XXVIII
Pinocchio on vähällä tulla paistetuksi pannussa kuin kala.
Tämän toivottoman kilpajuoksun kestäessä kerran oli kamala hetki, hetki jolloin Pinocchio luuli olevansa hukassa. Sillä Alidoro (se oli verikoiran nimi) juoksi niin äärettömän nopeasti, että se oli vähällä saada hänet kiinni.
Marionetti kuuli aivan takaansa pedon ähkyvän läähätyksen ja tunsi sen kuuman hengityksen aivan niskassaan.
Mutta silloin oli onneksi ranta aivan lähellä ja meri näkyi parin askeleen päässä.
Rannalle ehdittyään, marionetti otti vauhtia ja hyppäsi kuin sammakko suoraa päätä veteen. Alidoro puolestaan aikoi pysähtyä, mutta juoksi niin kovaa, että sekin joutui veteen. Ja se raukka ei osannutkaan uida, vaan alkoi loiskia käpälillään sinne tänne pysyäkseen pinnalla. Mitä enemmän se loiski, sitä syvemmälle vajosi sen pää veden pinnan alle.
Kun koiraparan onnistui hetkeksi saada päänsä veden pinnalle, pyörivät sen silmät kauhistuneina ja se huusi kovaa haukkuen:
— Minä hukun! Minä hukun!
— Huku vaan! Pinocchio huusi kaukaa, huomatessaan olevansa vaarasta pelastunut.
— Auta minua, Pinocchio-kulta! Pelasta minut kuolemasta!