— Mitenkä voit niin sanoa, vaikka et ole maistanutkaan sitä?
— Miksen voi. Tunnenhan sen jo hajusta. Tahdon vielä yhden sokeripalan… sitten minä sen varmasti juon.
Hyvän äidin ihmeteltävällä kärsivällisyydellä pisti haltijatar vielä pienen sokeripalasen hänen suuhunsa ja ojensi sitten uudelleen lasin hänelle.
— En minä voi sitä näin juoda! — sanoi marionetti irvistellen kaikella tavalla.
— Mikset?
— Sen vuoksi, että tuo tyyny tuolla jaloillani on tiellä.
Haltijatar otti pois tyynyn.
— Ei se auta. En minä näinkään voi sitä juoda.
— Onko jotain muuta esteenä?
— Tuo ovihan on raollaan.