— Jos tulen mukaanne, mitä silloin sanoo hyvä haltijattareni? marionetti sanoi, ja hänen päätöksensä alkoi horjua.

— Älä turhista välitä! Ajattele vain, että pääsemme maahan, jossa saamme vapaasti telmiä aamusta iltaan!

Pinocchio ei vastannut mitään, huokasi vain syvään, huokasi vielä pari kertaa ja sanoi sitten:

— Siirtykää vähän, minä tulen mukaan!

— Kaikki paikat ovat täynnä, pikku mies vastasi, — mutta näyttääkseni, miten tervetullut olet, saat sinä minun paikkani kuski-istuimella.

— Entä te itse?

— Minä itse kävelen.

— Ei, se ei käy päinsä. Ennemmin nousen jonkun aasin selkään,
Pinocchio sanoi.

Sanottu ja tehty. Hän astui lähimmän oikeanpuoleisen aasin luokse ja otti vauhtia hypätäkseen sen selkään, mutta aasi kääntyikin äkkiä ja töytäisi häntä turvallaan vatsaan niin kovaa, että Pinocchio kaatui suin päin tielle.

Kyllä arvaatte, miten tämä hullu näky poikalaumaa nauratti.