— Sen tiedän, ja sen vuoksi annoinkin sinulle anteeksi. Syvä surusi osoitti minulle, että sinulla oli hyvä sydän, ja hyväsydämisistä pojista voi aina toivoa jotakin, vaikkakin he olisivat vähän oikullisia ja hemmoteltuja, voi toivoa, että he kuitenkin vielä palaavat oikealle tielle. Katsos, sen vuoksi olen tullut tänne asti sinua etsimään. Olen sinun äitinäsi.
— Voi miten ihanaa! Pinocchio huudahti ilosta hyppien.
— Sinun pitää totella minua ja tehdä aina minun sanani mukaan.
— Niin mielelläni, mielelläni, mielelläni!
— Huomisesta alat käydä koulussa! haltijatar jatkoi.
Pinocchion ilo laimeni heti hiukkasen.
— Sitten saat valita oman makusi mukaan oman työalasi tai ammattisi…
Pinocchio tuli totiseksi.
— Mitä sinä mutisit hampaittesi lomitse! haltijatar kysyi, hiukan loukkaantuneena.
— Sanoin vain, marionetti mumisi puoliääneen, — että minusta on liian myöhäistä enää lähteä kouluun.