Esitämme muutamia lyhyitä lainauksia, jotka täydelleen vahvistavat lausuntomme totuuden. Rev. Theodore Munger New Haven'ista sanoi: "Kristus on vähän enemmän kuin se juutalainen, joka mestattiin Golgatalla. Kristus on ihmiskunta sellaisena kuin se kehitetään Jumalan voimasta ja armosta, ja jokainen kirja, jota henkeyttää tämä tosiasia (ei että Jeesus oli Jumalan voideltu Poika, vaan että ihmiskunta kokonaisuudessaan muodostaa Kristuksen, voidellun) kuuluu kristilliseen kirjallisuuteen." Hän panee siis Kristuksen pois valtaistuimelta ja antaa ihmiskuntaraukan ottaa hänen paikkansa. Rev. t:ri Rexford Bostonista (universalisti) sanoi: "Toivoisin, että kaikki tunnustaisimme, että rehellinen rukous, joka tapahtuu missähyvänsä koko maailmassa, on tosi rukous… Kirjottamaton, mutta tänä hetkenä vallitseva uskontunnustus, otaksun, on se, että kenellä hyvänsä rukoilijalla koko maailmassa, joka taipuu parhaimman edessä, tuntien ja ollen uskollinen puhtaimmalle valolle, joka hänelle loistaa, on pääsy taivaan korkeimpiin siunauksiin".

Hän lausui tosiaankin nykyään vallitsevan uskonnollisen tunteen perussäveleen, mutta puhuiko apostoli Paavali sillä tavalla Ateenassa tuntemattoman "jumalan" palvelijoille, tai puolustiko Elija tällä tavalla Baalin pappeja? Paavali selitti, että ainoastaan uskon kautta Kristuksen uhriin meidän synteimme edestä on pääsy Jumalan tykö, ja Pietari sanoi: "Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa meidän on pelastuminen." — Apt. 4: 12; 17: 23—31; 1 Kun. 18: 21, 22.

Rev. Lyman Abbot, pastori Plymouth'in kongregationali kirkossa, Brooklynissä, N.Y. selitti jumalallisesta ilmestyksestä: "Emme usko, että Jumala on puhunut ainoastaan Palestinassa ja niille harvoille, jotka olivat tuossa pienessä maakunnassa. Emme usko, että hän on puhunut kristikunnassa ja ollut mykkä muualla. Ei, me uskomme, että hän on Jumala, joka on puhunut kaikkina aikoina ja kaikkina aikakausina".

Mutta kuinka puhui hän sitten Baalin profetoille? Hän ei ole ilmottanut itseään paitsi valitulle kansalleen, luonnolliselle Israelille Juutalaiskautena ja hengelliselle Israelille Evankelikautena. "Teidät vaan minä tunsin kaikista maan sukukunnista." — Aamos. 3: 2; 1 Kor. 2: 6—10.

Oppia sijaissovituksesta mainittiin harvoin, ja monet hylkäsivät sen aivan avonaisesti vanhana muinaisuuden jätteenä ja arvottomana tälle valistuneelle ajalle. Ainoastaan muutama ääni kohotettiin sen puolustukseksi, ja nämä eivät olleet ainoastaan hyvin harvalukuisia kongressissa, vaan heidän käsityksiänsä halveksittiin myöskin hyvin selvästi.

* * * * *

Sellaisessa onnettomassa tilassa on nyt tuo suuri järjestelmä, joka asetetaan tuomiolle kokoontuneen maailman edessä, tuo järjestelmä, joka ylpeästi kutsuu itseään kristikunnaksi (Kristuksen valtakunnaksi), mutta jonka Kristus hylkää ja jota hän sopivasti nimittää "Babyloniksi". Kuinka ilmeisen kohtuutonta onkaan sovittaa nimikristikunta tämän maailman valtakuntiin! Ovatko profetat esittäneet jonkun sellaisen kuvan Jumalan ihanasta valtakunnasta? Käykö suuri Rauhanruhtinas ympäri ja pyytääkö hän kansoja tunnustamaan herrautensa ja valtansa? Pyytääkö hän almua mitä köyhimmältä talonpojalta tai tavotteleeko hän rikasten suosiota? Pakottaako hän alamaisiaan tarjoamaan viimeiset voimansa hänen horjuvan valtaistuimensa tukemiseksi? Oi ei! Arvokkaisuudella ja voimalla ottaa hän, kun määrätty aika tulee, suuren voimansa ja alkaa ihanan hallituksensa ja kuka voi sulkea häneltä tien?

Siten on tapahtumassa kaikkien sekä kirkollisten että porvarillisten mahtien yleinen yhdistyminen, sillä ne riippuvat molemmin puolisesti toisistaan. Ja näiden kanssa ovat kaikkien rikkaiden, suurien ja. mahtavien edut erottamattomasti yhdistetyt. Kirkolliset mahdit, joihin Raamattu viittaa taivaan voimina (nimeksi hengelliset voimat), lähenevät nyt myöskin toisiaan. "Taivas kääreetyy kuin kirja." — Jes. 34: 4; Nah. 1: 10.

* * * * *

Emme tarkota, että kaikki kristityt kuuluvat Babyloniin. Päinvastoin! Niinkuin Herra tunnustaa kaikki Babylonissa, jotka ovat hänelle uskollisia, ja nyt sanoo heille: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani", niin teemme mekin ja olemme iloisia uskoessamme, että löytyy tuhansia, jotka eivät ole taivuttaneet polviaan aikamme Baalille: mammonalle, ylpeydelle ja kunnianhimolle. Muutamat ovat jo selvästi lähteneet ulos siitä, ja muita koetellaan nyt tähän kohtaan nähden, ennenkuin vitsaukset vuodatetaan Babylonin yli. Ne, jotka rakastavat minäänsä, kansan suosiota, maailmallista edistymistä ja ihmisten kiitosta enemmän kuin Herraa, ne jotka kunnioittavat inhimillisiä oppeja ja järjestelmiä enemmän kuin Herran sanaa, eivät lähde ulos, ennenkuin Babylon lankee ja he tulevat "suuresta ahdistuksesta". (Ilm. 7: 9, 14.) Mutta sellaisia ei lasketa arvollisiksi valtakunnan osallisuudesta. Vertaa Ilm. 2: 26; 3: 21; Matt, 10: 37; Mark. 8: 34, 35; Luukk. 14: 26, 27.