseninä lihassa, sanoessaan: "Kuinka suloiset ovat vuorilla [valtakunnissa] ilosanoman tuojan jalat, joka kuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta (vapahduksen); ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee kuninkaana. [Kristuksen hallitus, joka tuo vapautuksen, ensin Siionille ja sitte koko huokaavalle luomakunnalle, on alkanut.] Kuule! Vartijasi kaikki kajauttavat äänensä, kaikki riemuitsevat; sillä he näkevät omin silmin [selvästi], kuinka Herra Siioniin palaa."
Haavotetut jalkaraukat, jotka nyt olette ihmisten ylönkatsomat, ei kukaan muut kuin te itse saata täydelleen pitää arvossa etujanne. Ei kukaan muu voi arvostella sitä iloa, joka teillä on nykyisen totuuden julistamisesta, sanoessanne Siionille, että aika on lähestynyt valtakunnan pystyttämiselle ja julistaessanne että Emanuelin vanhurskas hallitus, joka pian alkaa, on siunaava maan kaikki sukukunnat. Mutta vaikkakin Kristuksen "jalat" ja heidän nykyinen tehtävänsä ovat ihmisten ylönkatsomia, panevat ruumiin kirkastetut jäsenet esiripun tuolla puolella suurta arvoa heihin ja samoin heidän kirkastettu päänsä, joka on halukas tunnustamaan sellaiset uskolliset Isänsä ja kaikkien pyhien sanansaattajainsa edessä.
Jalkojen tehtävä, joka on melkoinen osa valtakunnantyöstä, tulee suoritettavaksi. Vaikka yleisö vihaa heidän sanomaansa ja kohtelee heitä epäluulolla, ja maailma ylenkatsoo heitä hulluina (Kristuksen tähden) — niinkuin kaikkien uskollisten palvelijain laita on ollut koko evankelikautena — on heidän kumminkin, ennenkuin he kaikki ovat "muuttuneet" ja yhdistetyt kirkastettujen jäsenten kanssa esiripun tuolla puolella, ollen valtakunnan edustajia, jätettävä sellaiset todistukset tästä valtakunnasta ja sen nykyisestä ja tulevasta tehtävästä, jotka tulevat olemaan mitä arvokkaimpana valaistuksena maailmalle ja kehittymättömille ja raskautetuille Jumalan lapsille, jotka vaikka ovatkin vihkiytyneet Jumalalle, eivät ole juosseet niin että olisivat voittaneet sen voittopalkinnon, jonka ylhäinen kutsu on asettanut eteemme.
Älköön unohdettako, että kaikki, jotka kuuluvat "jalkoihin" tulevat olemaan työssä julistamassa näitä hyviä sanomia ja sanomaan Siionille: "Sinun Jumalasi hallitsee! — Kristuksen Valtakunta on alkanut!" Ja kaikki, jotka ovat totisia vartijoita, saattavat tänä aikana nähdä selvästi, yhtenä miehenä, ja voivat yhdessä laulaa Mooseksen ja Karitsan uutta laulua — ennalleenasettamis-laulua, josta selvästi kerrotaan, ei ainoastaan Mooseksen laissa, joka oli "tulevan hyvän varjo", vaan myöskin Jumalan Karitsan selvemmissä ilmotuksissa, joita Uuden Testamentin kirjat sisältävät — sanoen: "Vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi." "Kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua." Ilm. 15: 3, 4. Toinen toisensa jälkeen tulevat ne, jotka kuuluvat "jalkojen" luokkaan, siirtymään esiripun toiselle puolelle nykyisestä tilasta, jossa he, vaikkakin usein väsyneinä ja haavottuneena, aina ovat riemua täynnä; — "muuttuvat" äkkiä, silmänräpäyksessä, kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, heikkoudesta voimaan, häpeästä kirkkauteen, inhimillisistä elinehdoista taivaallisiin, maallisista hengellisiin ruumiisiin. Heidän työnsä ei tule lakkaamaan heidän muuttuessaan; sillä kaikki ne, jotka katsotaan arvollisiksi tähän muutokseen kirkkaudessa, ovat kirjotetut Valtakunnan palvelukseen jo ollessaan esiripun tällä puolen, ainoastaan väsymys, vaivaloisuus lakkaa muuttumisessa — "He saavat levätä vaivoistaan, sillä (mutta) heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan." — Ilm. 14: 13.
"Muutos", joka tapahtuu näille "jalka"-jäsenille johtaa heidät samaan yhteyteen ja kirkkauteen ja valtaan, johon ne jäsenet, jotka ovat nukkuneet, jo ovat astuneet; he tulevat "temmattavaksi" maallisista olosuhteista, yhdistettäviksi "yhdessä" "Herran kanssa yläilmoissa" — maailman henkisessä hallituksessa. Niinkuin jo on osotettu, [I Osa, siv. 384] merkitsee tässä käytetty sana "ilma" hengellistä hallitusta ja valtaa. Saatana on kauvan ollut "ilmavallan hallitsijan" (Ef. 2:2) asemassa ja on työ- ja hallitustovereinaan siinä käyttänyt monia Baabelin suurista, jotka hänen sokaisemissaan eksytyksissä, todellisuudessa luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta aikanaan sidotaan nykyinen "ilmojen ruhtinas", eikä hän enää voi pettää; ja nykyiset taivaat, suuri antikristusjärjestelmä, "häviävät ryskeellä", uuden ilmojen ruhtinaan, todellisen, henkisen hallitusmiehen, Kristuksen, ottaessa vallan ja pystyttäessä "uudet taivaat" ja yhdistäessä kanssaan vallassa eli "ilmassa" morsiamensa, evankelikauden "voittajat". Siten tulevat "uudet taivaat" astumaan nykyisten "ilma"-valtojen sijalle. Mutta onko kaikkien kuoltava — kaikkien, jotka kuuluvat "jalkoihin", jotka elävät ja ovat jääneet jälelle Herran läsnäoloon? Kyllä, sillä he ovat kaikki vihkiytyneet — "kuolemaan asti"; ja näistä on selvästi kirjotettukin, että heidän kaikkien on kuoltava; ei ole ainoatakaan raamatunpaikkaa, joka vastustaa tätä ajatusta. Jumala selittää profetan kautta: — "Minä sanoin: Te olette jumalia [mahtavia] ja kaikki Korkeimman [Jumalan] lapsia! Kuitenkin täytyy teidän KAIKKIEN KUOLLA niinkuin ihmiset, ja kaatua niinkuin joku ruhtinoista" (ruots. k.). Ps. 82: 6, 7.
Sana, joka tässä on käännetty ruhtinaiksi, merkitsee päälliköitä eli päitä. Aadam ja Herramme Jeesus ovat ne kaksi päätä eli ruhtinasta, joita tarkotetaan. Kumpikin kuoli, mutta eri syistä; Aadam oman syntinsä tähden, Kristus halukkaana uhrina maailman syntien edestä. Ja kaikki Kristuksen seurakuntaan kuuluvat, hänen uhrinsa kautta vanhurskautetut, lasketaan vapaiksi Aadamin synnistä ja myöskin siitä kuoleman rangaistuksesta, joka seuraa tätä syntiä, jotta he ottaisivat osaa Kristuksen kanssa uhraajatovereina. Sellaisen Kristuksen uhraajatoveruuden ominaisuuden perustuksella pitää Jumala pyhien kuolemaa arvossa. (Ps. 116: 15.) Kristuksen ruumiin jäseniä pidetään, kun he kuolevat, "kuolleena Kristuksen kanssa", hänen kaltaisinaan kuoleman kautta. He kaatuvat niinkuin yksi ruhtinaista — ei niinkuin ensimäinen, vaan niinkuin toinen Aadam, "Kristuksen ruumiin jäseninä", täyttäen sen mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista. — Kol. 1: 24.
Että lausetapa "jumalia", mahtavia, tässä paikassa käytetään kaikista
Korkeimman Jumalan lapsista, joista on tuleva kanssaperillisiä
Kristuksen Jeesuksen kanssa, käy selvästi ilmi Herramme viittauksesta
siihen. — Joh. 10: 34—36.