— Mutta minä… minä tahdon pois täältä… minä tahdon paeta…
— Pakene, jos voit!
— Onkohan tämä hai, joka meidät nieli, hyvin iso? marionetti kysyi.
— Luulenpa että sen ruumis on enemmän kuin kilometrin pituinen, pyrstöä lukuunottamatta.
Heidän näin puhellessaan Pinocchio oli näkevinään jonkinlaista valoa hyvin, hyvin kaukaa.
— Mikähän tuo valo tuolla hyvin, hyvin kaukana on? Pinocchio kysyi.
— Se on varmaankin joku onnettomuustoverimme, joka odottaa niin kuin mekin sitä hetkeä, jolloin hänet sulatetaan.
— Menenpä häntä katsomaan. Jospa se olisikin joku vanha viisas kala, joka voisi neuvoa minulle pakotien.
— Toivon sydämestäni sen sinulle, rakas marionetti.
— Hyvästi, turska.