"Teidän täytyy kaikkien kuolla niinkuin ihmiset", mutta, "katso, minä sanon teille salaisuuden: 'emme kaikki kuoloon (kuolossa) nuku'. Kuolla on toinen asia, 'nukkua' eli olla tiedotonna, kuolleena, taas aivan toinen asia." Jumalan todistus on siis, että kaikkien pyhien on kuoltava, mutta etteivät kaikki tule nukkumaan. Herramme kuoli ja nukkui sen jälkeen kolmanteen päivään, jolloin Isä herätti hänet. Paavali ja toiset apostolit kuolivat ja "nukkuivat" siten levätäkseen vaivoista ja väsymyksestä "nukkuakseen Jeesuksessa" ja odottaakseen luvattua ylösnousemista ja osaa Valtakunnassa Herran toisessa tulemisessa. Siitä seuraa siis että kun valtakunnan pystyttämisen hetki oli tullut, silloin oli myös tullut hetki heidän ylösnousemiselleen. Miksi heidän odotuksensa ja unensa jatkuisi senjälkeen kun Herra oli läsnä ja hänen Valtakuntansa aika oli tullut? Sellaiseen ei voi olla mitään syytä, ja sentähden uskomme etteivät he enää "nuku", vaan että nyt ovat nousseet ylös, ja että he ovat Herran kanssa ja hänen kaltaisinaan. Ja jos heidän nukkumisensa kuoleman unessa ei enää ole tarpeellista, ei myöskään ole tarpeellista että kukaan pyhistä, joka nyt kuolee tänä Herramme läsnäolon ja hänen valtakuntansa pystyttämisen aikana "nukkuu" tai odottaa kuolemassa ylösnousemista jonain toisena aikana. Ei, Jumalalle olkoon kiitos! Elämänantaja on läsnä; ja 1878 alkain, jolloin hän otti suuren valtansa ja alkoi ryhtyä hallitukseen, ei kenenkään hänen jäsenistään tarvitse nukkua. Niinmuodoin on kaikille "jalkoihin" kuuluville, jotka kuolevat tämän vuosiluvun jälkeen kuoleman silmänräpäys muuttumisen hetki. He kuolevat niinkuin ihmiset ja ihmisten tavoin, mutta samassa silmänräpäyksessä tehdään heidät Herransa kaltaisiksi, heistä tulee henkiolentoja. Heidät temmataan pois maallisista olosuhteista ollakseen aina Herransa kanssa — "ilmassa" — Valtakunnan voimassa ja kirkkaudessa.

Senjälkeen kun Herramme oli täyttänyt inhimillisen luonteensa uhraamisen, ja oli herätetty kuolemasta, muutettu henkiolennoksi hän selitti: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." (Matt. 28: 18.) Ja sitten vasta kun kaikki Kristushenkilön jäsenet ovat seuranneet Pään esimerkkiä ja täyttäneet uhraamisensa kuolemassa, tulee Kristushenkilö täydelliseksi ja täydelleen puetuksi vallalla sitä seuraavaa suurta ennalleenasettamistyötä varten.

Kuinka syvä tarkotus onkaan, tässä valossa katsottuna, lauseella: "Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin. Niin, — Henki sanoo — he saavat levätä vaivoistaan, sillä (mutta) heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan." (Ilm. 14: 13.) Ei missään paikassa Raamatussa esitetä kuolemaa missään merkityksessä siunaukseksi, paitsi tässä ainoassa tapauksessa; ja tässä on tämä tapaus erityisesti rajotettu ja sovellutettu erityiseen määrättyyn aikaan — "tästälähin". [Kun me jossain seuraavassa osassa tarkastamme Ilmestyskirjan ihmeellisiä näkyjä, tullaan selvästi näkemään, että aika, jota sana "tästälähin" osottaa, niinkuin tapahtumain kautta ilmenee, läheisesti liittyy vuosilukuun 1878, minkä ilmaisevat tässä kosketellut ennustukset.] Ja, huomaa, silloinkin on se siunattu ainoastaan erityiselle luokalle — "ne kuolleet, jotka kuolevat." Tätä lausetta ei saa pitää erehdyksenä, vaan hyvin sattuvana ja voimallisena kuvauksena siitä pienestä luokasta, jolle kuolema tulee olemaan siunaus. "Hänen jalkansa" muodostavat tämän luokan. Ja niinkuin jo on näytetty, jokaisen Kristuksen ruumiin jäsenen on päätettävä uhrinsa todellisessa kuolemassa.

Ainoastaan nämä ovat ne kuolleet, jotka kuolevat. Jumala laskee heidät jo kuolleiksi, ja heitä kehotetaan tekemään itsekin samoin: "Niin tekin pitäkää itsenne synnistä kuolleina." Ei voida sanoa muitten kuolleitten kuolevan paitsi tämän kuolleitten luokan, joiden on päätettävä uhritiensä todellisessa kuolemassa.

Niin tulee Jumala auttamaan Siionia hänen aamunsa koitossa — Kristuksen voiton ihanan päivän aamuna. Niin auttaa hän häntä nyt jo. Yksitellen, maailman huomaamatta, alkavat pyhät muuttua ja yhtyä riemuitsevan seurakunnan joukkoon; ja ne, jotka ovat viimeiseen asti, julistavat ijankaikkista evankeliumia, kunnes ovi on suljettu ja kaikki tilaisuus työhön on loppunut. Sitten tulevat he "seisomaan" uskossa ja kärsivällisyydessä, odottaen muuttumistaan ja ottavat riemullisesti vastaan vapahduksensa, minkä keinojen kautta Jumala sitten nähneekään hyväksi sallia sen tapahtumisen.

Niin tulevat he pelastetuiksi vaikeuksien suuresta myrskystä, joka seuraa heidän poislähtöään, sekä suojeltaviksi taistelun alkupuolella, jossa tuhannet yhtä vastaan, joka seisoo, lankeavat epäuskoon, ja tulevat erilaisten eksytysten ruton voittamiksi. — Ps. 91: 7.

Meidän on sentähden odotettava, että sitä mukaa kuin hädän aika lähenee, totisen seurakunnan, nykyisessä tilassaan, Elijan, Johannes-luokan, vaikutus ja luku on vähentyvä, jotavastoin Kristushenkilö voitossa ja kirkkaudessa, sama ruumis esiripun toisella puolella, tulee kasvamaan, niinkuin Johannes profetallisesti ilmotti. — Joh. 3: 30.

* * * * *

KALLIS JEESUS.

Kallis Jeesus, sua lemmin,
Kun sun rakkaus täytti mun.
Siksi myöskin syömmein lämmin,
Koko ruumis olkoon sun.
Käytä parhaat aikomuksein,
Muisti, tahto kaikki vaan.
Herra hengestäsi anna
Vuotaa tyhjään astiaan.