— Mutta minun täytyy huomauttaa, sydänkäpyseni, ettei ole enää yhtään sijaa vaunuissa. Niin kuin näet, on se täpösen täynnä.

— Mitä siitä! Kynttilä vastasi, — jos ei ole sijaa sisässä, niin tyydyn istumaan aisalla.

Ja yhdellä hyppäyksellä hän istui hajareisin toisella vaunun aisoista.

— Entä sinä, lemmikkini, pikkumies sanoi, kääntyen hyvin kohteliaasti Pinocchion puoleen, — mitä sinä aiot? Tuletko sinä mukaamme, vai jäätkö tänne?

— Minä jään tänne, Pinocchio vastasi. — Palaan kotiini. Menen kouluun ja luen ahkerasti niin kuin kaikki hyvät pojat.

— Onneksi olkoon!

— Pinocchio! Kynttilä pyysi taas. — Seuraa minun neuvoani, tule mukaan ja kyllä pidetään lystiä!

— En, en, en!

— Tule pois mukaan ja pidetään lystiä, neljä ääntä huusi vaunujen sisästä.

— Tule pois mukaan ja pidetään lystiä! huusi sata ääntä yhtaikaa.