Tämä Öljymäen sovellutus on täydessä sopusoinnussa apostolin esityksen kanssa Room. 11: 17, 24, jossa hän vertaa lihallista Israelia alkuperäiseen, viljeltyyn öljypuuhun ja kääntyneitä pakanoita metsäöljypuun oksiin, jotka ovat oksastettuja siihen, mistä luonnolliset oksat on katkaistu pois. (Vertaa Jer. 11: 16, 17.) Ja hän selittää, että puun juurena on Jumalan lupaus — aabrahamlainen lupaus, että Aabrahamin siemen lopullisesti siunaisi kaikki maan kansat j.n.e. Saman lupauksen juuri kantaa lopulta kahdellaisia oksia: oksastettuja metsäöljypuun oksia ja uudestaan oksastettuja luonnollisia oksia, kun lihallisen Israelin sokeus on otettu pois ja he uskon silmällä katsovat Vapahtajaan, joka kahdeksantoista vuosisataa sitten ristiinnaulittiin ja lävistettiin syntiuhrina. Me muistamme myöskin, että luonnollinen Israel oli Jumalan esikuvallinen valtakunta eli vuori pitkän aikaa, ja että Evankelikauden hengellinen Israel on kutsuttu tulemaan todelliseksi Jumalan valtakunnaksi, niinkuin Herra selitti: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan."
Sitäpaitsi on näistä kahdesta valtakunnan osasta (myöskin ennenkuin Jehovan ihanuus täydelleen on heissä tehdäkseen heidät siunauksen kanaviksi koko ihmismaailmalle) lähtenyt "maailman valo" muinaisten aikakausien pimeydessä; sillä eivätkö nämä ole vanhan ja uuden testamentin, vanhan ja uuden liiton edustajia? Eivätkö ne vastaa Herran kahta todistajaa ja kahta öljypuuta Sakarian 4: 3, 11, 12, jotka ovat myöskin erittäin mainitut Ilmestyskirjassa (11: 4), senkautta että nämä kaksi vuoren osaa vertauskuvaavat näiden liittojen loppua, todistamisen tulosta, valtakuntaa sen taivaallisessa ja maallisessa puolessa?
Tässä näemme siis nämä Öljymäen kaksi puolikasta merkitsevän Jumalan valtakunnan kahta osaa, jotka ovat selvästi erotetut Jumalan järjestystoimenpiteen kautta. Jakaminen ei kumminkaan merkitse sopusoinnun puutetta näiden valtakunnan kahden osan välillä. Päinvastoin, jakamisen tarkotuksena on välilläolevan "siunauksen laakson" aikaansaaminen, jonne kaikki, jotka odottavat Jumalan apua, voivat paeta ja löytää siunatun suojan valtakunnan sekä taivaalliselta että maalliselta puolelta.
Psalmista näyttää edeltäkäsin saaneen katsella tätä suurta "siunauksen laaksoa" Jehovan "jalkain" vieressä, kun hän ensin laulaa Evankelikauden pyhistä ja sitten niistä, jotka siunataan seuraavana aikakautena. Hän sanoo (Ps. 84):
"Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,
Herra Sebaat!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa
Herran esikartanoihin,
sieluni ja ruumiini riemuitsee
elävän Jumalan edessä.
Löysihän lintunen huoneen
ja pääskynen itsellensä pesän,
johonka he poikansa panevat —
(niinkuin minäkin) sinun alttarisi ääressä Herra
Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Autuaat ovat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat;
Vielä (aina) he sinua kiittävät! Sela.
Autuas on se ihminen, jonka väkevyys on sinussa, he vaeltavat sydämestänsä sinun teilläsi. Käyden itkulaakson lävitse, tekevät he sen (riemu-) lähteiden maaksi — [siunausten laaksoksi], ja aamusade verhoo sen siunauksilla (Joel. 2: 28). He kulkevat kasvaen voimasta voimaan, ja ilmestyvät (täydellisinä) Jumalan eteen Siionissa."
Myöskin 85:des psalmi kuvailee Jumalan lempeyden ja siunauksen palaamista tuhatvuotisvaltakunnan — Öljymäen — kahden osan kautta.
Sillä, että toinen vuoren osa erkanee pohjoiseen päin ja toinen etelään päin, on myöskin suuri merkitys. Pohjoinen on plejadien eli seulasten tähtiryhmää kohden, jossa on avaruuden keskipiste ja, niinkuin otaksutaan, Jumalan herruuden valtaistuin. [Katso III osa, 10 luku.] Tämä näyttää viittaavan Evankeliseurakunnan silloin tapahtuvaan "muuttumiseen" inhimillisistä taivaallisiin ehtoihin, senkautta että he tulevat "jumalallisesta luonnosta osallisiksi", ja se, että toinen vuoren osa erkanee etelään päin, näyttää merkitsevän vanhojen arvokkaiden täydellistä ennalleenasettamista täydellisiin inhimillisiin ehtoihin, vanhojen arvokkaiden, jotka katsotaan arvollisiksi muodostamaan Jumalan valtakunnan maalliset edustajat.
Laakso, joka siten syntyy, on täydellisen valon laakso ja vapaa varjoista, sillä aurinko loistaa sen läpi idästä länteen. Tämä puhuu vertauskuvallisesti vanhurskauden auringosta ja sen täydestä Jumalan totuuden ja siunauksen valosta, joka hajottaa synnin, tietämättömyyden, taikauskon ja kuoleman varjot sekä parantaa ja asettaa ennalleen halukkaat ja tottelevaiset ihmisistä, jotka pakenevat tähän siunauksen laaksoon, armeliaisuuden laaksoon. [Hebrealainen sana, joka merkitsee armeliaisuutta, on elaios ja johtuu se sanasta elaia, joka merkitsee öljypuuta.] Tämä armeliaisuuden laakso hengellisen ja maallisen valon ja rauhan valtakunnan (Jehovan jalkojen maan päällä) välillä ja huolenpidossa koituu varmaankin "siunauksen laaksoksi" kaikille, jotka murheellisin ja särjetyin sydämin menevät siihen.
Meidän täytyy edelleen muistaa, että kun ainoastaan Israelille sanotaan: "Te pakenette minun vuorieni laaksoon", niin merkitsee kumminkin nimi Israel "Herran siunaamaa kansaa", "Jumalan kansaa", "Herran kansaa". (2 Aik. 7: 14.) Ja kun, niinkuin olemme nähneet, valtakunnan ensimäinen eli hengellinen siunaus tulee hengellisen Israelin osaksi ja toinen eli maallinen siunaus tulee ensin luonnollisen Israelin osaksi, ei se kumminkaan pysähdy siihen, sillä kuka hyvänänsä tahtoo voi tulla israelilaiseksi: harjottamalla Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta voi koko ihmissuku tulla oikeiksi israelilaisiksi, "Jumalan kansaksi". Niinmuodoin selittää profetta Jesaja, että kun Israel valtakuntaa perustettaessa kutsutaan takasin Jumalan suosioon, käsittää se "kaikki, jotka minun (Jehovan) nimelläni nimitetään, ja jotka minä kunniakseni olen luonut, tehnyt ja valmistanut". (Nimi Israel sovitetaan silloin kaikkiin, jotka ovat Jumalan kansaa.) — Jes. 43: 7; Room. 9: 26, 33; 10: 13.