Maailman henki on niin täydellisesti ottanut haltuunsa hallitsevat ja vallassaolevat kristikunnan papistosta, että järjestelmien uudistus on mahdoton, ja yksityiset henkilöt voivat välttää sen kohtalon vetäytymällä ajoissa pois siitä. Tuomion hetki on tullut, ja nytkin piirtää Jumalan kaitselmuksen käsi sen muureille salaperäiset sanat: "Mene, mene, tekel, ufarsin" — Jumala on lukenut valtakuntasi (päivät) ja on sen lopettanut. Sinä olet vaakalla punnittu ja liian keviäksi havaittu. Ja nyt puhuu profetta (Jes. 47) ja sanoo sille ivatessaan hänen puhtauden vaatimustaan:
"Astu alas, istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan ilman istuinta, kaldealaisten tytär, sillä ei sinua enää kutsuta hennoksi ja hempeäksi… Sinun häpeäsi paljastuu ja riettautesi tulee näkyviin, minä kostan, enkä pyydä apua ihmiseltä.
"… Istu äänettömänä ja mene pimeään loukkoon, sinä kaldealaisten tytär; sillä ei sinua enää kutsuta 'valtakuntien kuningattareksi'… Sinä sanoit: 'Ijankaikkisesti olen minä kuningatar', niin ettet enää tätä sydämelles laskenut, etkä sen loppua ajatellut.
"Ja nyt kuule tätä, sinä hempeä, joka istut surutonna ja sanot sydämessäs: 'Minä se olen, eikä kukaan muu, minä en ole leskenä istuva, enkä lapsettomuutta tunteva!' Nämä molemmat kohtaavat sinua äkkiä yhtenä päivänä: Lapsettomuus ja leskeys (vertaa Ilm. 18: 8); ne kohtaavat sinua täysin määrin, vaikka sinun velhoomises on suuri ja sinun lumoojias on sangen paljon. Sinä uskalsit pahuuteesi ja sanoit: 'ei ole sitä, joka minun näkee'. Sinun (maailmallinen) viisautesi ja tietosi veivät sinut väärälle, ja sinä sanoit sydämessäs: 'Minä se olen eikä kukaan muu'. Mutta onnettomuus kohtaa sinua, niin ettet tiedä sitä loihtimalla poistaa; ja perikato lankeaa sinun päällesi, niin ettet voi sitä sovittaa, ja hävitys tulee sinun päällesi niin äkkiä, ettet tiedäkään." — Vertaa 9 värss. ja Ilm. 18: 7.
Näin kuuluvat juhlalliset ja vakavat selitykset, jotka ovat suunnatut Babylonia vastaan. Hyvä niille jotka ottavat vaarin varottavasta äänestä ja Herran neuvosta kansalleen, joka vielä on sen aitauksien sisäpuolella, sillä: "Näin sanoo Herra:… Paetkaa Baabelista ja pelastakaa jokainen sielunsa, ettette hukkuisi hänen syntinsä tähden. Sillä tämä on Herran koston aika, hän on sille maksava, mitä se on ansainnut,… Äkisti kaatui Baabel ja musertui… Me paransimme Baabelia, mutta ei hän terveeksi tullut. Jättäkää hän… sillä hänen syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti… Menkää pois hänen keskeltänsä, te minun oma kansani, ja pelastakaa jokainen sielunsa Herran vihan kiivaudesta." — Jer. 51: 1, 6, 8, 9, 45. Vertaa Ilm. 17: 3—6; 18: 1—5.
Niille, jotka tahtovat kuulla tätä käskyä ja lähteä ulos Babylonista, on ainoastaan yksi pakopaikka, ja se ei ole löydettävissä uudessa lahkossa eli orjuudessa vaan "korkeimman kätkössä"; se on täydellisen vihkiytymisen paikka eli tila, jota vertauskuvasi tabernakkelin ja temppelin kaikkein pyhin. (Ps. 91.) "Joka korkeimman kätkössä istuu, Kaikkivaltiaan varjossa pysyy — hän sanoo (tuon pahankin päivän kaikkien onnettomuuksien keskellä) Herralle: Minun turvani ja linnani, Jumalani, johonka minä turvaan."
Babylonista ulostuleminen ei voi merkitä, että kirjaimellisessa merkityksessä on matkustettava pois kristikunnan kansoista; sillä Herran kiivauden tuli (suuri hätä) kuluttaa ei ainoastaan kristikunnan vaan koko maan, vaikka hänen vihansa palaa enimmän kristikunnan valaistuja kansoja kohtaan, jotka tiesivät Herran tahdon, tai joilla ainakin oli runsaat tilaisuudet oppia tuntemaan se. Ajatus tässä käskyssä on se, että on erottauduttava kaikista kristikunnan sitovista ikeistä, niin ettei enää kauvemmin ole osallinen sen maailmallisista ja uskonnollisista järjestelmistä, ja näin sekä periaatteen ja viisaiden ja jumalallisten syiden tähden.
Niinpian kuin elonkorjuutotuuden kasvava valo on saanut valaista ymmärryksemme ja paljastaa meille eksytyksen inhottavuuden, täytyy meidän, menetelläksemme oikein, olla uskollisia valoa kohtaan ja hyljätä eksytys ottamalla siltä pois koko vaikutuksemme, niin ettemme enää kauvemmin tue ja kannata sitä. Tämä merkitsee, että meidän täytyy vetäytyä pois eri uskonnollisista järjestelmistä, joiden opit esittävät väärin Jumalan sanaa ja tekevät sen tyhjäksi. Se tekee meidät myöskin muukalaisiksi kaikkia nyt löytyviä maailman valtoja kohtaan; ei kumminkaan niitä vastustaviksi, vaan rauhallisiksi ja lainkuuliaisiksi muukalaisiksi, jotka antavat keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on — muukalaisiksi, joiden kansallisuus on taivaassa eikä maan päällä, ja jotka vaikutuksensa kautta aina suosivat oikeutta ja vanhurskautta, laupeutta ja rauhaa. Muutamissa tapauksissa pitäisi periaatteellisten syiden, toisissa tapauksissa viisauteen perustuvien syiden erottaa meidät eri yhteiskuntajärjestelmistä ja seuroista. Periaatteeseen nähden pitäisi sen tehdä vapaaksi kenen hyvänsä, joka on kietoutunut johonkin eri salaisten seurain valoihin ja sitoumuksiin; sillä te, jotka muinoin olitte pimeys, olette nyt Herran valo ja teidän tulee sentähden vaeltaa valon lapsina. "Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin nuhdelkaa niistä." — Ef. 5: 6—17.
Mutta aina sitä mukaa kuin lähestymme suurta ratkaisukohtaa tänä "pahana päivänä", käy epäilemättä selväksi niille, jotka tarkastavat asemaa lujan profetallisen sanan kannalta, että myöskin niissä tapauksissa, jolloin ei voi toimia periaatteiden mukaan, voi olla viisasta vetäytyä pois eri yhteiskunta- ja rahajärjestelmien yhteydestä, joiden välttämättömästi täytyy sortua siinä hävityksessä, joka johtuu maailmanlaajuisista vallankumouksista ja anarkiasta. Sinä aikana (ja muista, että se todennäköisesti tulee hyvin pian) romahtavat kaikki rahalaitokset, niinkuin pankit, säästökassat, kaikenlaiset vakuutuslaitokset j.n.e. ja kaikki niihin talletetut "aarteet" osottautuvat arvottomiksi. Nämä "kallioitten luolat" ja "vuorien kolot" ( Jes. 2: 18—21) eivät voi antaa toivottua suojaa vihaa vastaan tuona pahana päivänä, jolloin tyytymättömyyden suuret aallot kuohuvat ja pauhaavat vuoria (valtakuntia eli hallituksia — Ilm. 6: 15—17; Ps. 46: 3, 4) vastaan; ja tulee aika, jolloin "he (ihmiset) heittävät hopeansa kaduille ja (heidän) kultansa on loaksi joutuva. Ja heidän hopeansa ja kultansa ei voi pelastaa heitä Herran kiivauden päivänä; ei he (huolimatta kaikesta rikkaudestaan) sillä saa sieluansa ravituksi eikä vatsaansa täytetyksi, sillä se oli viettelyksenä heidän synteihinsä". (Hes. 7: 19. Vertaa myöskin värssyjä 12—18, 21, 25—27.) Tällä tavalla tekee Herra ihmisen hengen hienoa kultaa kalliimmaksi, niin, Ofirin kultaa kalliimmaksi. — Jes. 13: 12.
Mutta niiden, jotka ovat tehneet Korkeimman pakopaikakseen, ei tarvitse pelätä, vaikka sellaiset ajat lähestyvät. Hän peittää heitä sulillansa, ja hänen siipeinsä alla saavat he nauttia turvaa; niin, hän osottaa heille pelastuksensa. Kun mitä rajuin sekamelska lähestyy, voivat he lohduttaa sydäntään sillä vakuutuksella, että "Jumala on meillä turvana ja väkenä, apuna hädissä, sangen koeteltuna", ja sanoa: "Sentähden emme pelkää, vaikka maa mullistuisi (vaikka nykyinen yhteiskuntajärjestys kokonaan häviäisi) ja vuoret (valtakunnat, hallitukset) meren pohjaan kaatuisivat (sortuisivat anarkiassa): Pauhatkoot, kuohukoot sen vedet, täriskööt vuoret sen pauhusta". Jumala on uskollisten pyhien keskellä, jotka ovat ottaneet hänet turvakseen, ja he eivät horju. Aikaisin Tuhatvuotispäivän aamunkoitossa auttaa Jumala Siionia; hän "katsotaan arvolliseksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva maailman yli." — Ps. 46; Luukk. 21: 36.