[57] Joka ei ouk ennen juopuneita nähnyt, eikä kapakassa käynyt, niin luetkoon tätä. Niin on siinäki elämä! Muutoinki tässä nauretaan siitä joutavasta ruohtaloimisesta, tahi ruotsin kielen melskoamisesta, jota vielä toisinaanki tavataan monen miehen suussa.
Ohemuksista, s.o. lantehista tahi vyötäryksistä, nivuksista, t. koatioista; — laiki, t. laijiki.
[58] Istuissaan olvelassa, vaan luullessaan olevansak onnelassa, laulaa tässä itekseen muuan viinaan joutunut mies — hyviäkin hyräilemisiä.
[59] Tässä kuvaellaan, tavalla vielä varsinki valaisevalla, sitä torapuhetta ja kinaa, joka syntyy koska syvämmikko ja paha-kurinen juoppo tahtoo toisia toveriansak pakoittaa juomaan, vieläpä väkisekkin; tahi koska, jo liijan paljon juotuansak, estäisivät häntä enämmän tuota nauttimasta. — Muu, t. muuta.
[60] Viikon viinan vimmassa jo elettyänsäk, ja kirouksillansak pahaa miestä jo monesti manattuansak — jopa kuuluu nurkissa jyskeävän ja jyrisevän. Nytpä hätä peällä käypi, pakko paha paiskahtaapi. Hätäpäissään käskeepi jo siltoja siivoamaan, lattiata lakaisemaan, vento-vieraan jouvuttaissa. Sillä välillä aina kuullaan kuinka toinen juoppo, koassa, tahi toisessa tuvassa, pankon-peässä, surkialla suulla vannottaiksen perkeleen omaksi. Kaunis kyllä temppu juomarillen, hyljyksillen hyvä loppu. — Tie, t. teki. — Tahron, t. tahon, tahdon, tahlon. (Silläpä tämä Haikarainen murtaa vähä Renkon-kielellä). — Koassa, t. kodassa.
[61] Moni kahtoo tätä laulua ehkä sopimattomaksi, milt'ei ruokottomaksi; myö sitä vastoin piämme sitä varsin somaksi, vieläpä hyvin hirvittäväksi ja kauniimmaksi ehkä kaikista. Oisi yhtä muka jos syytettäisiin, e.m. vanhoin Greekkalaisten kivestä hakattuita kuvailemia, ja sanoisimme heijän ihmis-ruumiin muotostamisia olevan kovin hävittömiä, kuin kuvailoovat ihmisiä luonnollisessa alastomuuessa; eivät hameessakaan eikä housuissa. Ymmärtäväinen toki arveloo näitä heijän töitänsäk jalollisimmiksi, täyvellisimmiksi, ja taijollisimmiksi ihmisten teoiksi. Niinpä näytteä meistä varsin mahottomaksi synkäisemillä sanoilla, ja luontovaisemmalla tavalla kuvaella tien-ravissa joutuneen, ja siinä jo selvistyneen juomarin omatunnon tuskaa, ja hänen hirmuisia kiroilemisia tästä onnettomuutestaan; sanoen sitä vielä synnyttäjöihensäk syyksi, vika vielä vanhemminsak. Ja vieläpä siittenkin hänen viina-himonsak, ja juoma-halunsak; ja toas, toisappäin, vähä toas ryypättyänsäk, — tästä hänen mielettömästä ihastumisesta, hullusta houraamisesta.
Syntymaa, t. syntymä-moa. — Täksi vuoksi, t. tämän vuoksi. — Päästään, t. päästetään. — Rousut e. rousit, t. raput.
[62] Tässäki laulussa surkutteloo muuan villi viinan-juoja, mikä muka hullu humala-hurja, köyhyyttänsäk ja elämänsäk vaivaloisuutta, juohtuen vielä muistiinsak vanhempiensak varoituksia. Viho-viimeisiäkin voatteen-repaleitansak pois-luovuttamisella, ja tuttavillensak lahjoittamisella, on vielä viina-ryyppy, kovan kuoleman käsissä, hänen ainoa toivonsak, ja viimeinen turvansak.
Karon oli Greekkalaisissa ainoasti muuan Manalassa asuva lossimies, joka lautallansak, ylitik Styx nimellistä Tuonelan koskea, souvatti kuollujen sieluja; soahaksensa heitä sillä tuonek moan navoillen, eli moan sisimmäisiin syvämmihin, ollaksensa siellä — tahi ikuiseen iloon, tahi ijankaikkiseen kavotukseen; ja jonka myö kielellämme kuhtuisimme milloin "Manalan Matiksi", milloin taas "Nurmen" tahi "Tuonelan Tuomaksi" nimittäisimme.
Potakkoita, t. potiisia, pottuja, potaattia, e. moa-omenota, perunoita; — öylöin, t. eilen; massi, t. tupakka-kukkaro; — Tahtou, t. tahdon, tahon; — kahton, t. kahdon, kahon; — juuak, t. juoda; — eissäin, t. edessäin: — väilyn, t. väljyn, välkyn.