Poikkeuksiin on myös luettava venäläisten julma käytös Kauhajoella, Närpiössä ja Kaskisten kaupungissa, jonka sanotaan tulleen sota-aseilla varustettujen talonpoikain vastarinnasta, johon venäläiset luulivat paikkakunnan pappien ja virkamiesten olleen syyllisinä.
Eräs pieni kirjanen " Paavo Nissinen " esittelee myöskin, kuten lukija kenties muistanee, kamaloita seikkoja Tampereen tienoilta, jossa " amirali Rutt " ja " kenrali Spuff " rohkeilla vainomusretkillään maalla ja merillä olivat saattaneet Rajeffskyn sotajoukon oikein arveluttavaan hätään.
Nämät vastukset nostivat tietysti Venäläisissä suuren vihan ja vimman, joka matkaan saattoi paikka paikoin väkivallan tekoja.
Näitä poikkeuksia lukuun ottamatta on kohteliaisuus ollut tämän sodan tunnusmerkkinä, kuten seuraavastaki kertomuksesta sopii nähdä.
1809 vuoden talvi oli aivan ankara kuten tietty on. Ahvenanmaan meri ja Merenkurkku olivat vankassa jäässä, jonka tähden mainio " Kulneff " sai käskyn kaikella ratsuväellään Signilskärin tietä pyrkiä Ruotsin rannoille, samalla aikaa kun " Barclay de Tolly " valmisteli sotaretkeään Merenkurkun yli, tehdäkseen siten toivotun ja onnellisen lopun vaivaloisesta sodasta.
Kaikki eteläsuomessa majailevat sotajoukot ja erittäin ratsuväki kokoontui siis Vaasan kaupunkiin mainitussa tarkoituksessa.
Kenrali Demidoff, yläpäällikkö Turussa, sai myös käskyn kasakkajoukkoineen saapua Vaasaan.
Tämä joukko kulki tavallista sisätietä Turusta pohjanmaalle, Virtsanojan, Säkylän ja Euran kautta Haistilan lautalle ja siitä Pohjanmaan valtatietä eteenpäin.
Ratsuväki otti yökortterin Isosäkylän kylässä eräänä helmikuun iltana 20° pakkasessa. Määrä oli seuraavana päivänä pitkittää matka Euran pitäjän läpitse.
Huhu vihollisten tulosta oli levinnyt tavattomalla nopeudella ja synnyttänyt asujamissa äkillisen pelon, kuten hyvin voi käsittää.