— Hän kuoli aamulla.
— Kuoliko? Koira parka! Hän oli hyvin hyvä! Mutta kasvoistasi päättäen näytät sinäkin olevan kunnon koira!
— Pyydän anteeksi, mutta en minä ole koira!
— Mikä sitten olet?
— Minä olen marionetti.
— Mutta olet täällä talonvahtikoirana?
— Ikävää kyllä, syntieni tähden…
— Hyvä on, minä ehdotan sinulle saman sopimuksen, joka meillä oli autuaan Melampo-vainaan kanssa, siihen sinä kyllä tyydyt.
— Mitkä ovat ehdot?
— Me käymme niin kuin ennenkin kerran viikossa kanakopissa ja viemme sieltä kahdeksan kanaa. Näistä kanoista me itse syömme seitsemän, ja yhden me annamme sinulle, mutta sillä ehdolla tietysti, että sinä olet nukkuvinasi etkä hauku vähääkään, etkä herätä isäntääsi.