[39] Sotkek, t. hämmennäk, sevoitak; — konsanaan, t. yhtenään, ainiaan; — huuhat, t. huhdat; — luhat, t. luhtat; — ta'a, t. takana.
[40] Kukapa ei tässä kauniissa laulussa muistelee nähneensäk, tahi kuulleesak, mitenkä moni kaupunkilainen — niin ylhäisestä kuin alhaisestakin kansan seävystä — kiiruhteleiksen sunnuntaina, jo oamusta päiveä, peästä, kesäisinä aikoina, moallen hauskutellaksensak — mikä mihinkin, kuka kuhunkin. Mutta juohtuupi myös mielellemme nämät heijän yritykset, seävyssä alhaisessa ja harjoittamattomassa, monestin, paljaan juopumuksensak tähen, tyhjiksi rauvenneen, milt'ei mitättömiksi. Niinpä sanotaanki: "juok vähemmin, katok kaluis'!"
Kuin t. niinkuin; — ta'a, t. takana: — soa, t. saa; — keäntäiksen, t. keäntää ihtesäk; — pistäiksen, t. pistää itsensäk; — koatui, t. kaatu; — soirahti, t. luiskahti, liukastui; — vullottaa, t. rojottaa, e. venyttelöiksen.
[41] Laitollisemmin ei sovik suinkaan mitenkään kuvaella neityn nuoren ruumiillista kauneutta ja ihanaisuutta, yheltä päin; ja toiselta puolin — hänen ylönmielisyyttänsäk, irtonaisuutta ja vallattomuutta, kuin mitä Runoilia tässäki on kokenut lausua Ullan huikentelevaisesta ja kevyt-mielisestä elämän-laitasta. — Pistiin, t. pisti ihtesäk. — Laukumalla, t. "paukkumalla" (niinkuin ruohtalaisessa luetaan laulussa). Heitteliin, t. heitti itsensäk; — Paphos oli muuan soari Greekan meressä, jonka rannoilla Venus sanotaan meren voahesta syntyneen; ja kussa häntä palveltiin ja rukoiltiin. — Lännetär, t. länsi-tuulen henkitär; — Etelätär, oli taas tytär etelä-tuulen; — Suojatar, ja Suovatar, oli kaksi neitoista, Hempeyen tyttäriä, (af Grecerna).
[42] Moni kaunis piika-lapsi, moni kaupunkin kanainen, on viimenki joutunut näin pahaan katrakkaan, kauan kitkaisteltuansak, viikon vilkaisteltuansak. Kraus luullaan tämän soiton, osaksi ett'ei voan kaikkia, sepittäneen.
Öylöin, t. öyläin, eilän; — keänsiin, t. keänsi ihtesäk; — tei, t. teki; — hä'äss, t. hädässä.
[43] Sanotaan; "joka piteä suuren suun, pitäköön leviän selänki"; sillä moni sana saatattelee, moni puhek puotattelee. Tämä laulu tarkoittaa jo niitä aikoja, jollon Puolan valtakunta jaettiin kolmeen osaan; yksi pala kumpaisellenk. Niin niinnä aikoina soitettiin muuan kaunis soitanto, jota mainittiin "Puolan kuninkaan (tahi kuninkattaren) polskaksi", ja jota mielellään kyllä kaikilta kuultiin. Ainoasti Venäläiset eivät sitä suvaina kuullaksensak; ja heiltäkin oli kovastiki eletty tätä muistuttamasta. Voan siitäkö se Pöllöinen huolinut; — lauloi aina arvollaan, soitti vielä siittenkin. Ilmankos tässä Pöllöistä pöllytettiin, puheistansak pulmutettiin.
Kourissa, t. krouvissa; — pa'uus, t. pahuus; — tuoll', t. tuolla; puol', t. puolen; — peäss', t. päässä; — pling, plingeli-pling, on toas näitä mitättömiä sanoja, joita soitannon vuoksi käytetään ainoastaan toiston jatkoksi.
[44] Joka yön-silmässä lähtöö akkoja ajelemaan, vaimoja vaihtelemaan, niin totta sen kutkuttaa kupeita, kylki kylpyä kysyypi. Tämän soitanto on sama mitä Rousseau on käyttänyt Bergklintin laulussa "vastoin-käymisestä".
Pain, t. "pani" (Norin Suomalaisten puhetta); — suuain, t. suutani; — luikastiin, t. luikastihen — luiskahti. — Pong, pongtuli-pongtuli, on jo toas tämmöisiä Bellmanilta käytätyitä joutavia, laulaissa tavattavia, liika-sanoja — jotka itestään eivät merkihtek niin mitään.