Että Israelin ennalleenasettaminen Palestiinaan on niitä tapauksia, jotka ovat odotettavissa tänä Herran päivänä, siitä olemme varmasti vakuutetut ylläolevan profetan lausunnon kautta. Huomaa, erityisesti, ettei ennustusta saata mitenkään tulkita vertauskuvallisesti. Heitä ei ole määrätty mitään taivaallista Kaanaata varten, vaan maallista Kaanaata varten. Heidät istutetaan "omaan maahansa", maahan, jonka Jumala sanoo antaneensa heille, maahan, jonka hän on luvannut Aabrahamille, sanoen: "Nosta nyt silmäsi ja katso siitä, missä asut, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen päin. Sillä kaiken sen maan, MINKÄ NÄET, annan minä sinulle ja sinun siemenellesi ijankaikkiseksi ajaksi. Ja teen sinun siemenesi niinkuin tomun maan päällä; jos joku voi lukea tomun maan päällä, niin hän myös voi sinun siemenesi lukea. [Viittaus siitä kaukana olevaan aikaan, joka antoi riittävästi aikaa sellaiselle hänen siemenensä lisääntymiselle.] Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin; sillä sinulle sen annan." "Ja minä annan sinulle ja siemenellesi sinun jälkeesi sen maan, jossa sinä muukalainen olet, koko Kaanaan maan IJÄISEKSI OMAISUUDEKSI"; (1 Moos. 13: 14—17; 17: 8.) Maan, johon heillä kerran oli etu päästä, ja jossa he vuosisatoja asuivat. Mutta sinä aikana revittiin heidät monta kertaa pois ja vietiin vankeuteen muihin maihin, muukalaisten hävittäessä heidän kaupunkinsa, juodessa viinin heidän viinitarhoistaan ja syödessä hedelmät heidän puutarhoistaan. Ja lopulta revittiin heidät kokonaan juurineen, heidän kaupunkinsa hävitettiin ja tehtiin autioiksi, ja heidät ajettiin vaeltajina ja maanpakolaisina valtakunnasta valtakuntaan ympäri koko maailman. Mutta kun heidät jälleen istutetaan omaan maahansa, tämän lupauksen mukaisesti, "ei heitä enää revitä pois maastansa", jonka Jumala heille antoi; ja "he rakentavat autiot kaupungit [kaupungit, joissa he ennen olivat asuneet] ja asuvat niissä." Hajotettuna, koditonna, ylönkatsottuna ja vainottuna kansana, ovat he vielä toisista erotettu ja samanlaista ainesta oleva kansa. Yhdistettyinä veriheimolaisuuden vahvoilla siteillä, yhteisten toiveitten kautta, yhteisen uskon henkeyttäminä Jumalan ihmeellisiin lupauksiin, vaikka he ainoastaan hämärästi ovat ymmärtäneet näitä lupauksia, ja vielä yhdistettyinä myötätunnon siteillä, jotka johtuvat heidän yhteisistä kärsimyksistään ja kieltäymyksistään maanpakolaisina, odottavat ja ikävöivät he Israelin toivoa aivan nykypäivään asti.

Kansana he vielä uskovat Jumalaan, vaikka he sydämensä sokeudessa ja ylpeydessä ovat pahastuneet Jumalan määrätyn lähettilään alhaisuuteen, jonka hän lähetti pelastamaan maailmaa; niin että he, sen sijaan, että olisivat ottaneet vastaan hänet, ristiinnaulitsivat Vapahtajan, kirkkauden Herran. Ja kumminkin osottavat sekä apostolit että profetat, että tämäkään huutava rikos, johon heidän ylpeytensä ja itsepäisyytensä ajoi heidät, ei ole sellainen rikos, jota ei heille koskaan annettaisi anteeksi. Sen vuoksi on heitä rangaistu ja ankarasti. Kun he tuomitsivat Vanhurskaan ja sanoivat: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja lastemme päälle", eivät he ollenkaan aavistaneet sitä kauheaa kostoa, mikä seurasi. Kauhea hätä ja hukkaantuneet ihmishenget, heidän pyhän kaupunkinsa ja temppelinsä hävitys, heidän kansallisen olemassaolonsa täydellinen loppu, ja henkiin jääneen jäännöksen hajottaminen maanpakolaisuuteen kaikkein kansain keskuuteen, päätti kokonaan heidän elonkorjuuaikansa työn. Sisälliset puolueriidat alkoivat sen ja heidän maahansa hyökkäävä roomalainen armeija päätti sen. Tuli, miekka ja nälkä suorittivat kauhean kostontyön heidän keskuudessaan.

Siitä ajasta alkain on Israel todella ollutkin hajotettu ja vainottu kansa. Maanpakolaisina, ajettuina maasta maahan ja maakunnasta maakuntaan, on heiltä ollut riistetty melkein jokainen oikeus ja etu, jota muut ihmiset ovat nauttineet. Hyljäten kristinuskon sekä turmeltuneessa että puhtaassakin muodossa, joutuivat he roomalaisen kirkon ylönkatseen sekä armottoman vainon esineeksi. Historian kirjottaja sanoo: —

"Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Italiassa rajotettiin heidän oikeutensa kokonaan käskyjen ja lakien kautta niin hyvin kirkollisten kuin yhteiskunnallistenkin hallitusten puolelta; heidät suljettiin pois kaikista kunniallisista työnhaaroista, ajettiin paikasta toiseen, pakotettiin elättämään itseään melkeinpä kokonaan kaupalla ja koronkiskomisella, verotettiin liiaksi ja pidettiin halpoina kaupungeissa, ahdettiin ahtaisiin asuntoihin, heidän vaatteisiinsa merkittiin halveksumisen merkki, laittomat paronit ja tarvitsevat ruhtinaat ryöstivät heitä, he olivat helppo saalis kaikille puolueille keskinäisten rauhattomuuksien aikana, kerta toisensa jälkeen ryöstettiin heiltä aineelliset oikeudet, keisarit omistivat ja möivät heitä ikäänkuin orjia, alhaiso ja kapinalliset maalaiset murhasivat heitä, munkit ajoivat heitä takaa, ristiretkeläiset lopulta polttivat heitä tuhansittain, polttaen myöskin heidän kanssaveljiään Jerusalemissa heidän synagoogissaan, taikka kiusasivat heitä pilkaten herjaavilla saarnoilla, eriskummallisilla syytöksillä ja tutkisteluilla, uhkauksilla ja käännytysyrityksillä… He eivät voineet omistaa maata, eivät kuulua mihinkään ammattikuntaan eivätkä harjottaa mitään ammattia; he olivat pääasiallisesti pakotetut kaupantekoon. Ja kun he huomasivat koko ihmiskunnan olevan sotakannalla heitä kohtaan ei heidän kansallinen ylpeytensä siitä suinkaan pehminnyt, ja juopa laajeni niinmuodoin juutalaisten ja heidän pakanallisten naapuriensa välillä kaikkialla."

Kun he ovat olleet siten vieroitettuina Jumalasta ja kanssaihmisistään kaikissa kansoissa, on heidän kurja tilansa todella ollut surullinen ja säälittävä. Säälimättömien paavillisten vainojen aikana ovat he kärsineet yhdessä Jeesuksen pyhien ja marttyyrien kanssa — kristityt Antikristuksen hylkäämisen, juutalaiset sekä Kristuksen että Antikristuksen hylkäämisen tähden. Jumalan salliessa näiden murheiden ja vaivojen kohdata heitä rangaistuksena heidän kansallis-rikoksestaan, evankeliumin hylkäämisestä ja Lunastajan ristiinnaulitsemisesta, tulee hän siitä huolimatta aikanaan palkitsemaan heidät heidän uskonsa kestäväisyydestä hänen lupauksiinsa, joissa he niin väsymättömästi ovat riippuneet kiinni. Jumala tiesi edeltäpäin heidän ylpeytensä ja sydämensä kovuuden, ja ennusti sen niinkuin pahankin, joka heitä on kohdannut; ja yhtä selvästi on hän ennustanut, että heidän sokeutensa on poistuva ja lopulta on täyttyvä heihin kaikkiin nähden maalliset lupaukset, jotka aikoja sitten annettiin Aabrahamille ja joita toiset pyhät profetat toinen toisensa perästä toistivat. Sitä mukaa kuin aika Jumalan suosion luvatusta ennalleen-asettamisesta lähestyy, näemme myös valmistuksia tehtävän sitä varten. Nykyisessä vuosisadassa on seulomis- ja erottamistyö ilmeinen heidän keskuudessaan, joka jakaa heidät kahteen luokkaan oikeauskoisiin ja ei-oikeauskoisiin juutalaisiin. Edelliset pitävät vielä kiinni Jumalan lupauksista ja toivovat vielä että Jumalan määräämä suosionaika Siionille pian tulisi. Jälkimäiset ovat kadottamaisillaan uskon henkilökohtaiseen Jumalaan sekä aabrahamilaisiin lupauksiin ja kulkevat vapaamieliseen, järkeisuskoiseen ja uskottomaan suuntaan. Oikeauskoisia ovat useimmat köyhät, vainotut juutalaiset sekä muutamat rikkaat ja oppineet ja he ovat paljo monilukuisemmat kuin uskottomat; vaikkakin jälkimäiset ovat verrattomasti vaikutusvaltaisemmat ja kunnioitetuimmat, usein kauppiaita, pankkiireja, sanomalehdentoimittajia, j.n.e.

Seuraava on lyhyt yhteenveto oikeauskoisten juutalaisten uskosta: —

"Minä uskon totisella ja täydellisellä vakaumuksella että (1) Jumala on kaikkein olentojen luoja, hallitsija ja tuomari, ja että hän on aikaansaanut kaikki; (2) että Luoja on yksi, ja että hän yksin on ollut, on, ja tulee aina olemaan Jumalamme; (3) ettei Luoja ole ruumiillinen, ettei häntä saata käsittää millään ruumiillisilla ominaisuuksilla ja ettei ole mitään ruumiillista olentoa, johon häntä voisi verrata; (4) ettei mitään ollut ennen häntä, ja että hän on oleva ijankaikkisesti; (5) että häntä, eikä ketään muuta, on palveltava; (6) että profettain kaikki sanat ovat totta; (7) että Mooseksen ennustukset olivat tosia; että hän oli etevin kaikista viisaista miehistä, jotka elivät ennen häntä, tai koskaan tulevat hänen jälkeensä elämään. [Voimme antaa heille anteeksi että hiukan liiottelevat kun on kysymys niin jalosta ja arvokkaasta luonteesta.] (8) että lain, mikä tänäpäivänä on käsissämme, antoi Jumala itse mestarillemme Moosekselle; (9) ettei sitä lakia koskaan muuteta, eikä Jumala koskaan anna meille toista; (10) että Jumala ymmärtää ihmisten kaikki ajatukset ja työt, niinkuin profetoissa on kirjotettu, 'Hän, joka valmistaa kaikki heidän sydämensä, joka tarkastaa kaikki heidän työnsä'; (11) että Jumala palkitsee niitä hyvällä, jotka pitävät hänen käskynsä, ja rankaisee niitä, jotka rikkovat ne; (12) että Messias vielä tulee, vaikkakin hän viivyttää tuloaan, kumminkin 'odotan häntä kunnes hän tulee'; (13) että kuolleet asetetaan jälleen elämään, kun Luoja sen hyväksi näkee, jonka nimi olkoon siunattu ja muisto kunnioitettu ijankaikkisesti. Amen."

Heidän temppelinsä hävityksen ja heidän hajottamisensa jälkeen ovat uhrit lakkautetut, mutta kaikessa muussa pidetään mooseslaiset säännöt vieläkin oikeauskoisten juutalaisten keskuudessa. Heidän jumalanpalvelukseensa kuuluu, niinkuin ennenkin, Raamatun lukeminen, rukous ja kiitos. Pasunajuhlansa toisena päivänä lukevat he kertomuksen Aabrahamin aikomuksesta uhrata poikansa Iisak ja Jumalan hänelle ja hänen siemenelleen antaman siunauksen. Senjälkeen puhaltavat he pasunaan ja rukoilevat, että Jumala veisi heidät Jerusalemiin.

Uskottomat eli reformi-juutalaiset, "jyrkät", poikkeavat melkoisesti oikeauskoisista; monet heistä ovat julkisia ateisteja, jotka kieltävät henkilökohtaisen Jumalan. He kieltävät Messiaksen tulemisen kokonaan; ja joskaan eivät kokonaan kiellä ennustusta, selittävät he sen niin, että juutalainen kansa itse on Messias ja alkaa vähitellen uudistaa maailmaa, ja että kärsimykset, joita on ennustettu Messiaksesta, toteutuvat vainojen ja kärsimysten kautta, joita he kansana saavat kärsiä. Toiset heistä selittävät sivistyksen olevan ainoan maailman Vapahtajan, jota he odottavat.

Edellinen luokka näistä on epäilemättä se, joka tulee jälleen koottavaksi ja siunattavaksi, kun Messias tulee toisen kerran voimassa ja kirkkaudessa; ne jotka tulevat sanomaan: "Katso! tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme, ja hän pelastaa meitä; tämä on Herra, jota me odotimme; iloitkaamme ja riemuitkaamme hänen autuudessansa!" (Jes. 25: 9.) Messiaksen opetuksen selvemmässä valossa häviää kaikki usko tyhjiin perimätietoihin, joita he vielä pitävät arvokkaina lisäyksinä Jumalan suunnitelmiin. Se aika lähestyy suurin askelin, jolloin Jumala tulee puhumaan rauhaa Israelille ja lohduttamaan heitä ja kokonaan poistaman heidän sokeutensa. Tällä emme tahdo sanoa, ettei niiden sokeus, jotka ovat vaeltaneet kaukana uskottomuudessa, koskaan tulisi poistetuksi. Pois se. Kaikkien ja jokaisen kansakunnan sokeat silmät tulevat avattaviksi; ja kaikki kuurot korvat tulevat kuuleviksi. Mutta mitään erityistä suosiota eivät uskottomat juutalaiset tule saamaan suosion ajan palatessa; sillä "ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen" — ainoastaan sukulaisuuden ja kasvojenpiirteiden kautta. Jumala tunnustaa Aabrahamin lapsiksi ainoastaan ne juutalaiset, jotka pitävät kiinni Aabrahamin uskosta ja luottavat jumalallisiin lupauksiin.