— Minun kiertomyllyäni, jolla nostetaan vettä kaivosta vihannesten kastelemista varten.
— Minä koetan.
— Kun nostat minulle sata ämpärillistä vettä, niin annan minä sinulle siitä palkaksi lasillisen maitoa.
— Hyvä on.
Giangio vei Pinocchion keittiöpuutarhaansa ja opetti hänen käyttämään kiertomyllyä. Pinocchio ryhtyi heti työhön, mutta jo paljon ennen kuin nuo sata ämpärillistä vettä oli nostettu, oli hän hiestä märkä kiireestä kantapäähän asti. Niin raskasta työtä hän ei ollut vielä milloinkaan ennen tehnyt.
— Minun aasini on näihin asti tätä myllyä kiertänyt, puutarhuri sanoi, — mutta nyt se on juuri kuolemaisillaan.
— Viekää minut sitä katsomaan! Pinocchio pyysi.
— Mielelläni.
Hän vei Pinocchion talliin, jossa soma, pieni aasi makasi pitkällään oljilla nälän ja rasituksen murtamana. Katseltuaan sitä tarkasti Pinocchio puheli itsekseen hyvin liikuttuneena:
— Mutta minähän tunnen tämän aasin, se on vanha tuttu minulle.