— Siinä ne kuitenkin ovat! sanoi hän itsekseen ja epävarmana siitä, minne piilottaisi neljä tukaattiansa, pisti hän ne suuhunsa aivan kielen alle.
Sitten hän koetti päästä pakoon. Mutta ennen kuin hän ehti ottaa ensimmäisen askeleensa, tunsi hän jonkun tarttuvan käsivarsiinsa ja hän kuuli kahden karkean ja onton äänen sanovan:
— Rahat tai henki!
Pinocchio ei voinut sanoa sanaakaan rahojen vuoksi, jotka olivat hänen suussaan. Hän koetti tuhansilla kohteliailla kumarruksilla ja kasvojen ilmeillä osoittaa noille kaapuun kääriytyneille, joista ei muuta näkynyt kuin silmät säkkiin pistetyistä reijistä, että hän oli köyhä marionetti, jolla ei ole edes väärää penninrahaa taskussaan.
— Pois vaan! Ole hiljempaa ja anna rahat tänne! huusivat molemmat ryövärit uhkaavasti.
Marionetti puisti päätään; levitti kätensä ikään kuin sanoakseen: "Ei minulla ole mitään."
— Tänne rahat tai olet kuoleman oma! sanoi pitempi ryöväreistä.
— Kuoleman oma! toisti toinen.
— Kun olemme tappaneet sinut, tapamme myöskin isäsi.
— Myöskin isäsi!