— Mitä sinä koulusta välität. Sinne ehdimme huomennakin. Olkoon yksi tunti enemmän tai vähemmän, yhtä suuria aaseja kuitenkin olemme.
— Mutta mitä sanoo opettaja.
— Anna hänen paukuttaa. Hänelle on maksettu, että pöpöttäisi aamusta iltaan.
— Mutta minun äitini?
— Äidit eivät tiedä milloinkaan mistään mitään, nuo lurjukset vastasivat.
— Tiedättekö mitä minä teen? Pinocchio sanoi. — Haikalan tahdon nähdä, siihen on minulla omat syyni, mutta minä menen katsomaan sitä vasta koulun loputtua.
— Voi tyhmeliiniä! joku lurjuksista huudahti. — Uskotko sinä, että tuo mahtava kala jää sinne odottamaan sinun tuloasi? Kun se ikävystyy, se kääntyy toiselle kyljelleen ja silloin se on mennyt matkoihinsa.
— Pitkältikö on täältä meren rannalle? Pinocchio kysyi.
— Tunnissa ennätämme edestakaisin.
— Tulkaa sitten! Kuka pikemmin ennättää! Pinocchio huusi.