Mutta sinne tullessaan, hän tunsi kadottaneensa rohkeutensa ja sen sijaan että olisi koputtanut hän kääntyi ja juoksi ainakin kaksikymmentä askelta takaisinpäin. Hän palasi taas takaisin portille, mutta ei tohtinut koputtaa, hän lähestyi kolmannen kerran — ei koputusta, vasta neljännellä kerralla hän tarttui vapisevin käsin portin rautaiseen kolkuttimeen ja naputti aivan hiljaa sillä.
Hän odotti odottamistaan. Puolen tunnin kuluttua vihdoinkin yläkerran ikkuna avautui (talo oli nelikerroksinen) ja Pinocchio näki lihavan etananeitosen katselevan sieltä ulos palava kynttilä pään päällä. Etana kysyi:
— Kuka siellä tähän aikaan!
— Onko haltijatar kotona? marionetti kysyi.
— Haltijatar nukkuu, eikä tahdo tulla herätetyksi, mutta kuka sinä olet?
— Minä olen minä!
— Mikä minä?
— Pinocchio.
— Mikä Pinocchio?
— Marionetti, joka asuu haltijattaren luona.