— Varo sinä pahaa ennustava sirkka! Voi sinua, jos todella suutun…
— Pinocchio parka, minä oikein säälin sinua!
— Miksi säälit minua?
— Sen vuoksi että olet marionetti, ja sen pahempi senvuoksi, että sinulla on pää puusta.
Nämä viimeiset sanat kuultuaan hypähti Pinocchio ylös aivan vimmastuneena, otti puunuijan höyläpenkiltä ja heitti sen puhuvaa sirkkaa kohti.
Ehkä hän ei luullut iskun sattuvan, mutta onnettomuudeksi sattui se juuri sirkka paran päähän, niin että se tuskin ehti sanoa kri-kri-kri, ennen kuin se lyötiin kuoliaaksi seinää vasten.
V
Pinocchio on nälissään ja etsii munan tehdäkseen siitä omeletin; mutta hänen suureksi harmikseen lentää omeletti ulos ikkunasta.
Jo alkoi olla yön aika, ja Pinocchio muisti, ettei ollut syönyt mitään, tunsi vatsansa tyhjäksi, ja tunsi ruokahalua.
Mutta poikien ruokahalu kasvaa nopeasti: muutamassa minuutissa oli ruokahalu kasvanut näläksi ja käden käännöksessä muuttui nälkä sudennäläksi, näläksi, jota voi vaikka veitsellä leikata.