— Hohoi, herra kala, saanko puhua kanssanne pari sanaa?
— Vaikka montakin, jos tahdot, vastasi kala, joka olikin hyvä merisika, ettei sen parempaa ollut koko maailman merissä.
— Tahdotteko olla niin hyvä ja sanoa, onko tällä saarella yhtään kylää, josta saisi ruokaa?
— Onpa kyllä! vastasi merisika. — Onpa aivan tässä lähelläkin.
— Mitenkä löydän tien sinne?
— Seuraa tuota vasemmanpuolista polkua ja kulje koko ajan siihen suuntaan, mihin nenäsi viittaa. Silloin et eksy.
— Sanopas minulle vielä toinenkin asia. Sinä, joka aina kuljeksit merellä, etkö sattumalta ole nähnyt pientä venettä ja isääni?
— Kuka sinun isäsi on?
— Minun isänikö? Hän on maailman parhain isä ja minä maailman tottelemattomin poika.
— Viime yönä olleen rajuilman aikana on vene varmaankin uponnut, merisika sanoi.