ASEETON KAKSINTAISTELU
Romaani Suuresta Lännestä
Kirj.
CHARLES ALDEN SELTZER
Suomentanut
P. K. [Paavo Kesäniemi]
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1926.
Ensimmäinen luku.
Huolimatta innostaan päästä kolmipäiväisen matkansa päähän, lauhtui Josephine Hamiltonin mieli jonkinverran siitä rauhasta, minkä junan pysähtyminen aikaansai. Syvä äänettömyys muistutti miltei avaruuden hiljaisuutta ja kohtaloonsa alistuen vaipui Josephine peittojen ja pielusten nojaan, jotka avulias junapalvelija oli hänelle varannut.
Hieman sotaisen katseen loi hän kuitenkin osastonsa akkunasta. Ulkona näkyi tummanruskea, kuolleennäköinen seutu, tasainen ja synkkä erämaa, puuton ja autio. Niin pitkälle kuin hänen silmänsä kantoivat, ei näkynyt taivaanrantaa ensinkään. Hänestä tuntui kuin sellainenkin olisi pitänyt näkyä jossakin, ja hän koetti tunkea katseensa vaakasuoraan etäisyyteen säilyttääkseen aivojensa tasapainon. Mutta aivan huomattavan lähellä näytti tummanruskea maa yhtyvän kuparinkarvaiseen taivaaseen muodostaen harson tapaisen autereen. Tarkatessaan vakaana outoa luonnonilmiötä, huomasi hän, että harson muodostivat kiiltävät hiutaleet, jotka hiljalleen leijailivat maan ja taivaan välillä — tomua, ajatteli hän, runottoman käytännöllisesti.