Vihdoin ruvettiin hokemaan, että Ö. öisin kävi erään entisen kauppiaan luona, saadakseen hänen ottamaan toimittaaksensa vekselien lunastuksen.
Kauppamies lykkäsi asian aina edemmäksi ja ilmoitti vihdoin kaupungin hallitukselle että Ö. paraikaa oli hänen tykönänsä.
Maistrati lähetti paikalle kolme poliisimiestä. Paljoa enemmän väkeä tietysti olisi tarvittu tämmöiseen vaikeaan yritykseen, kun kaksi julkirosvoa oli kiinni otettava. Minulle on selitetty ettei useampia saatu kokoon.
Poliisit astuivat sisälle huoneesen, jossa rosvot oleskelivat, mutta kynttilät sammutettiin pikaisesti, jotta oltiin pilkkopimeässä.
Täällä nousi nyt kova melske; veitsiä ja pyssyn tyviä käytettiin molemmin puolin. Rosenblom'in onnistui hypätä akkunasta ulos. Myöski Ö. pääsi viimein pihalle ja oli juuri hyppäämäisillään aitauksen ylitse kadulle, kun poliisi sai hänen jalasta kiinni ja toinen löi häntä pyssyn tyvellä päähän, jotta Ö. meni pyörryksiin.
Poliisit olivat niin pahasti haavoitetut että sairastivat monta kuukautta elämän ja kuoleman vaiheilla. Samoin oli Österholmin laita, jonka pää oli niin särjetty, että hänen täytyi puolen vuotta venyä tautivuoteella.
Tällä aikaa kävi hänen tykönänsä pappeja ja muita ihmisystäviä, jotka hänen hyväkseen lukivat pyhää raamattua sekä muita hengellisiä kirjoja.
Ö. sanotaan olleen aivan kiitollinen hyville ihmisille heidän helleydestään häntä kohtaan sekä kokonaan muuttaneen mielensä.
Tässä mielentilassa tunnusti hän kaikki rikoksensa ja antoi ilmi missä rahoja vielä oli talletettuna.
Pitkien tutkimusten perästä sai Österholm vihdoin tuomionsa: hän oli koko elinaikansa pidettävä vankeudessa.