XXII
Pinocchio keksii varkaat ja palkinnoksi uskollisuudestaan pääsee vapaaksi.
Nukuttuaan makeasti ainakin kaksi tuntia heräsi hän puoliyön aikaan siihen, että kuuli pihalta hiljaista kuiskutusta, tissutusta ja tassutusta. Hän pisti nenännipukkansa ulos koirankopin suusta ja näki pihalla neljä mustaa kissannäköistä eläintä, kokoontuneena neuvotteluun. Mutta kissoja ne eivät olleet, vaan näätiä, pieniä petoeläimiä, jotka ovat hyvin ahneita munille ja nuorille kananpojille. Yksi näistä näädistä erosi tovereistaan, astui koirankopin suulle, ja sanoi hiljaa:
— Hyvää iltaa, Melampo.
— Ei minun nimeni ole Melampo, vastasi marionetti.
— Kuka sinä olet?
— Minä olen Pinocchio.
— Ja mitä sinä täällä teet?
— Olen täällä talonvahtina.
— Missä Melampo on, minne vanha talonkoira on joutunut, joka asui tässä kopissa?