Uuden päivän sarastaessa alkavat ihmiset huomata, että väärien vaatimusten suojassa, joita kansat muinaisessa tietämättömyydessään tukivat, ovat hallitsevat luokat itsekkäästi tehneet muiden luonnolliset oikeudet ja edut kauppatavaraksi. Ja kun he punnitsevat vallassaolijain vaatimuksia, tulevat he nopeasti omiin johtopäätöksiinsä, huolimatta kaikista heikoista verukkeista. Mutta kun heitä itseään ei johda mitkään korkeammat vanhurskauden ja totuuden periaatteet, niinkuin hallitsevia luokkia, on joukkojen arvostelu kaukana oikeudesta; sillä heidän nopeasti kasvava taipumuksensa on kaiken lain ja järjestyksen sivuuttaminen pikemmin kuin taipumus Jumalan sanan valossa rauhallisesti ja maltillisesti tarkastella oikeuden vaatimuksia kaikilta puolin.
Kun Babylonia, kristikuntaa — nykyistä yhteiskuntajärjestystä, jota edustavat valtiomiehet ja papisto — punnitaan yleisen mielipiteen vaakalaudalla, huomataan sen monet luonnottomat vaatimukset aivan perusteettomiksi ja kohtuuttomiksi. Ja sitä vastaan suunnatut ankarat itsekkäisyyden syytökset ja syytökset ristiriitaisuudesta Kristuksen kultaisen säännön kanssa, jonka nimeä ja valtaa se vaatii itselleen, ovat jo nostaneet vastakkaisen maljan niin korkealle, että maailmalla nyt enää on hyvin vähän kärsivällisyyttä kuunnella edelleen todistuksia sen todellisuudessa antikristillisestä luonteesta.
Sen edustajat kehottavat maailmaa panemaan huomiolle heidän valtakuntiensa ihanuuden, heidän armeijainsa voittokulut, heidän kaupunkiensa ja palatsiensa kauneuden ja loiston sekä heidän valtiollisten ja uskonnollisten laitostensa arvon ja voiman. He koettavat elähyttää muinaisen ajan yhdistävää isänmaallisuuden henkeä ja taikauskoa, joka muinoin taipui nöyrällä kunnioituksella vallassaolijain edessä, ja joka iloisesti huusi: "eläköön kuningas kauvan" sekä kunnioituksella katseli niitä, jotka väittivät olevansa Jumalan edustajia.
Mutta tämä aika on ohi. Vanhan tietämättömyyden ja taikauskon jätteet häviävät nopeasti ja sen kanssa myöskin yhdistävän isänmaallisuuden tunteet ja sokea uskonnollinen kunnioitus ja niiden sijaan tulee riippumattomuus, uhmailu ja epäilys jotka ennen pitkää johtavat maailmanlaajuiseen taisteluun ja anarkiaan. Eri valtiolaivojen kansa puhuu uhaten ja kiukulla kapteeneilleen ja perämiehilleen ja toisinaan tulevat he melkein kapinallisiksi. He väittävät, että vallassaolijain nykyisen politiikan tarkotuksena on houkutella heidät tulevaisuuden orjamarkkinoille, tehdä heidän luonnolliset oikeutensa kauppatavaraksi sekä saattaa heidät niihin elämänsuhteihin, joissa heidän isänsä orjailivat, Ja yhä suuremmalla innokkaisuudella vaativat monet, että nykyinen laivapäällystö on pantava pois viralta, että laiva saa olla tuuliajolla, kun he itse taistelevat vallasta. Mutta tätä rajua ja vaarallista huutoa vastustavat kapteenit ja perämiehet kuninkaat ja valtiomiehet, säilyttäen paikkansa sekä huutaen kansalle: kädet ylös, te annatte laivan kulkea matalikolle! Uskonnolliset opettajat esiintyvät ja neuvovat kansaa alamaisuuteen, ja koettaessaan terottaa mieliin omaa luulottelemaansa jumalallista valtaansa, jättävät he huomioonottamatta porvarivaltojen pyrkimykset kansan ohjaksissa pitämiseksi. Mutta hekin alkavat ymmärtää, että heidän valtansa on mennyttä, ja he katselevat ympärilleen keksiäkseen keinon sen takasinsaamiseksi. Niinpä puhuvat he yhteenliittymisestä ja yhteisvaikutuksesta toistensa kanssa, ja me kuulemme heidän tekevän kauppaa valtioiden kanssa saadakseen suurempaa apua ja lupaavan korvaukseksi pitää pystyssä porvarilaitoksia (kuolevalla) vaikutuksellaan. Mutta kaikista huolimatta on myrsky lähestymässä, ja kun joukot, jotka eivät näe vaaraa, jatkavat huutamistaan, valtaa heidät, jotka seisovat laivan peräsimessä, pelko siitä, minkä he nyt näkevät varmuudella tulevan.
Kirkolliset mahdit tuntevat osittain, että heidän on tehtävä tili. Sen ohessa koittavat he esittää asian mahdollisen parhaassa valossa, voidakseen jos mahdollista estää yleisen mielipiteen vallankumouksellista virtaa, joka on suunnattu heitä vastaan. Mutta kun he puolustuksekseen koittavat esittää niitä mitättömän hyviä vaikutuksia, joita heidän toimintansa on aikaansaanut menneinä vuosisatoina, tulee heidän hämminkinsä ainoastaan paljon selvemmäksi, ja muiden silmät avautuvat näkemään asiain todellisen tilan. Tuollaisia puolustuksia näkyy alituisesti sekä maailmallisissa että uskonnollisissa sanomalehdissä. Jyrkässä ristiriidassa tämän kanssa huomataan myöskin maailman armoton arvostelu kristikunnan sekä kirkollisista että porvarillisista mahdeista. Tästä esitämme muutamia esimerkkejä.
Maailman syytös porvarillisia mahteja vastaan.
"New York Evening Post'ista" lainaamme seuraavaa: "Kaikista ihmissuvun omituisista käsityksistä ei ole enää omituisempaa kuin se, että kaikkivaltias Jumala olisi erikoisella huolella valinnut muutamia mitä tavallisimpia ihmissuvun jäseniä, usein sairaita, tyhmiä ja paheellisia, hallitsemaan suuria kansoja hänen erikoisessa suojeluksessaan ja hänen edustajinaan maan päällä."
Toisesta sanomalehdestä lainaamme seuraavaa: "Europassa ei ole ainoatakaan valtaistuinta, jossa eivät isien synnit olisi huomattavasti kohdanneet lapsia ja yhden tai kahden sukupolven perästä ei enää ole yhtään Bourbonia, Habsburgia tai Guelfiä suututtamassa ja hallitsemassa maailmaa. Tällainen veri jää tulevaisuudessa pois laskusta. Se poistaa itsensä pois tieltä."
Eräs sanomalehtimies on laskenut, että Englannin kuningashuoneen kulut vuosina 1837—1888 olivat 29,583,974 puntaa sterlingiä eli yli 746 miljonaa markkaa. Sen ohessa hän huomauttaa:
"Onko leikki sen hinnan arvoista? Se on hirveä summa maksettavaksi. Se merkitsee, että kansaa on verotettu äärimmäisyyteen saakka, jotta voitaisiin pitää joku määrä henkilöitä toimettomina, jotka koituisivat maalle suurimmaksi hyödyksi, jos he rehellisesti ansaitsisivat leipänsä."