— Nyt olen saanut janoni sammutetuksi. Kunpa vain pääsisin nälästäni!
Kun tuo pikku kiltti rouva kuuli nämä sanat, virkkoi hän heti:
— Jos autat minua ja kannat kotiini toisen näistä vesiruukuista, annan sinulle suuren palan leipää.
Pinocchio katseli ruukkua, mutta ei sanonut sanaakaan.
— Ja leivän lisäksi saat aika annoksen kukkakaalia, kiltti rouva jatkoi.
Pinocchio heitti taas silmäyksen ruukkuun, mutta ei vastannut mitään.
— Ja kukkakaalin lisäksi saat oivallisen ruusuliköörillä täytetyn karamellin.
Tätä viimeistä viekottelevaa makupalaa Pinocchio ei enää voinut vastustaa, vaan teki rohkean päätöksen ja sanoi:
— Olkoon menneeksi, minä kannan ruukun kotiinne asti.
Ruukku oli niin raskas, ettei marionetti jaksanut kantaa sitä kädessään, vaan hänen täytyi nostaa se päänsä päälle.