Mieleksein luulen,
Koska ma kuulen
Taivaanki valtojen joutuvan tänn';
Tuopa on hullu,
Jott' olen tullut
Joksikin juovuksi joutunehen.
Kissat ja koirat
Tännek ne toivat,
Voan ei ne vieraat kun toivottelen.
Vastuus ja vaiva
Mieleni kaivaa,
Kuin ei ouk taivaast' niin ainuakaan.
Bakkusta kiitän,
Vieläpä siitten,
Kuin hään mun mielyttää janottuan'.
Toisetpa heistä . ..
Vähäppäs näistä —
Jopa ma miellyn kuin viinoa suan.
[49] Ikävöittää juomariakin yksin juuvak, ja kaipaa häänkin viina-veljäksiänsäk. Niinpä tässäki kuullaan kujerroksia Kolehmaisen kuolemasta, mies-vanhan vaeltamasta. Usseenpa Runoilia vielä laulaa miehistä näistä männeistä, uroista jo uupuneista, valittamalla heijän vaivojansak, ja kujertain heijän kurjuuttansak.
Takaa t. takana; — vakaa t. vakava; — massi, t. tupakka-kukkaro; — neän, t. näen, nään; — hään, t. hän; — makoo, t. makaa, — kaikkialla, t. kaikin puolin; — teällä, t. täällä; — peällä, t. päällä; — ankkuir, t. ankkuri; — en jouvak, t. en jouda; — en nouvak, t. en nouda,- — mahto, t. mahtoi, — Pling, plang! ja klingeli, plingeli, klingeli plang ovat näitä synnyttämättömiä sanoja, joill' ei ouk pohjoa eikä pereä. — Kurko t. häijy, lempo.
(i) Sovitamme tässä, ilman suotta, ensimäisiä puuttuvaisia yrityksiämme Suomeksi tavoittaa tätä laulua jo 40 vuotta siitten, painettu Tukholmissa v. 1828, Otavan 2:sessa osassa p, 316, laulettavina samalla soiton johtatuksella kuin e'ellinenki. — Peän', t. pääni; — sy'äin, t. sydämmeni. — Ryypyn nyt soatuansak, laulaa mielellä jo mieluisammalla; toki ei kauvan kestänytkään, ennenkuin tuli jo tarvis toisenki soaha.
[50] Tässäki toimitetaan sentapaisia ilo-paikkoja, kussa pahimmatk; merimiehet ja ilkiämmät naisi-ihmiset joutuuvat yhteen, ja kussa tuskin poliisikaan voik käytteä kurinsak.
Käyttäittämään, t. käyttää ihtiäsi; — juuva savua t. veteä savua sanotaan Savossa ja Karjalassa kuin tupakoijaan, eli tupakkata poltetaan; — Hyrsy, t. olut-kannu (ölstänkan); — puo'istapa, t. puodistapa; — ketkistäiksen t. ketkaisteleiksen; — viijään, t. viedään.
[51] Näytteä kyllä niin kuin Bellman — joka jo monestin on lausunut rahvaan ja alhaisen kansan seännöttömistä tavoista, tanssi- ja leikin tiloissa — olisi tässä (tämän laulunsak omistamisella vallas- ja herras-väen seävyillen), ainoasti tahtona osottoo, jotta voisi toisinaanki, soiton ja ilon viehityksillä, heijänki seuroissa, ja tanssiloissa, harjoittoo irstaisuutta; ja että herroissakin tavataan vietteliöitä, niinhyvin kuin muissaki seutuissa; josta jo moni piika parka lie joutunut pilallen — itkeepi kaiken ikeänsäk. — Fröja, t. Freya (Miellytär) oli muinoisten Skandinavilaisten rakkauen ja mieli-suosion jumalatar; jonka veli, Freyr, oli moan heelmellisyyen jumala. Heijän oli vanhemmansak Niordur ja Skade (joka oli jättiläisen Thiassen tytär, ja Fröjan sisär).
Klang, ja plang, ovat mitättömiä ruohtalaisia sanoja, joita ainoasti laulantonsak vuoksi käytetään tässä toisten jatkoksi, ikeän kun muu rallittaminen; — neä, t. näkee; — pi'ää t. pitää; — tei, t. teki.
[52] Tässä Laulaja lausuu hollimiehistä, ja heijän elämä-tapansak. Niimpä nehhäänki vielä nytkin monessa holli-tuvassa kuinka piuvia pannaan, ja mitenkä viinoa siellä viljellään; josta syntyy samalaista ilkeä elämää, josta laulussaki puhutaan — jonkiin-joutavata rähinätä. Vielä sittenki kuin kyytihin tahoitaan, tahi kuin tuloo reissuvaisia, niin vielä kortit kököttää, viinat viivyttää. Siitten lähtiessään ajohon — mikä huuto, ja kilju! Vihtoin hullut — hurjasti ajamaan.