Voimmeko ihmetellä tuollaista puhetta, kun sanomalehdet kertovat tanssipukuisista naisista, joilla on koristuksenaan jalokiviä 1,000,000 dollarin arvosta, että pöytäastiastosta maksetaan 10,000 dollaria, kahdesta taiteellisesta vaasista 50,000 dollaria, rotuhevosesta 350,000 dollaria, että eräs leski Bostonissa on maksanut 50,000 dollaria miesvainajansa ruumisarkusta, ja että eräs toinen rouvasihminen on antanut 5.000 dollaria koiran hautaamiseksi, sekä että New Yorkin miljonäärit maksavat 800,000 dollaria yhdestä ainoasta huvialuksesta. Voimmeko ihmetellä, että sellaiset asiat herättävät kateutta, vihaa, ilkeyttä ja riitaa uudestisyntymättömien joukkojen sydämessä. Ja nämä tunteet kypsyvät ja suorittavat lopulta suurena hädän aikana kaikkia lihan ja perkeleen töitä.
Aikana, jolloin 100,000 paljastettua kaivostyömiestä Pensylvaniasta kuljeskeli maanteillä karjan tavoin ja etsi elatusta, pidettiin New Yorkissa suuremmoiset tanssiaiset, joissa 144 raharuhtinasta osotti mitä suurinta komeutta ja loistoa. Se oli eräs n.k. kristityn kansan suuria tapahtumia. "Mikä vastakohta", huudahtaa "Messias Härold". Ja tähän ei ole mitään parannuskeinoa. "Niin on oleva, kunnes hän tulee."
"Kunnes hän tulee?" — Ei, oikeammin, kun hän on tullut, kun hän kokoaa valittunsa ja siten pystyttää valtakuntansa, jonka kautta nykyinen yhteiskuntajärjestys "särjetään" suuressa hädän ja anarkian ajassa (Tim. 2: 26, 27: 19: 15.) Niinkuin oli Lotin päivänä, niin on myöskin oleva Ihmisen Pojan päivinä. Niinkuin oli Noakin päivinä, niin on myöskin oleva Ihmisen Pojan (parusiassa) läsnäolossa. — Matt 24: 37; Luukk. 17: 26, 28.
Tuomitaanko rikkaita liian kovasti?
Niin, monessa tapauksessa on sanomalehtiä ja valtiomiehiä, jotka kokonaisuudessaan tuomitsevat hyvin oikein. Mutta Jumalan lasten tulee olla sävyisiä arvostellessaan yksityisiä rikkaita. Herran tuomio niistä luokkana on ankara, mutta yksityisiä kohtaan osottaa hän armoa: sillä kun hän on hävittänyt heidän hopea- ja kulta-jumalansa, siunaa hän sellaiset niistä, jotka jättävät itsekkäisyytensä ja ylpeytensä. Voidaksemme langettaa sävyisän tuomion on meillä apuna se, että muistamme, että käsitys rikkaasta on hyvin venyvä, ja että monet, joita hyvin köyhät pitäisivät rikkaina, ovat parhaita ja mitä hyvätahtoisimpia ihmisiä, joista monet uhraavat suuria summia ihmisystävällisiin yrityksiin. Ja ne, jotka tekevät näin hyvästä sydämestään eikä saadakseen ihmisiltä kiitosta, saavat palkintonsa ja heillä on täysi oikeus kanssaihmistensä arvonantoon.
On helppo arvostella miljonanomistajia, mutta pyydämme lukijoitamme, etteivät ajattele liian kovasti heistä. He, niinkuin köyhätkin, ovat monessa suhteessa nykyisen yhteiskuntajärjestelmän vankeja. Tavat ovat kahlinneet heidän päänsä ja sydämensä. Väärillä käsityksillä kristinuskosta, joita sekä köyhät että rikkaat ovat tunnustaneet vuosisatojen aikana, on vielä suuri vaikutus heidän mieliinsä. He luulevat menettelevänsä oikein, kun tekevät niinkuin muutkin ihmiset, ja sentähden käyttävät he aikansa ja taitavaisuutensa liiketoimiin. Siinä täytyy heidän voittonsa koitua suuremmaksi, kuin mitä käsien työ voi hankkia, koska koneet luovat rikkautta meidän aikanamme.
Omistaessaan rikkauksia tuntevat he itsensä velvotetuksi lahjottamaan siitä jotakin. He päättävät, että on parempi jakaa se työn palkkoina kuin lahjoina. Tanssiaisia, juhlapäivällisiä, huvimetsästyksiä j.n.e. pitävät he huveina itselleen ja ystävilleen ja apuna onnettomammille naapureilleen. Eikö tämä käsitys ole osittain oikea? 12,000 dollarin päivällinen tai 800,000 dollarin laiva koituu monen teurastajan, leipurin, kukkakauppiaan, räätälin, jalokivikauppiaan, puusepän, konesepän j.n.e. hyödyksi, paitsi sitä, että laiva vaatii koko miehistön, joka senkautta saa työn ansiota.
Olosuhteitten näin ollen on niin muodoin paljon parempi vähävaraisille, jos rikkaat elävät ylellisesti kuin jos he eläisivät rajotetusti. Heidän halunsa timantteihin esim. valmistaa työtä tuhansille, jotka muuten lisäisivät työttömiin lukua. Ja jos rikkaat pitävät liiallisuuttaan armeliaisuutena, niin seuraavat he ainoastaan samaa väärää ajatusta kuin muutamat keskiluokasta, järjestäessään myyjäisiä ja juhlia hyväntekeväisyystarkotuksia varten. Emme puolusta heidän menettelytapaansa, vaan koetamme ainoastaan esittää, että heidän ylellisyytensä ei välttämättömästi ole rakkaudettomuuden todistuksena. Monet mahdollisesti ajattelevat myöskin, että jos hän jakaisi päivittäiset tulonsa, niin hän tarvitsisi joukon ihmisiä toteuttamaan sitä, ja että varat eivät ehkä silloin tulisi tarvitsevimpien osaksi, koska itsekkäisyys on niin yleinen, että ainoastaan harvoille voitaisiin uskoa suuremman summan jakaminen. Miehet ovat nimittäin liian paljon sidottuja toimiinsa ja naiset liian hienoja käydäkseen suurkaupunkien suurissa kortteleissa ja toimittaakseen itse jakamisen. Kun he olivat köyhiä, toivoivat he mahdollisesti saavansa tuollaisia tilaisuuksia tehdäkseen hyvää, mutta itsekkäisyys, ylpeys ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot ovat vastustaneet heidän jalompia tunteitaan, niin että hedelmät ovat jääneet tulematta.
Tällä emme mitenkään ole hyväksyneet rikkaiden itsekästä tuhlaamista, jonka Herra tuomitsee vääränä. (Jaak. 5: 5.) Mutta tarkastamalla näitä eri kysymyksen puolia voi arvostelu olla terveempi ja voi olla myötätuntoa niitä kohtaan, jotka "tämän maailman jumala on sokaissut" sen rikkaudella, niin että heidän arvostelunsa on hämmentynyt oikeuteen nähden, ja joita Herra rankaisee niin ankarasti. Tämän "maailman jumala" sokaisee myöskin köyhiä, niin että väärä tie näyttää heistä oikealta. Niinmuodoin johtaa hän molemmat puolueet taisteluun. Mutta vaikka voi olla puolustuksia rikkauden kokoamiseen nähden harvojen käsiin, vaikka rikkaat voittavat rikkautensa niiden lakien alla, jotka johtavat kaikkia, vaikka monet rikkaat ovat hyväntahtoisia, ja vaikka monet köyhät olisivat hirmuvaltaisempia kuin rikkaat, jos he olisivat rikasten sijassa, selittää Herra siitä huolimatta, että rikkaudenomistajat asetetaan syytteeseen juuri tähän kohtaan nähden, koska he, huomattuaan väärät olosuhteet, eivät koittaneet omalla kustannuksellaan keksiä suunnitelmaa heidän auttamisekseen.
Valaistukseksi siitä yhä yleisemmästä ajatuksesta, että yhteiskunnan velvollisuus on joko antaa luonnon rikkauksien (maan, ilman ja veden) olla vapaasti kaikkien saatavissa tai myöskin, jos ne jätetään muutamien harvojen käsiin, pitää huolta muiden päivittäisestä työstä, esitämme seuraavaa eräästä sanomalehdestä: