Esimerkkinä hänen kerskumisestaan ja uhkauksestaan voi olla seuraava lausunto eräässä katolilaisessa lehdessä:
"Paavikunta on voittava aineellisen (eli maailmallisen) herrautensa, koska se on hyödyllistä ja sopivaa kirkolle. Se antaa kirkon toimeenpanevalle päälle täydellisemmän vapauden ja suuremman vaikutuksen. Paavi ei saata kauvan olla minkään kuninkaan alamaisena. Ei ole sopusoinnussa Jumalan viran kanssa, että on niin. Se estää häntä ja vähentää hänen vaikutustaan hyvään päin. Europpa on tunnustanut tämän vaikutuksen ja tulee pakotetuksi taipumaan sen alle suurempina ahdingon aikoina kuin tämä. Yhteiskunnan järkkymiset ja anarkian punainen käsi kruunaavat vielä kerran Leon tai hänen jälkeläisensä todellisella vallalla, jota kolmas kehä vertauskuvaa, ja jonka kerran koko maailma tunnusti."
Niin, aina sitä mukaan kuin hädän päivä lähenee, koettaa papisto yhä enemmän ja enemmän käyttää valtaansa ja vaikutustaan turvatakseen oman hyvänsä valtiollisessa suhteessa, hankkimalla itselleen valvonnan yhteiskunnan levottomien ainesten yli; mutta siinä hädässä, joka lähestyy tulevaisuudessa, hylkää laiton yhteiskunta-aines halveksien kaiken vanhoillisen vaikutuksen ja repii rikki kaikki ohjakset; anarkian punainen käsi suorittaa hirvittävän työnsä ja yhteiskunnallinen, valtiollinen ja uskonnollinen Babylon, n.k. "kristikunta", kukistuu.
"Sentähden", sanoo henkeytetty kirjottaja, — s.o. koska hän tahtoo taistella väkivallalla elämän ja vallan puolesta — "hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä (yhtäkkiä): Kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa (vertauskuvallisessa tulessa — hävittävissä onnettomuuksissa) poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut." — Ilm. 18: 8.
"Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan ja minun vastustajieni keskellä asuvia vastaan (s.o. kaikkia niitä vastaan, jotka ovat sopusoinnussa Baabelin kanssa) hävittäjän hengen. Ja lähetän Baabelia vastaan muukalaisia, jotka sitä hajottelevat ja tyhjentävät sen maan; sillä yltympäri ne seisovat sitä vastaan onnettomuuden päivänä… Hävittäkää… koko hänen sotajoukkonsa." — Jer. 51: 1—3.
"Minä maksan Baabelille (erittäin paavikunnalle) ja kaikille Kaldean (eli Babylonin — kaikkien n.k. kristityn maailman kansojen) asukkaille kaiken heidän pahuutensa, jonka he tekivät Siionille teidän nähtenne, sanoo Herra." (Jer. 51: 24.) Kun muistamme kaiken sen pahuuden, jota Babylon on osottanut pitkällisen Korkeimman pyhien (totisen Siionin) sortamisen ja hävittämisen kautta, ja kuinka on kirjotettu, että Jumala toimittaa oikeuden valituilleen pian; että hän kostaa vihollisilleen heidän tekojensa jälkeen, että hän kostaa Babylonille (Luukk. 18 7, 8; Jes. 59: 18; Jer. 51: 6), niin alamme ymmärtää, että kauhistuttava onnettomuus odottaa sitä. Myöskin protestanttinen maailma saa sekaantumisliittonsa perustuksella paavikirkon kanssa osansa häpeästä ja tämän kauheiden tekojen palkasta, se kun on polttanut, teurastanut, ajanut maanpakoon vanginnut ja kaikilla mahdollisilla ajateltavissaolevilla tavoilla rääkännyt pyhiä; kaikesta tästä, jonka se valtansa päivinä valtion kädellä, jonka valtaa se vaati, ja jonka se sai, suoritti perkeleellisellä julmuudella, odottaa sitä oikeudenmukainen kosto täydessä mitassaan; sillä se saa "kaksinkertaisesti kaikkien syntiensä tähden". Ja niiden kansojen ("kristikunnan"), jotka ovat ottaneet osaa sen rikkomuksiin, täytyy myöskin juoda katkera malja viimeiseen tippaansa.
"Ja minä kostan Beelille Baabelissa (Baabelin jumalalle — paaville) ja otan hänen kurkustansa ulos sen, jonka hän on niellyt (hän peruuttaa äärimmäisessä hädässään 'suuret röykkeät sanansa' ja herjaavat arvonimensä, joita hän on pitkät aikaa käyttänyt itsestään, niinkuin esim. että hän on erehtymätön, 'Kristuksen sijainen', 'Jumala maan päällä' j.n.e.); ja kansat eivät enää tule virtailemalla hänen tykönsä. Baabelin muurikin (maailmalliset vallat, jotka ennen puolustivat sitä ja vielä jossain määrin tekevät niin) on kaatunut." "Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin muurit, ne leveät, maahan hajotetaan, ja hänen porttinsa ne korkiat, sytytetään tuleen (hävitetään). Ja niin tekivät kansat työtä hukkaan ja kansakunnat väsyttivät itsensä (pitämällä pystyssä ja pelastamalla Baabelin muureja) tulen hyväksi." (Jer 51: 44, 58.) Tämä osottaa kansojen sokeuden, ja kuinka Babylon on saanut lujasti heistä kiinni — niin että he vastoin omaa parastaan työskentelivät sen voimassapitämiseksi. Mutta huolimatta sen epätoivoisesta olemassaolon taistelusta ja taistelusta arvonsa ja vaikutuksensa säilyttämiseksi, hukkuu Babylon kumminkin suuren myllynkiven tavoin, joka heitetään mereen, eikä se nouse enää koskaan sieltä; "sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut". Vasta silloin ymmärtävät kansat ihmeellisen vapahduksensa ja että Jumalan käsi kukisti Babylonin. — Ilm. 19: 1, 2.
Sellainen on tuomio Babylonista, kristikunnasta, jonka Jesaja ja muut profetat näkivät edeltäpäin ja ennustivat. Ja koska Herralla sen aitojen sisällä on monta rakasta lastaan, on hän profettansa kautta (Jes. 13: 2, 3) antanut pyhilleen seuraavan käskyn: "Nostakaa lippu (evankeliumin totuuden ihana lippu, joka on vapahdettu vanhoista eksytyksistä, jotka kauvan ovat peittäneet sen) paljaalle kalliolle (niiden keskuuteen, jotka muodostavat Jumalan totisen valtakunnan sen kehittymättömässä tilassa), huutakaa heille korkealla äänellä (julistakaa vakavuudella laajalti ympäri tätä totuutta Herran lauman hämmentyneille lampaille, jotka vielä ovat jälellä Babylonissa); viittokaa kädellä (antakaa niiden myöskin nähdä totuuden voima, osottaen sitä niinhyvin elämällä kuin julistamisellakin), että he (halukkaat ja tottelevaiset, totiset lampaat) ruhtinasten porteista tulisivat sisälle (jotta he käsittäisivät ne siunaukset, jotka kuuluvat niille, jotka ovat tosi vihkiytyneitä ja taivaan valtakunnan perillisiä)."
Näin kuuluu varottava ääni niille, joilla on "korvat kuulla". Me elämme suuren sekä vehnää että lustetta sisältävän nimikristillisen kirkon viimeisessä ajanjaksossa — laodikealaisessa kaudessa. (Ilm. 3: 14—22.) Herra nuhtelee kirkkoa sen haaleudesta, ylpeydestä, henkisestä köyhyydestä, sokeudesta ja alastomuudesta sekä neuvoo sitä nopeasti jättämään pahat työnsä, ennenkun on myöhäistä. Mutta hän tiesi, että ainoastaan harvat kuuntelisivat varotusta ja kutsua; sentähden ei olekaan lupausta annettu kaikille niille, joille kutsu on annettu, vaan ainoastaan niille harvoille, joilla vielä on korvat kuulla totuutta, ja jotka voittavat Babylonin yleisen ajatustavan ja hengen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korva (mieli kuunnella ja ottaa varteen Herran sana), se kuulkoon mitä henki sanoo seurakunnille." Mutta niiden yli, joilla ei ole korvaa eli mieltä kuullakseen, vuodattaa Herra suuttumuksensa.
On ilmeistä sillekin, joka ainoastaan sattumalta tarkastaa asiaa, että koko nimikristittyä kirkkoa, harvoja yksilöitä lukuunottamatta, hallitsee ylpeyden, oman vanhurskauden ja itsetyytyväisyyden taipumus. Se sanoo vielä sydämessään: "Minä istun kuningattarena enkä ole leski, ja surua en ole näkevä". Vielä kerskaa se itsestään ja elää herkullisesti. Se sanoo: "Olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse", ja niin ei se tiedä itsekään, että on "viheliäisin ja kurjin ja köyhä ja sokea ja alaston". Ja se ei seuraa Herran neuvoa eikä osta (itsensäuhraamisen kustannuksella) kultaa, tulessa puhdistettua (totisia, taivaallisia aarteita, jumalallista luontoa) ja valkeita vaatteita (Kristuksen laskettua vanhurskauden pukua, jonka niin monet nyt hylkäävät esiintyäkseen omassa vanhurskaudessaan Jumalan edessä) ja silmävoidetta voidellaksensa silmänsä (täydellistä vihkiytymistä ja antautumista Jumalan tahdolle, sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa), jotta näkisi ja parantuisi. — Ilm. 3: 18.