Turhaan mailma luokseen kutsuu.
Turhaa onpi riemu maan.
Jos se tahtoo luotas' riistää
Multaa onpi kulta vaan.
Rakkain hän on, veljein parhain.
Onnen lähde verraton.
Tuskan alla lohdutuksein,
Parhain auttajain hän on.
Herran vaippaan pyhään tarttuu
Ilman pelkoo käten' nyt,
Voimaa silloin runsaast' varttuu,
Elo on uusi alkanut.
Herra kääntyy, luopi katseen:
"Terveyteen sai voimaa ken?"
Turhaan etsin puoltolauseen.
Vastausta löydä en.
Kuinka suuri onkaan rakkaus,
Jok' on sielun täyttänyt.
Sun mä oon, oi kallis Jeesus.
Synnin orjuus päättynyt.
Uuden luomuksen on alku.
Katson aamuaurinkoon.
Sielussain on pääsiäis-aamu.
Kristus mun, mä hänen oon.
Maa ja taivas kaikkinensa
Oot nyt mulle Herra vaan.
Jeesus, Jeesus, kallis Jeesus
Kaiken siinä nimess' saan.
KAHDEKSAS LUKU.
ISRAELIN ENNALLEEN ASETTAMINEN.
Israelin ennalleenasettaminen Palestiinassa on tapaus, joka on odotettavissa tänä elonkorjuu-aikana. — Tämän ennalleenasettamisen tapa ja laajuus sekä luokka, jota luulemme sen koskevan. — Sen alkamisen vuosiluku ja todistuksia sen todellisesta jatkumisesta siitä asti. — Syy, miksi tuhatvuotiskauden siunaukset, jotka ovat aiotut koko ihmiskunnalle, ensiksi kohtaavat ja herättävät eloon juutalaisen. — Juutalaisten toiveitten elpyminen. — Johtavain juutalaisten ja pakanallisten kirjailijain huomioita. — Näiden yhtäpitäväisyys ennustuksen kanssa. — Israelin sokeus Kristukseen nähden alkaa jo poistua. — Liikkeen laajeneminen ja voima. — Jumala on auttava heitä.
"Sinä päivänä minä rakennan Davidin kaatuneen majan, ja korjaan sen halkeamat ja sen rauniot kohennan, ja rakennan sen niinkuin se entisinä päivinä oli. Ja minä palautan vangitun kansani Israelin, ja he rakentavat autiot kaupungit ja asuvat niissä, ja istuttavat viinimäkiä ja juovat niitten viiniä, ja tekevät puutarhoja ja syövät niitten hedelmän. Ja minä istutan heidät heidän omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois heidän maastansa, jonka minä heille annoin, sanoo Herra sinun Jumalasi." — Aamos 9: 11, 14, 15.
Ikivanhain muinaisjäännösten joukossa, joka on säilynyt aina meidän päiviimme asti, ei ole ainoatakaan, joka herättäisi niin suurta mielenkiintoa kuin juutalainen kansa. Muinaistietojen etsijät ovat väsymättä kysyneet neuvoa jokaiselta elottomalta esineeltä, joka on voinut antaa hitusenkaan historiallista tahi luonnontieteellistä valaistusta. Muistopatsaitten, alttarien, hautojen, julkisten ja yksityisten asuntojen jäännösten, maalausten, kuvanveistosten, hieroglyfien ja kuolleitten kielten, kaikkien niiden puoleen on käännytty; ja ovat toiset vieläpä kärsivällisestikin koettaneet tutkia mikä on se oleellinen totuus joka mahdollisesti on ollut pohjana monille mielikuvitusta uhkuville perimätiedoille, saduille, runoille j.n.e., joita ajan virta on kantanut läpi vuosisatojen, oppiaksensa tuntemaan kaiken mikä on mahdollista tietää ihmisen alkuperästä, historiasta ja lopullisesta tarkotuksesta. Mutta mieltäkiinnittävin jäännös ja se, jonka historia on selvimmin ymmärrettävä ja luettava, on juutalainen kansa. Siinä meillä on arvaamattoman kallisarvoinen muistopatsas muinaisuudesta, johon on kirjotettu selvästi luettavin kirjaimin koko ihmiskunnan alkuperä, edistyminen ja lopullinen tarkotus — elävä ja järjellä varustettu todistus inhimillisten asiain ihmeellisen aikomuksen asteettaisesta toimeenpanosta, joka täydellisesti pitää yhtä heidän Jumalan henkeyttämien profettainsa ja ennustajainsa ennustusten kanssa.
Kansana ovat he koko historiansa aikana sekä oman uskontonsa että kansallisluonteensa kokoonpanon puolesta, vieläpä ulkomuotonsa, että tapojensakin puolesta aivan omituinen ja muista erotettu kansa. Heidän kansalliset luonnepiirteensä, sellaisina kuin ne esiintyivät monia vuosisatoja taaksepäin, ovat vielä huomattavissa, aina heidän mieltymyksestään Egyptin puna- ja valkosipuliin asti sekä myös heidän itsepäisyydestään. Kansana oli heillä todella paljon etuja kaikin puolin siitä, että heille oli uskottu mitä Jumala on puhunut, mikä heidän keskuudessaan kehitti runoilijoita, valtiomiehiä, lainoppineita ja viisaustieteilijöitä ja kohotti heidät askel askeleelta orjakansasta kansaksi, joka oli etevä ja toisten kansain kunnioittama ja herätti maailman ihmettelyn ja ihailun — niinkuin oli Salomonin, heidän valtansa loistokauden aikana. — Room. 3: 1, 2; 1 Kun. 4: 30—34; 10: 1—29.