"Eräs pieni, huonosti puettu tyttö, joka kävi pienten lasten koulua New Yorkissa, kysyi eräänä aamuna opettajattareltaan innokkaasti: 'Rakastatteko te Jumalaa?' 'Kyllä', sanoi hän. 'Mutta minä en rakasta', sanoi lapsi kiivaasti, 'minä vihaan häntä!' Tämä oli opettajasta kummallista ja hän pyysi selitystä. 'No niin', sanoi tyttö, 'hän antaa tuulen puhaltaa, vaikkei minulla ole lämpimiä vaatteita, hän antaa pyryttää, vaikka minulla on reikiä kengissäni, hän antaa tulla kylmän, vaikkei meillä ole polttoainetta, ja hän antaa meidän tulla nälkäisiksi, vaikkei äidillä ole leipää aamiaiseksemme.' On vaikeaa, lisää sanomalehti, jos muistamme Jumalan aineellisia rikkauksia maan lapsille, kärsivällisyydellä nähdä rikkaiden pilkkaajien hyvinvointia, jotka tuon pienen taitamattoman tytön tavoin syyttävät Jumalaa köyhyyden kurjuudesta."

Maailmallisilta ei ole kumminkaan paljon odotettavissa, sillä itsekkäisyys on maailman henki. Sentähden käännymme niiden suurten ja rikkaiden puoleen, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä. Mutta eivät nämäkään aseta itseään tai rikkauttaan Jumalan alttarille evankeliumin palveluksessa, eikä myöskään aineellisen hädän lieventämiseksi. Luonnollisesti evankeliumi — ennen kaikkea; sen pitää saada kaiken aikamme, lahjamme, vaikutuksemme ja varamme. Mutta siellä, missä se on joutunut syrjään väärien käsitysten tähden, siellä löytää vihkiytynyt sydän paljon tekemistä kanssaihmistensä eduksi, niinkuin raittiustyössä, yhteiskunnallisissa uudistuksissa j.n.e. Mutta hyvin harvat rikkaat, harvat miljonäärit ovat ryhtyneet niihin; siinä työskentelevät ylimalkaan köyhät tai keskiluokka. Jos muutamilla maailman miljonääreistä olisi niinpaljon Kristuksen henkeä ja he käyttäisivät varansa ja oman sekä taitavain auttajainsa ajan tähän suuntaan, millaisten yhteiskuntauudistusten todistajana maailma saisikaan olla vuoden kuluessa! Trustien ja seurain edut muiden edellä katoaisivat ja yleistä hyvää edistettäisiin kaikin tavoin. Mutta on kohtuutonta odottaa sellaista rikkauden käyttöä, sillä vaikka monet rikkaista tunnustavat Kristuksen, tietävät he muun maailman tavoin hyvin vähän tosi kristinuskosta: Uskosta Kristukseen henkilökohtaisena lunastajana ja täydellisestä kaiken vihkimisestä hänen palvelukseensa. He tahtovat tulla mieluummin kutsutuiksi "kristityiksi" kuin "pakanoiksi" tai "juutalaisiksi", koska Kristuksen nimi on kansanomainen, vaikkakaan eivät hänen todelliset oppinsa ole nyt enemmän pidetyt kuin silloinkaan, kun hän ristiinnaulittiin.

Jumalan sana vahvistaa myöskin, ettei Jumala ole valinnut monta rikasta tai viisasta valtakunnan perilliseksi vaan pääasiassa ne, jotka ovat köyhiä ja halveksittuja tämän maailman silmissä. Rikkaan on vaikea mennä sisälle taivaanvaltakuntaan. Helpompi on kameelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan. — Matt. 19: 23, 24. [Sanotaan, että "neulan silmä" oli pienen portin nimi muinaisten kaupunkien muureissa, ja käytettiin sitä auringon laskun jälkeen, kun suuremmat portit sulettiin vihollisen hyökkäyksen pelosta. Se kuvaillaan niin pieneksi, että kameli voi mennä sen läpi ainoastaan polvillaan, ja sitte kun kuorma on otettu pois sen selästä. Kuva näyttää merkitsevän, että rikkaan täytyy panna pois taakkansa ja polvistua, ennenkuin hän voi tehdä kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi paikkaan valtakunnassa.]

Oi, rikasraukkoja! He saavat osakseen kauheita kokemuksia. Heidän rikkautensa ei ole ainoastaan esteenä, jotta saisivat osan Jumalan valtakunnan kunniasta ja ihanuudesta, vaan täälläkin tulevat sen edut olemaan lyhytaikaisia. "Kuulkaa nyt, te rikkaat: Itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa… Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä päivinä." Rikasten itku ja valitus kuuluu pian, ja tiedon siitä pitäisi poistaa kaiken kateuden ja ahneuden kaikkien sydämistä ja täyttää ne sen sijaan myötätunnolla rikasraukkoja kohtaan, myötätunnolla, joka ei kumminkaan halua muuttaa Jumalan tuomiota, vaan tunnustaa hänen viisautensa ja hyvyytensä, tietäessään, että se ojentaa kaikkien, sekä rikkaiden että köyhien, sydämet ja avaa silmät oikeudelle ja rakkaudelle. Rikkaat huomaavat kumminkin sen vaikeammaksi, koska muutos on paljon suurempi ja väkivaltaisempi heille.

Mutta miksei olosuhteita voida vähitellen muuttaa niin, että rikkaus ja mukavuus tulee yhtäläiseksi kaikille? Koska maailmaa ei ohjaa rakkauden kuninkaallinen laki, vaan itsekkäisyyden laki.

Itsekkäisyys vapauden yhteydessä.

Kristinoppi edistää vapautta, ja vapaus johtaa tietoon ja sivistykseen. Mutta vapaus ja tieto ovat vaarallisia suvun hyvinvoinnille, jos ei rakkauden kuninkaallista lakia totella sekä kirjaimeen että henkeen nähden. Nimikristikunta on sentähden voittanut vapautta ja tietoa voidakseen ainoastaan niin paljon paremmin ymmärtää harjottaa itsekkäisyyttään. Seurauksena siitä on myöskin, että tyytymättömyys on suurin kristikunnassa, ja toiset kansat tulevat siitä osallisiksi siinä määrässä kuin he ottavat vastaan kristinuskon tiedon ja vapauden, ottamatta vastaan Kristuksen henkeä, rakkauden henkeä.

Vanha ja Uusi testamentti kasvattavat vapautta, mutta ei suoranaisesti vaan epäsuorasti. Laki vaati palvelijat olemaan kuuliaisia, mutta se vakuutti myöskin että vääriä herroja kohtaisi Jehovan tuomio. Uusi testamentti tekee samalla tavalla. Katso Kol. 3: 22—25; 4: 1. Mutta Raamattu vakuuttaa myöskin, että kun ihmisillä on erilaiset lahjat henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa, on Jumala pitänyt huolta täydellisestä ennalleenasettamisesta samaan täydellisyyteen kaikille; että kaikki, rikkaat ja köyhät, orjat ja vapaat, viisaat ja tyhmät saisivat palata uskon kautta Kristukseen Jumalan suosioon. Ei ole siis ihmeteltävää, että juutalaiset olivat vapauttarakastava kansa ja että heitä sanottiin kapinalliseksi suvuksi, joka ei sietänyt vieraita anastajia, niin että heidän voittajansa eivät huomanneet muuta tapaa heidän kukistamisekseen kuin heidän perinpohjaisen hävittämisensä kansana. Ei ole myöskään ihmeteltävä, että ei-kristitytkin valtiomiehet ovat pitäneet Raamattua vapauden kulmakivenä; että Raamattu on tuonut mukanaan vapautta ja sen ohessa myöskin sivistystä ja korkeampia tunteita. Sentähden polki paavikunta aikanaan Raamattua ja sai sen kautta aikaan "pimeät vuosisadat".

Mutta kun Raamattu uskonpuhdistuksen kautta taas tuli oikeuteensa, nousi kansoissa taas vapaus, tieto ja edistys. Siellä, missä on Raamattu, vallitsee siis vapaus ja valistus, ja niissä maissa, missä Raamattu on vapaimpana, siellä on myöskin kansa vapainta, valistuneinta ja sivistyneintä sekä voi edistyä kaikkiin suuntiin.

Mutta nimikristikunta on, niinkuin olemme huomauttaneet, ottanut vastaan vapauden ja valistuksen Raamatusta, kun taas sen rakkauden laki (vapauden täydellinen laki, Jaak. 1: 25) yleisesti syrjäytetään. Ajattelevat ihmiset ovat heränneet huomaamaan juuri sen tosiasian, että tieto vapauden yhteydessä aiheuttaa paljon hyvää, jos siinä on rakkautta, mutta myöskin paljon pahaa, jos sitä käytetään itsekkäisyyden palveluksessa. Juuri tämä asianhaara valmistaa nyt nopeasti yhteiskunnalliset ainekset "tulelle" ja "koston päivän" rangaistukselle.